sunnuntai 6. lokakuuta 2013

6.10.2013 Alhambra (LA:n kaupunkiryppäästä yksi)

Ihmeellisiä kasveja. Piti katsoa kaksi kertaa, ovatko kasveja vai maalauksia muurissa?

Heräsin eilen aamulla tapani mukaan kuuden maissa.  Edellisenä päivänä kovana puhaltanut vastatuuli oli yöksi laantunut vähän rauhallisemmaksi, mutta oli kuuden aikana tosi kova. Katselin säätiedotusta ja siellä puhuttiin LA:n laaksoissa puhaltavasta Santa Ana-tuulesta ja varoitettiin sen olevan vaarallisen voimakasta. Mietin vakavasti, että pystynkö  lähtemään lainkaan liikkeelle. Kuppasin aamutoimissani ja vaihdoin pyörään renkaan, kävin aamupalalla ja kello 9:n aikoihin tuuli oli sen verran laantunut, että uskaltauduin matkaan. Ajattelin, että jos se osoittautuu mahdottomaksi, niin otan lähimmän majapaikan.  Muutoinkin ajelin hyvin rauhallisesti.

Tie nousi noin kymmenen kilometriä ajettuani laaksosta pois, seuraavaan laaksoon. Kävin noin 400 m:n korkeudella ja sieltä katsellessani saatoin ymmärtää, miksi paikan  nimi oli Simi Valley. Kyseessä tosiaan oli laakso. Kun laskettelin seuraavaan laaksoon, niin tuuli edelleen rauhoittui ja päivän mittaan se asettui ihan kohtuulliselle tasolle. Lopen päivästä tuli rasituksen suhteen ihan helppo. Matkallani vilahteli TV-sarjoista ja kirjoista tuttuja nimiä, myös viitta Hollywoodiin. Tosiasiassa kaiketi kiertelin kaikkein suurimmat paikat pohjoisen  kautta. Tai ehkä minä olen alkanut tottumaan liikenteeseen, koska se ei niin isoa stressiä minulle tuonut.
Minulla oli sovittu tapaaminen Suomalaisen  ”maailmankansalaisen” kanssa, rohkea ihminen joka on matkustanut paljon. Hänen perheeseensä kuuluu Mexicolaisyntyinen mies ja 15 kuukauden ikäinen ihana poika. Perheen puhekieli oli mielenkiintoista.  Rouva puhui miehensä kanssa englantia, lapsensa kanssa suomea ja isä lapsensa kanssa espanjaa.  Taitaa lapsesta kehittyä heti nuoresta pitäen monikielinen.  Sain jutella ka kuulla elämästä täällä lisäksi sain varaosapaketin, jonka Pekka oli lähettänyt Suomesta.  Koitan vaihtaa tänään ainakin jarrupalat ja yritän oikaista parhaani mukaan takavannetta. Olen sitä katsellut monta päivää, se kun vippasee. Etsin katkennutta pinnaa, mutta sellaista ei näkynyt. Nyt sitten ikäväkseni huomasin, että yksi pinnanippeli on kahlannut vanteesta läpi.  Kysyin jo tyttäreni avopuolisolta neuvoa ja ikäväkseni hänen mukaansa siinä todellinen ratkaisu olisi vaihtaa koko vanne. Koitan nyt ainakin hetken mennä tällä vanhalla, toivottavasti se kestää. Jos jollakulla on jotain muuta viisasta, otan mielelläni neuvoja vastaan.  Ehkä pitäisi yrittää säädättää pinnat jollakulla ammattilaisella?

Tällaisia tänään, lepopäiväksi on paljon hommaa. Tätä krjoitan kuivausrummun vieressä, vaatteet ovat seillä kolisemassa, liekköhän saan mitään ehjänä ulos. Koitan hankkia uuden prepaid-kortin, edellisen yhtiön kortista ei paljon iloa ole ollut, se kun pääsääntöisesti ei toimi.  

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaihdata se takavanne vielä kun olet paikassa, josta vanteita helposti saa. Vaihtotyö, pinnat ja vanne maksanee reilun satasen. Minkä merkkinen vanne oli, josta nippeli meni läpi?

Ahti Auno kirjoitti...

Kyllä minä sen ajattelin USA:n puolella vaihdattaa. Vanne on Macic A119. Senhän ttekee hieman työläämmäksi se, että minulla on se Rohlovin napa. On tiedä kuinka iso homma se on ammattimiehelle pinnottaa vanne siihen napaan. Pitää yrittää katsoa sopiva liike matkan varrelta.

Anonyymi kirjoitti...

Ongelma on lähinnä sopivan mittaisten pinnojen löytäminen. Ammattimies kasaa kiekon tunnissa.

Et ole ensimmäinen, jonka Rohloff vuotaa.Se tiivisteiden kuluminen ei ole edes takuuasia. En tiedä, miten ne sitten sen kanssa tekevät.