lauantai 15. syyskuuta 2018

Irlanti 14.- 15.9.2018

Maisemia


Muutama sana matkastani. Muistelin tässä ensimmäistä ulkomaille suuntautunutta pyörämatkaani Oulusta Gibralttarille.  En kirjoitellut silloin blogia vaan ruutuvihkoon muistiinpanojani. Niin tein vielä parilla seuraavallakin matkallani. Alkuvaiheessa minulla oli todella paljon sanottavaa. Tuntemuksistani, kaikista päivän tapahtumista, tapaamistani ihmisistä, terveydentilastani....  Kerroin noihin vihkoihin jopa takapuoleni hiertymista ja siitä miten niitä hoidin.  Nyt kun matkapäiviä on kertynyt satoja, tuntuu kuin kaikki olisi jo sanottu. Vaikka eihän se niin ole. Maailma on edelleen kaunis ja minä pieni sen kaiken keskellä. Käsitykseni siitä kuinka paljon nämä tarinani ihmisiä kiinnostaa vain on muuttunut.  Tosiasiassa nämä kirjoitukseni ovat ennenkaikkea jonkinlainen päiväkirja jota voinen ehkä joskus lukea.
 
Tällaista reittiä olen pitkälti seuraillut.
Eilinen päivä oli  erityisen sateinen.  Vettä tuli taas koko päivä. Liikkeelle lähdin kahdeksalta ja ajelin taasen rannikkoa seuraillen lopulta Easky-nimiseen pikkukylään meren rannalla. BB-paikka sijaitsi kirkasvetisen pikkujoenn vieressä muutaman sata metriä merestä. Omistaja kehui joen olevan kalaisa ja että juuri tällaiset sateiset ilmat olisivat omiaan lohien kalastukseen. Paikka oli muutoinkin erinomainen, hyvä huone, kylpuhuone, hyvä kohtelu ja aamupala. Kaikin puolin erinomainen yöpymispaikka.
 
Talot näyttävät vaurailta ja hyvinhoidetuilta. Tällainen olkikattoinen ei ole tavallinen.
Tänään pääsin liikkeelle vähän myöhemmin, koska aamiainen oli vasta 8:30.  Päivä oli toistaiseksi vähäsateisin, pilvinen ja tuulinen, mutta vettä tuli aika vähän.  Parikymmentä ejettuani säikähdin pamausta ja mietin, että ampuiko minua joku. Syy selvisi heti, takarengas oli räjähtänyt.  Renkaan paikkaus on aina hieman työlästä, kun laukut on purettava. Tutkin päälykumin huolellisesti, enkä vikaa siitä löytänyt. Paikattuani ja pyörän taas lastattuani jatkoin matkaa, 200 m ja taas jysähti. Ei kun uusiksi. Nyt epäilin, että ehkä räjähtely johtui siitä, että päälyrengas oli hieman väljänlainen , että sisäkumi pääsi renkaan ja vanteen välistä pullistumaan. En ole varma. Joka tapauksessa vaihdoin päälykumin, minulla oli yksi sellainen varalta laukussani ns. pakattavaa mallia. Kolmatta kertaa rengas ei räjähtynyt, mutta jouduin kyllä vielä kertaalleen purkamaan laukut, kun uusi rengas oli edellistä suurempi ja hankasi kolhiintuneeseen lokasuojaan.  Niimpä päivämatkani jäi aika lyhyeksi ja majapaikan löysin Westport-nimisestä kaupungista. Tuossa vieressä on täkäläisittäin korkea mäki, 764 m.  Nyt on vatsa täynnä ja sen verran ulkoiltu, että ehkä unikin taas maistuu.
Tämä joki virtaa Ballina-nimisen kaupungin läpi.


Ei kommentteja: