tiistai 19. kesäkuuta 2018

ELÄMÄNTAPAMUUTOSRYHMÄ SYKSY 2018, OULAINEN


Elämäntapamuutosryhmä Oulainen
Syksy 2018

Aloitan uuden elämäntapamuutosryhmän syksyllä 2018 Oulaisissa, mikäli saan ryhmän täyteen. Ryhmä on muutoin maksuton, mutta edellytän, että jokainen hankkii itselleen kuntosalikortin, jotta voi osallistua lihaskuntoharjoitteluun. Tämän lisäksi saatan esittää korkeintaan 20 euron monistemaksun.
Hyvinvoinnin kolmesta osatekijästä, Bio-Psyko-Sosiaalinen, ryhmä vaikuttaa ensisijaisesti ensimmäiseen. Välillisesti vaikutus liittyy kaikkiin näistä. Ryhmän 12+ 1 kokoontumiskerrassa paneudumme fyysisen kunnon osalta mm.
- lihaskuntoon, liikkuvuuteen, tasapainoon, voimaan ja kestävyyteen
-perehdymme kehonhuoltoon
-terveelliseen ja tasapainoiseen ravintoon

Henkilökohtainen valmennettava Marja-Liisa saapumassa Kuntosali Femorikseen lihaskuntoharjoitukseen. 


Ryhmän jäsenille laaditaan jokaiselle oma kuntosaliohjelma ja opastan sen jokaiselle henkilökohtaisesti. Samoin laadimme yhden tai useampia ruokapäiväkirjoja joita analysoin jokaiselle erikseen.
Ryhmällä on kerran viikossa 1.5 h:n  yhteistapaaminen, johon sisältyy pöydän ääressä tapahtuvaa yhteisopastusta ja jokaiseen kertaan jokin ryhmäliikuntatilassa tapahtuva osio. Lisäksi edellytän, että ryhmäläinen sitoutuu tapaamisen ulkopuolella asteittain lisääntyvään liikuntaan, (mm. 2 kuntosalikäyntiä viikossa) ja paneutumaan ruokailutottumuksiinsa.  Ryhmään osallistuminen näkyy varmasti elämässä ja arjessa.

Elämäntapamuutos?  Jokaisella on oma yksilöllinen elämäntapa ja samoin muutos on yksilöllinen. Siksi tavoitekin on yksilöllinen. Muutin omia elämäntapojani 15 vuotta sitten. Minulla siihen muutokseen sisältyi ennen kaikkea asenteiden ja toimintatapojen muuttaminen ja päätös yrittää opetella uusia. Sillä tiellä olen edelleen. Muita näkyviä muutoksia oli alkoholin ja tupakoinnin jättäminen, ravintopuolen remontointi ja liikunnan aloittaminen ja asteittainen lisääminen. 

Ryhmäläisillä on omat tavoitteensa joiden ei todellakaan tarvitse olla samanlaisia kuin minulla.  Ryhmän ohjelma liittyy kuitenkin  suurelta osin monipuolisen liikunnan ja ruokailutottumusten pariin. Jos olet valmis panostamaan näihin asioihin ja sitoutumaan ryhmän toimintaan, niin tämä ryhmä saattaa olla sinulle sopiva tilaisuus aloittaa pysyvien uusien elämäntapojen opettelu.
 
Liikunta lisää tutkitusti toimintakykyisiä elinvuosia. Muutokset kehossa alkavat näkyä mitattavasti jo muutamassa viikossa. 
Ryhmään sopiva jäsen; Toivon ikähaarukkaa 50-75, mielellään sellaisia, joilla ei olisi ollenkaan tai vain vähän kuntosalikokemusta. Tällöin opastuksestani on eniten hyötyä. Ryhmä ei missään nimessä ole dieettiryhmä! Opettelemme parempia pysyviä ruokailutottumuksia ja tavoitteena on (tarvittaessa) kehon koostumuksen muuttaminen. Niin ja kumpaakin sukupuolta. Liikuntaan, painoon tai johonkin sairauteen liittyvät asiat eivät ole este, pikemminkin suositus.  Jos asia kiinnostaa, mutta epäröit, soita tai lähetä sähköpostia, niin keskustellaan asiasta.
Olen vetänyt muutamia elämäntapamuutosryhmiä, yhden Limingassa ja pari Oulaisissa. Tämän lisäksi minulla on ollut muutamia henkilökohtaisia valmennettavia ja itse asiassa voisin ottaa taas uuden henkilökohtaisen valmennettavan. Viime talven aikana olen lisännyt osaamistani kouluttautumalla. Kävin talven aikana Senior Personal Trainer koulutuksen  http://seniorpersonaltrainer.fi/  ja sain täten lisää työkaluja ohjaamiseeni. Kokemukset aikaisemmista ryhmistä ovat hyviä,  useimpien kohdalta erittäin hyviä.

Ota yhteyttä, soittamalla, FB:n yksityisviestinä tai sähköpostitse.
Elämäntapamuutosryhmän aloitustapaaminen on elokuun loppupuolella, jossa annan valmistelevia tehtäviä. Varsinaisesti ryhmä alkaa syyskuun loppupuolella. Päätän yhteiskokoontumisen viikonpäivän, kunhan keskustelen kanssanne, mikä päivä parhaiten sopii.
Ahti Auno 044 214 1034
ahti.auno@gmail.com


maanantai 29. tammikuuta 2018

Gran Canarialla

Pyörämatka Gran Kanarialle


Olen käynyt useaan otteeseen Manner-Espanjassa pyöräreissulla.   Vaihtelun vuoksi ja aikataulusyistä päätin tällä kertaa kokeilla Gran Canariaa. Olen suhtautunut saariin hieman epäluuloisesti, kun olen ajatellut, että ne on äkkiä koluttu. Toisaalta  nyt ajattelin, että täällä olisi tähän aikaa vuidesta lämpimämpää kuin esimerkiksi Malagan ympäristössä, jossa viime keväänä olin hieman myöhempään kuin nyt olen täällä.  Mielikuva taisi ainakin tällä kertaa olla väärä. Tarkistin juuri tämän päivän säätiedot ja Las Palmasiin luvattiin maksimissaan 14C ja Malagaan 20C!


Minulla on kuntoni säilyttämiseen vahva motivaatio, suoraastaan erittäin vahva pääosan ajasta. Ja senkin aikaa, kun se motivaatio ei ole niin vahva, käytän tilalla itsekuria.  Ajattelen, että olen jotenkin vaurioittanut hermostoani aikaisemmilla elämäntavoillani ja siksi olen rauhaton ja tarvitsen aina toimintaa.  Toimettomuus on myrkkyä ja siksi haluan säilyttää toimintakykyni niin kauan kuin mahdollista ja teen sen eteen sen mitä minuulla on tehtävissä. Loppu jää sitten Luojan huomaan.  Toisaalta, hyvä kunto lisää mukavuusaluettani jamahdollistaa minulle monia asioita, jotka eivät muutoin olisi mahdollisia. Siispä liikun ja aika paljon siitä pyörällä.  Toki on monta muuta mielenkiinnon kohdetta mutta silti ehdin viime vionna ajella hieman yli 11 000 km.


Tämä paikka, Gran  Canaria näyttää olevan aika suosittu pyöräilykohde. Teillä liikkuu paljon minua nuorempia ja parempikuntoisia pyöräilijöitä. Myös joitakin kutakuinkin ikäisiäni ja silti luultavasti parempikuntoisia pyöräilijöitä. Pitää muistuttaa aina toisinaan itselle, että keskittyisin vain omaan tekemiseeni, jokaisella muulla on oma taustansa ja kuntonsa eikä se kuulu minulle. Paikkana tämä on kyllä ollut ainakin osittain pettymys. Täällä on tosiaan ollut kylmempää kuin olin  odottanut. Mutta se ei oikeastaan ole se pääasia. Pääasia on, että nyt kymmenisen päivää täällä oltuani täällä on ollut joko kova tai erittäin kova tuuli. Osin vaarallisen kova. Tuuli on pyörinyt tuossa 48 km/ h paikkeilla ja sopiva puuska tuolla kapeilla teillä meinaa heittää ukon rotkoon!  Lämpötila on ollut täällä alaalla noin 17C (tänään luvattu 14C) ja tuolla 900 m:n korkeudessa eilen n. 6C ja kun se on kovan tuulen kanssa vettä vihmoen,  se on aika raikasta. Minulla on  kyllä hyvät vaateet ja kun liikun  retkipyörällä laukun kanssa, on mistä vaihtaa. Ts. sen lämnpötilan kanssa kyllä pärjään.  Tiet sisämaahan ovat kohtuullisen jyrkkiä ja nousuja kertyy päivässä helposti yli 1500 m:n, mikä kyllä tuntuu jaloissa.  Minulle 2 km alkaa olla se yläraja.


Tuulen takia olen sitten koittanuty suunnitella matkareittejäni siten, että iltapäivällä ei väsyneenä tarvitseisi ajaa kovin pitkiä matkoja  vastatuuleen. Tämä on luonnollisesti rajoittanut reitinvalintaani. Sisareni tuli osaksi aikaa matkalle ja hän on saanut viettää päivisin aikaa paljon yksinään kun minä olen ollut pyörän selässä. Hän lähtee tällä viikolla takaisin kun itse jään vielä viikoksi. Ajattelin silloin hieman laajentaa reviiriäni ja käydä kiertämässä koko saaren. Kuvittelin siihen menevän 2 – 3 päivää aikaa riippuen reitinvalinnasta.
Sisareni on huolehtinut uimapuolesta. Minä en muistanut ottaa edes uimahousuja mukaan.



Olen nyt ajanut kaksi 4. päivän jaksoa. Takana Suomesa oli useampi kuukausi vain lyhyitä lenkkejä. Kunnon kestävyyskunto lähtee kyllä putoamaan aika pian kun pitkät lenkit jäävät pois. Pitkillä tarkoitan sellaista 6-8 h:n tehollista liikuntaa. Viimeksi ajoimme puolisoni Marikan kanssa syyskuussa Pariisiin, jolloin tuli pidempiä päivämatkoja. Toisaalta olosuhteet olivat lähes koko ajan kevyitä, vuoristoa matkalle ei sattunut.  Kyllä tämä varmasti harjoitusleiristä käy sillä rasitusta kyllä tulee. Sen kyllä olen päättänyt suhteellisen varmasti, että minulle tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta pyörällä täällä. Jollakulla toisella toiseen aikaan ja ehkä toisella saarella täällä (Lanzarote tai Furte Ventura) on ollut aivan toisenlaiset kokemukset. Juttelin yhden mummin kanssa ja sen verran kuin ymmärsin hänen espanjaansa, hänkin selitti, että täällä on tänä talvena ollut poikkeuksellisen tuulista.  Sitten täytyy sanoa vielä yksi asia. Minä olen alkanut kaivata kotiin. Minulla on aikaisemmassa elämässä kuukausien yhtäjaksoisia matkoja takana ja nyt kolme viikkoa alkaa tuntumaan ikuisuudelta. Ilmeisesti minulla on hyvä olla kotona koska näin on. Ehkä on aika alkaa oleptella joitakin toisia tapoja täyttää aerobisen liikunnan tarvettani kuin matkustaa viikokausiksi ulkomaille? 


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pariisissa.

Seine on suoraan vastapäätä majapaikkaamme. 
Tämänkertainen pyörämatkamme päättyi pyöräilyn osalta tänne Pariisin esikaupunkiin aivan juna-aseman viereen.  Päätöspäivä oli lämpimin koko matkamme osalta. LOppupäivän ajelimmekin T-paidassa. Merkittävä osa täämänpäiväistä matkaa sujui aivan Marnen rantaa pitkin. Joki, joka yhtyy Seineen tässä Pariisin alueella.  Olikin todella mukava ajella, kauniissa jokimaisemassa. Jokivarsipoluilla ja teillä oli paljon juoksijoita, pyöräilijöitä ja muita ulkoilijoita. Aivan lopussa olikin sitten senkin edestä hankalaa. Tuli ikävä Hollannin hienoja pyörätiejärjestelyjä. Perille silti kuitenkin löysimme.

Lähdimme liikkeelle 1.9. perjantaina ja nyt on sunnuntai. Pyöräilyosuutemme kesti siis 24 päivää. Maissa meillä oli kaksi lepopäivää ja yksi meni merellä. Matkaa pyörän mittariin kertyi yhteensä hieman yli 1700 km. Matkapyörä painaa laukkuineen aika paljon. Sellainen, joka ei sitä ole kokeillut, saattaisi yllättyä, Itse muistan ensi kerran kun  lähdin täydessä lastissa ihmetelleeni, että voiko tällä yleensäkään ajaa. Tasaisella paino ei kovin paljoa vaikuta, sen sijaan tuulessa ja mäissä sitä vaikutusta kyllä on.

Olen aikaisemmin tavannut kirjoittaa lepopäiväkirjoituksissani kantaaottavia ja toisinaan aika henkilökohtaisiakin kirjoituksia. Nyt Marikan kanssa matkatessani olen viihtynyt hänen seurassaan enkä juuri ole paljonkaan näihin blogikirjoituksiin aikaa uhrannut. Monesti tuntuu, että kaikki tärkeä on jo tullut sanotuksi moneen kertaan. Enemmän kai nämä jutut ovat sellaisia päiväkirjoja. Nyt kuitenkin muutama sana tuosta matkakumppanistani.

Marikalla ei ole ollut mahdollisuutta töidensä takia sellaisiin harjoitusmääriin kuin minulla. Hän kyllä käy säännöllisesti kuntosalilla ja jonkin verran lenkillä, mutta pyöräilymäärät ovat olleet kyllä mielestäni aika vähäiset, erityisesti tänä vuonna. Olin ennakkoon hieman huolissani siitä, miten hän tällä reissulla jaksaa. Käytännössä olosuhteet vielä ovat olleet kaikkea muuta kuin parhaat mahdolliset. Lähes kaksi viikkoa satoi melkein joka päivä ainakin jonkin verran. Lisäksi osan matkaa noita nousujakin riitti.  Mutta Marika jaksoi ja urputtamatta!

En tiedä miksi, mutta minun luonteenpiirteisiini kuuluu syyllisyyden imeminen kaikkeen mahdolliseen. Kun puhutaan tällaisesta pyörämatkasta, niitä syitä syyllisyyteen kyllä löytyy. Kun ajan harhaan ja joudutaan palaamaan! Kun reitillä on jyrkkä mäki, olen tehnyt huonon reittivalinna. Kun tuulee vastaan, samoi! Kun  sataa, on kai sekin minun vikani, ottä yleensä on lähdetty! Kun hotelli tai ruokapaikka tai kahvipaikka ei ole oikeassa paikassa! Kun päivämatka on pitkä, kun kun .....
Niin jokin minun sisälläni odottaa moitetta milloin mistäkin. Ehkä joku muukin tunnistaa tämäntapaisen asian? Mutta sitä moitetta ei ole kuulunut, ei mistään. Vaikka ihmisillä on tapana väsyneenä, nälissään olla kärtyisiä ja etsiä syyllistä miellään jostakin muusta epämiellyttäävään oloon. Ei ole kuulunut moitetta tälläkään reissulla. Kiitos siitä. Minulla on ollut hyvä matkakumppani, paras mahdollinen minulle. Kiitos siitä. Palkinnon hän on jo saanut, tuntee kehossaan  matkan positiiviset vaikutukset monta kuukautta. Ja ehkä tästäkin  jäänee elinikäinen muisto, jota hän saa kertoa lapsenlapsilleen jonakin päivänä. Yksi viehättävä kohtalaisen vanha daami pysähtyi yhtenä aamuna hotellin aamiaisella juttelemaan kanssamme ja kertoi ymmärtääkseni mieluista muistoaan aikaisemmin nuorempana miehensä kanssa tekemästä vastaavantyyppisestä pyörämatkasta.

Tällaista tänään, nyt alamme kolmeksi päiväksi turisteiksi Pariisissa.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Meaux

Aamupäivän metsätavalta.

Loppumatkaa kohti Luoja on alkanut helliä meitä ilman suhteen. Aamulla oli kyllä aika viileää ja sumuista, mutta illasta jo lähes hellettä. Tänään tiekin oli eilistä helpompi. Mäkiä tosin oli, mutta ne olivat loivia ja aika helppoja nousta. Tänäänkin navigaattori kuljetteli meitä pääasiassa maaseudun pikkuteitä. 
Kirkon rippeet eräässä kylässä.

Pyörällä navigointi on kertaluokkaa vaativampaa kuin autolla ajaessa. On teitä, joita ei saa ajaa ja on teitä joita ei halua ajaa. Ja sitten on tietenkin se majoittumisasia. Koska tunnissa ei kovin pitkään liiku, pitäisi illalla olla sellaisessa paikassa, josta löytyy majapaikka.  Jos ajaa lähellä maksimisuorituskykyä, pelivaraa ei matkan suhteen ole kovin paljon. Minulla on omakohtainen kokemus ensimmäiseltä pitkältä matkaltani. Tällä kertaa olemme ajaneet lähellä Marikan suorituskyvyn rajoja. Ja hankalaksi asian tekee se, että koskaan ei voi olla täysin varma millaisissa olosuhteissa ajaa. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Minulla on ollut hieno matkakumppani.
Yksi hautakivikuva ystävälleni Jannelle.
Huomenna on kaiketi viimeinen pyöräilypäivä tällä erää. Katselimme majapaikanPariisia läheltä  ja ehkä sen löydämmekin.



perjantai 22. syyskuuta 2017

Soissons, Ranska

Navigaattorimme on päättänyt, että lähestymme Pariisia pikkuteitä maaseudun halki. Perunapellot, sokerijuurikasviljelmät ja maissipellot ovat tulleet tutuiksi. Maasto on täässä osassa Ranskaa loivasti kumpuilevaa, pääosin loivasti, kyllä siihen tänäänkin muutamia jyrkkiäkin mäkiä mahtui. Teimme tänään koko matkan nousuennätyksen, yli kolometri kokonaisnousuja. Kaikki kunnia Marikalle, joka jaksoi polkea mäen toisensa perään majapaikkaamme asti.
Aamun auerta Ranskassa.
Lähestymme Pariisia hieman kiertäen. Ajatuksena olisi, että saisimme majapaikan jostain Orleyn kentän suunnalta ja mieelellään vieläläheltä metroasemaa. Meillä olisi haasteena saada pakattua pyörät jotenkin lentomatkaa varten. Jos löydämme pyöräliikkeestä pahvilaatikot, ei niitä kovin pitkiä matkoja lentokentälle viitsisi ajaa. 
Tällaisia kylttejä on joka kylän tulotiellä. 

Tämä kaupunki, Soissons, on keskikokoinen kauunki. Majapaikkamme on aika laidassa (keskellä oli kallista). Ajoimme kuitenkin tullessamme keskustan läpi je ehdimme jonkin verran sitä nähdä. 
Soissonis:n läpi virtaa joki.
En edelleenkään lakkaa hämmästelemästä näitä valtavia kirkkorakennelmia?

Kirkko Soissonissa.

torstai 21. syyskuuta 2017

Mons, Belgia

!8.9 kävi aika raskaaksi. Marikan kestävyysharjoittelu ei ole ymmärrettävistä syistä samaa luokkaa kuin minulla  ja näitä ajopäiviä on jo kertynyt. Kahtena päivänä peräkkäin oli mäkistä maastoa ja sitten eilen iltapäivällä oli jatkuvaa ylä- ja alamäkiä pikkutiellä, siis suhteellisen jyrkkää. Meillä oli tarkoitus ajaa Waterloohon, mutta pysähdyimme sitten noin 10 km aikaisemmin. Majapaikkana oli omakotitalon huone, sinänsä ihan hyvä. Sekin sijaitsi jyrkän mäen päällä. Ostimme mennessä kaupasta evästä ja sillä yhden illan pärjäsimme.
Matkan varrelta

19.9. päiväksi luvattiin  sadetta, mutta päivä osoittautui ihan hyväksi ajopäiväksi.  Aamulla ajoimme luultavasti Belgian suurimman metsän läpi pyöräteitä. Olipahan kerrankin rauhallista ajaa.
Metsässä !
Illaksi päädyimme Mons:iin. Kaupunki Belgian itäosassa ja aika lähellä Ranskan rajaa. Kielikin oli vaihtunut Ranskaksi. Meillä oli suuria vaikeuksia löytää majapaikka. Tulomatkalla oli jokin todella suuri Naton tukikohta ja minä jo epäilin, että se on syynä asiaan. Kun sitten yhdessä hotellissa keskustelimme asiasta, arvelu osoittautui oikeaksi. Ystävällinen respa soitteli muutamaan paikkaan ja löysimme yhden yön majoituksen yhdestä paikkaa ja toisen yön kyseisestä paikasta. Eipähän sammaloidu, kun vaihtaa majapaikkaa joka yö.

20.9. kävimme junalla Brysselissä ja katselimme tovin aikaa kaupunkia. Kaikenkaikkiaan raskaampi päivä kuin pyöräilypäivät.

Tänään siirryimme Ranskan puolelle. Alkumatka sujui todella mallikkaasti. Aurinko paistoi ja mayka joutui. Siitä innostuneena muutimme määränpäätä hieman kauemmaksi ja eri reittiä. Tuuli muuttui vastaiseksi, alkoi ihan kunnolla mäkiä ja ajelimme jos minkälaisia kinttupolkuja. Syykin selvisi illemmalla. Navigaattori oli jäänyt kävely-asetteluun!  Päädyimme tällaiseen pikkukaipunkiin, Bohain-en Vermandos. Pienen haeskelun ja kyselyn jälkeen löysimme yöpaikan B-B-paikasta. Ystävällinen ranskalainen setä puhui vain ranskaa ja me taas ei ollenkaan. Kaikki kuitenkin hoitui niin kuin ennenkin. Kaikki hyvin. Niin, tänään on ollut erinomainen, aurinkoinen sää. Tuuli ehkä kohtalainen, kylläkin pääosin vastainen.