|
Olen kävellyt koiramme Tanen kanssa lähiseuudun metsäteitä leikkaukseni jälkeen. |
Kerron olkapääleikkauksestani kahdesta syystä. Toinen on
se, että mm. vetämissäni elämäntapamuutosryhmissä olen havainnut
olkapäävaivojen olevan aika yleisiä ja siksi asia saattaa kiinnostaa moniakin.
Toisen syyn lukija saa arvata itse.
Minulla todettiin aikoinaan niskan hermokanava-ahtauma ja
olen käyttänyt paljon aikaa sen vaivan kuntouttamiseen. Olen viime vuodet
pärjännyt asian kanssa erittäin hyvin. Sen sijaan oikea olkapääni on vaivannut
jo pitkään. Vaiva on todennäköisesti alkujaan työperäinen vaikka loukkaantuminenkin
alkusyynä on mahdollista. Vaiva muuttui todelliseksi ongelmaksi reilu vuosi
sitten, kun käytin paineilmanaulainta rakennusprojektissani. Muutaman terveyskeskuksessa
käynnin ja parin erikoislääkärikäynnin jälkeen päädyimme leikkaukseen. Asa ei
sinänsä ollut kovin yksiselitteinen. Lääkäri ei kovin paljon luvannut ja mm.
Duodecimin artikkeleissa tulokset leikkaushoidoista eivät ole kovin hyviä verrattuna
muuhun kuntoutukseen. Toisaalta olen tavallaan pyrkinyt kuntouttamaan myöskin
olkapäätäni jo lähes 15 vuoden säännöllisellä kuntosalikäynnillä, eli en siltä
tieltä välttämättä kovin suurta apua odottanut. Kysyin
Ortopediltä, mitä hän tekisi itse tilallani ja hän vastasi että leikkauttaisi. Niinpä
päädyin leikkausvaihtoehtoon.
Leikkausaika järjestyi aika nopeasti ja leikkauspäivä oli
26.11.2018. Minut on viimeksi leikattu armeijassa, umpisuoli. En muista silloin
leikkausta pelänneeni, mutta nyt se arvelutti aika tavalla. Syy ei ollut itse
leikkaus, vaan ihan joku muu. Pelkäsin leikkauksen yhteydessä mahdollisesti
annettavia esilääkityksiä, keskushermostoon vaikuttavia opiaatteja! Koitan selittää asiaa hieman, koska harva
näyttää asiaa ymmärtävän.
Olen ollut raittiina reilut 15 vuotta. Raittius tarkoittaa
minulle, että en käytä alkoholia missään muodossa olipa sitä kuinka vähän
tahansa. En kotikaljaa, en simaa, en mitään lääkettä jossa on alkoholia, en
tiramisua, en Runebergin torttua…..en edes kastikkeita, joiden valmistuksessa
on käytetty alkoholia. En ole raittiina
ollessani käyttänyt myöskään mitään keskushermostoon
vaikuttavaa lääkettä, en edes mielialalääkkeitä, vaikka niihin ei pitäisi
riippuvuutta syntyäkkään. Olen huomannut, että monet ajattelevat raitistuneen
alkoholistin jatkuvasti himoavan alkoholia ja joutuvan taistelemaan sitä himoa
vastaan. Useimmiten tilanne ei ole näin. Eikä
minunkaan kohdallani. Raittiuteni aikana en ole missään vaiheessa
tuntenut halua aloittaa juomista. Alkoholismi muodostuu fyysisestä riippuvuudesta
ja henkisestä pakkomielteestä. Fyysinen riippuvuus poistuu, kun alkoholi on
kokonaan poistunut verestä ja krapula kärsitty. Uuden ryyppykauden aloittaa
henkinen riippuvuus ja siitä ilmeisesti olen toistaiseksi päässyt eroon, koska
juomisen pakkomielle on pysynyt poissa. Fyysinen riippuvuus ei ole häipynyt
mihinkään. Jos ottaisin alkoholia se toimisi niin kuin ennenkin. Kohtuuton ,
hautaan johtava ryyppykierre.
No, sitten ne opiaatit. Näyttää siltä, että keskushermostoon
vaikuttavat lääkkeet vaikuttavat samankaltaisesti kuin alkoholi. Ts.
Opiaattipilleri niin kuin ottaisi tuopin olutta! Tai lääkeriippuvuudesta
kärsineelle ja siitä vapautuneelle alkoholi saattaa vaikuttaa niin kuin opiaattipilleri.
Olen tämän nähnyt ja kuullut raittiiden vuosieni aikana jo melko monta kertaa.
Tässä syy, miksi pillerit pelottavat minua.
Minulle lähetettiin ennen leikkausta kysely terveyteeni
liittyvistä asioista ja vastailin kysymyksiin parhaani mukaan. Kysymykseen
allergioista vastasin, että olen raitis alkoholisti ja allerginen alkoholille.
Sen vuoksi en haluaisi keskushermostoon
vaikuttavia lääkkeitä. Saman kerroin minulle soittaneelle ja minua
haastatelleelle sairaanhoitajalle. Kerroin huoleni siitä, että en haluaisi opiaattilääkkeitä. Sairaalapäivänä
Oulaskankaan sairaalassa minut haastatteli ensiksi sairaanhoitaja. Kerroin
hänelle samat asiat alkoholismista että
haluaisin kaikin keinoin välttää opiaattilääkkeitä. Jonkin ajan päästä
haastattelemaan tuli leikkaava lääkäri jolle samoin muiden asioiden lisäksi kerroin että en haluaisi syödä opiaatteja. Hän
sanoi asian olevan anestesialääkärin asia.
Jonkin ajan päästä sairaanhoitaja toi minulle panadoll- särkylääkettä ja
toisen pillerin, jonka nimeä en muista. Googlasin sen netistä ja totesin sen sisältävän
opiaatteja. Söin panadollin mutta en
sitä toista.
Jonkin ajan päästä sain vieraakseni anestesialääkärin. Taas
sama juttu. Kerroin hänelle alkoholismistani ja siitä, että opiaatit voisivat
aiheuttaa riskin retkahtamiseen, jota itse ajattelen kohdallani kohtalokkaaksi.
Pitäisin sitä, että nauttisin vapaaehtoisesti alkoholia itsemurhana. Minusta
tuntui että lääkäri ei ymmärtänyt opiaattilääkkeiden ja retkahtamisriskin
yhteyttä. Hän kertoi, että ei niitä pillereitä pidä googlettaa ja että niiden
nauttiminen aiheuttaa vain auvoisen ja ihanan olotilan. Kaikki on kuin pumpulia! Kuvaus, joka minun tapauksessa vain vahvisti
pelkoani ja vastenmielisyyttäni niitä kohtaan. Anestesialääkärin käynnin
jälkeen minut ohjattiin heräämöön puudutusta varten. Toimenpide kuitenkin
keskeytyi ennen alkuaan ja minut palautettiin takaisin ja kerrottiin, että
minut nukutetaan puudutuksen sijaan.
Tästä lähtien kaikki sujui loistavasti. Pääsin leikkaussaliin..
Minuun kiinnitettiin ekg-piuhoja, puhdistettiin leikkausaluetta, laitettiin verenpaineenmittausmansetti
ja ranteeseen kanyyli. Katselin kelloa ja totesin sen olevan kymmenen, joten
olin ollut jo kolme tuntia sairaalassa. Sitten vilkaisin kelloa uudelleen ja
ajattelin hetken torkahtaneeni kun kello oli jo 13:00. Ihmettelin, että pitkäänpä
se vie ennen kuin pääsevät leikkaamaan. Samassa tajusin, että leikkaus on jo
tehty. Ei kipua, ei sekavuutta ei edes unisuutta. En toki tiedä, mitä minulle annettiin
nukutuksen aikana, mutta pääkoppa ei ainakaan tuntunut millään tavoin
sekavalta.
Olin valistanut puolisoani etukäteen, että jos minä olen
opiaattien vaikutuksen alaisena leikkauksen jälkeen, hän huolehtisi minusta
erityisen tarkasti. Tarvittaessa pyytäisi panemaan vaikka putkaan. Tätä ei
tarvittu, minulla oli laitettu kipupumppu, pieni säiliö, josta johti
puudutusaineletku yhdestä tähystyshaavasta suoraan sisälle olkapäähän.
Puudutusaine riitti kahdeksi vuorokaudeksi ja sitten pärjäsin panadollilla.
Senkin vähensin aika pian lähes kokonaan pois koska vatsani ei oikein
pidä siitä.
Summa summarium!
Minun piti kyllä selittää asiaani moneen kertaan ja minusta vaikutti,
että varsinaista syytä opiaattivastaisuuteeni ei oikein ymmärretty. Ts.. sen
syystä ei ollut hoitohenkilökunnalla tietoa. Toiveeni kuitenkin otettiin viime
kädessä huomioon ja sain hyvää hoitoa, josta olen kiitollinen. Minulla ei ole mitään moitittavaa saamastani hoidosta tai
kohtelusta. Hoitohenkilökunnan koulutuksessa saisi olla tietoa raittiiden
alkoholistien ja toki raitistuneiden lääkeriippuvaisten asioista ja hoidosta. Saattaisi
pelastaa joiltakin murhenäytelmiltä ….
Mitenkäs olkapää? Olkapääni
liikkuvuus on ollut alusta lähtien paljon parempi kuin ennen operaatiota.
Ystäväni ja pitkäaikainen PT-ni Juha Rankinen kertoi aikoinaan, että
leikkausten jälkeisen kuntoutuksen laiminlyönti on useimmiten syynä huonoon lopputulokseen.
Siispä olen pyrkinyt hoitamaan kuntoutustani mahdollisimman tehokkaasti, joka
päivä ja usein monta kertaa päivässä. Aivan kivuton olkapää ei vielä ole.
Useimmiten aamuyöllä ilmaantuu ”leposärkyä” joka tahto estää nukkumista.
Tilanne on kuitenkin parantunut koko ajan ja pystyn käymään jo hiihtämässä ja
tarkoitus on aloittaa ylävartalonkin voimaharjoittelu viikon päästä. Niin, se
leikkaus. Lyhyt maallikon referaatti toimenpidekertomuksesta.: Olkanivelessä
oli glenon ja humeruksen pinnalla alkava artroosi (nivelrikko). Labrumissa (Olkapään
nivelkierukka) vähäistä rispaantumista. Subakromaalitilassa runsaasti
arpikudosta ja tulehtunutta bursaa (Olkalisäkkeen alapinnassa käsittääkseni).
AC-nivelessä reilut fyytit cuffia vasten.
Ymmärtääkseni solisluun päässä luupiikkejä. MM. Arpikudos, limapussi ja pätkä
solisluuta luupiikkeineen poistettiin.
|
Liikuntasessioita on mahtunut vuodenvaihteesta huolimatta elämääni. |
Sellainen sivuvaikutus leikkauksella oli, että olen kävellyt
aika paljon. Normaali aerobinen liikuntani on pääasiassa pyöräilyä ja talvella
hiihtoa. Nyt kehotettiin välttämään
pyöräilyä jonkin aikaa ja siksi olen tehnyt (minulle) poikkeuksellisen paljon
kävelylenkkejä. Keskimäärin n. 60 km / viikko. On monipuolistanut minun
liikuntavalikoimaani. Nyt toki on alkanut päästä jo ladullekin.