Irlanti 20.9.2019

 

Tämäntapaisia rakennelmia löytyy  tien vierestä silloin tällöin.

Kotiinpaluupäivä. Olen nyt ollit matkalla kaksi viikkoa ja siitä pyörän selässä 11 päivää. Lähtö viivästyi päivällä kun pyörä oli kateissa ja yhden lepopäivän vietin. Oli oikeastaan pakko viettää. Kestävyyskuntoni ei ollut sellaisella tasolla, että olisin jaksanut ajaa koko ajan. Toisaalta jälkimmäinen 6. päivän ajo sujui jo ihan hyvin, eli kyllä se kestävyyskuntokin sieltä palailee. Tähän pätee usein viljelemäni lause, että ”kuntoa ei voi varastoida”.

 

Pikku jokia virtaa joka kylän ja kaupungin läpi.

Maisemat olivat kaiketi suunnilleen ennakko-odotusteni mukaisia. Toki varmaan paljon jäi näkemättä. Vaikka pyörän päältä kerkiää näkemään aivan toisella tavalla kuin autosta, kilometrejä kertyy samassa ajassa paljon vähemmän. Tämä on vihreä maa, osin kukkulainen ja pieniä vuoriakin on osalla saaresta. Paljoista sateista johtuen löytyy todella runsaasti runsasvetisiä puroja joten kalastajile olisi varmaankin mukavia kalapaikkoja. Lampaita, hevosia , lehmiä, aaseja, jopa laamoja olen matkalla nähnyt. Ennen kaikkea lampaita. Säät oletin hieman sateisiksi, tosiasiassa yhtään täysyn satetonta päivää ei sattunut ja muutamana päivänä satoi koko päivän. Viimeinen matkapäiväni taivalsin pyöräilyn kannalta lähges mahdottomassa tuulessa. Onneksi matka oli lyhyt.

Linnoja, kirkkoja ja raunioita riittää.

Matkaa kertyi kaikkiaan noin 1000 km, en ole navigaattorini lukemia laskenut yhteen. Tiet ovat vaihtelevia, joissakin paikoissa on leveä reunakaista tai taksi/bussikaista, pääosin kuitenkin siinä liikenteen seassa. Vasemmanpuoleinen liikenne tuo oman suolansa, mutta loppua kohti siihen tuntui tottuvan yllättävän hyvin. Liikennekulttuuri on huono. Pyöräilijöille ja jalankulkijoille ei anneta vapaaehtoisesti tilaa. Koko matkan aikana yhden ainoan kerrab yksi nainen pysäytti auton, kun odotin jalkakäytävän reunalla taukoa liikennevirrassa. Siis löytyy vielä Suomeakin huonompaa käyttäytymista. Eräs pyöräilevä paikallinen pariskunta valittelikin minulle asiasta ja kehoitti varovaisuuteen.

Vaihteeksi kuva hautausmaasta.

Kotiin lähden mielelläni. Minulla on koti, jonne haluan mennä, jonne minua odotetaan ja jossa on paljon tekemistä. Uusi elämäntapamuutosryhmäni aloittaa ensi viikolla ja odotan jännittyneenä niitä uusia kokemuksia, joita ryhmän kanssa varmaankin tulen saamaan. Kotona on syksyisiä puuhia, hieman puolukkaa pitäisi saada vielä laariin, mehiläiset pitäisi saatella talvehtimaan, polttopuita metsästä, hedelmäpuut pitäisi suojata jäniksiltä, että ne eivät söisi niitä niinkuin viime talvena ja lukemattomia muta asioita. Kuntoiluas varten ai tarvitse lähteä ulkomaille, Oulaisissa on hyvät tiet ja montakin kuntosalia. Kun pidän kunnostani huolta niin ehkä toimintakykyni säilyy vielä .........

Dublinissa illalla kun katseli tuliaisia perheen nuorimmalle.