torstai 20. syyskuuta 2018

Irlanti 20.9.2019



 
Tämäntapaisia rakennelmia löytyy  tien vierestä silloin tällöin.
Kotiinpaluupäivä. Olen nyt ollit matkalla kaksi viikkoa ja siitä pyörän selässä 11 päivää. Lähtö viivästyi päivällä kun pyörä oli kateissa ja yhden lepopäivän vietin. Oli oikeastaan pakko viettää. Kestävyyskuntoni ei ollut sellaisella tasolla, että olisin jaksanut ajaa koko ajan. Toisaalta jälkimmäinen 6. päivän ajo sujui jo ihan hyvin, eli kyllä se kestävyyskuntokin sieltä palailee. Tähän pätee usein viljelemäni lause, että ”kuntoa ei voi varastoida”.
 
Pikku jokia virtaa joka kylän ja kaupungin läpi.
Maisemat olivat kaiketi suunnilleen ennakko-odotusteni mukaisia. Toki varmaan paljon jäi näkemättä. Vaikka pyörän päältä kerkiää näkemään aivan toisella tavalla kuin autosta, kilometrejä kertyy samassa ajassa paljon vähemmän. Tämä on vihreä maa, osin kukkulainen ja pieniä vuoriakin on osalla saaresta. Paljoista sateista johtuen löytyy todella runsaasti runsasvetisiä puroja joten kalastajile olisi varmaankin mukavia kalapaikkoja. Lampaita, hevosia , lehmiä, aaseja, jopa laamoja olen matkalla nähnyt. Ennen kaikkea lampaita. Säät oletin hieman sateisiksi, tosiasiassa yhtään täysyn satetonta päivää ei sattunut ja muutamana päivänä satoi koko päivän. Viimeinen matkapäiväni taivalsin pyöräilyn kannalta lähges mahdottomassa tuulessa. Onneksi matka oli lyhyt.
Linnoja, kirkkoja ja raunioita riittää.


Matkaa kertyi kaikkiaan noin 1000 km, en ole navigaattorini lukemia laskenut yhteen. Tiet ovat vaihtelevia, joissakin paikoissa on leveä reunakaista tai taksi/bussikaista, pääosin kuitenkin siinä liikenteen seassa. Vasemmanpuoleinen liikenne tuo oman suolansa, mutta loppua kohti siihen tuntui tottuvan yllättävän hyvin. Liikennekulttuuri on huono. Pyöräilijöille ja jalankulkijoille ei anneta vapaaehtoisesti tilaa. Koko matkan aikana yhden ainoan kerrab yksi nainen pysäytti auton, kun odotin jalkakäytävän reunalla taukoa liikennevirrassa. Siis löytyy vielä Suomeakin huonompaa käyttäytymista. Eräs pyöräilevä paikallinen pariskunta valittelikin minulle asiasta ja kehoitti varovaisuuteen.

Vaihteeksi kuva hautausmaasta.
Kotiin lähden mielelläni. Minulla on koti, jonne haluan mennä, jonne minua odotetaan ja jossa on paljon tekemistä. Uusi elämäntapamuutosryhmäni aloittaa ensi viikolla ja odotan jännittyneenä niitä uusia kokemuksia, joita ryhmän kanssa varmaankin tulen saamaan. Kotona on syksyisiä puuhia, hieman puolukkaa pitäisi saada vielä laariin, mehiläiset pitäisi saatella talvehtimaan, polttopuita metsästä, hedelmäpuut pitäisi suojata jäniksiltä, että ne eivät söisi niitä niinkuin viime talvena ja lukemattomia muta asioita. Kuntoiluas varten ai tarvitse lähteä ulkomaille, Oulaisissa on hyvät tiet ja montakin kuntosalia. Kun pidän kunnostani huolta niin ehkä toimintakykyni säilyy vielä .........


Dublinissa illalla kun katseli tuliaisia perheen nuorimmalle.




lauantai 15. syyskuuta 2018

Irlanti 14.- 15.9.2018

Maisemia


Muutama sana matkastani. Muistelin tässä ensimmäistä ulkomaille suuntautunutta pyörämatkaani Oulusta Gibralttarille.  En kirjoitellut silloin blogia vaan ruutuvihkoon muistiinpanojani. Niin tein vielä parilla seuraavallakin matkallani. Alkuvaiheessa minulla oli todella paljon sanottavaa. Tuntemuksistani, kaikista päivän tapahtumista, tapaamistani ihmisistä, terveydentilastani....  Kerroin noihin vihkoihin jopa takapuoleni hiertymista ja siitä miten niitä hoidin.  Nyt kun matkapäiviä on kertynyt satoja, tuntuu kuin kaikki olisi jo sanottu. Vaikka eihän se niin ole. Maailma on edelleen kaunis ja minä pieni sen kaiken keskellä. Käsitykseni siitä kuinka paljon nämä tarinani ihmisiä kiinnostaa vain on muuttunut.  Tosiasiassa nämä kirjoitukseni ovat ennenkaikkea jonkinlainen päiväkirja jota voinen ehkä joskus lukea.
 
Tällaista reittiä olen pitkälti seuraillut.
Eilinen päivä oli  erityisen sateinen.  Vettä tuli taas koko päivä. Liikkeelle lähdin kahdeksalta ja ajelin taasen rannikkoa seuraillen lopulta Easky-nimiseen pikkukylään meren rannalla. BB-paikka sijaitsi kirkasvetisen pikkujoenn vieressä muutaman sata metriä merestä. Omistaja kehui joen olevan kalaisa ja että juuri tällaiset sateiset ilmat olisivat omiaan lohien kalastukseen. Paikka oli muutoinkin erinomainen, hyvä huone, kylpuhuone, hyvä kohtelu ja aamupala. Kaikin puolin erinomainen yöpymispaikka.
 
Talot näyttävät vaurailta ja hyvinhoidetuilta. Tällainen olkikattoinen ei ole tavallinen.
Tänään pääsin liikkeelle vähän myöhemmin, koska aamiainen oli vasta 8:30.  Päivä oli toistaiseksi vähäsateisin, pilvinen ja tuulinen, mutta vettä tuli aika vähän.  Parikymmentä ejettuani säikähdin pamausta ja mietin, että ampuiko minua joku. Syy selvisi heti, takarengas oli räjähtänyt.  Renkaan paikkaus on aina hieman työlästä, kun laukut on purettava. Tutkin päälykumin huolellisesti, enkä vikaa siitä löytänyt. Paikattuani ja pyörän taas lastattuani jatkoin matkaa, 200 m ja taas jysähti. Ei kun uusiksi. Nyt epäilin, että ehkä räjähtely johtui siitä, että päälyrengas oli hieman väljänlainen , että sisäkumi pääsi renkaan ja vanteen välistä pullistumaan. En ole varma. Joka tapauksessa vaihdoin päälykumin, minulla oli yksi sellainen varalta laukussani ns. pakattavaa mallia. Kolmatta kertaa rengas ei räjähtynyt, mutta jouduin kyllä vielä kertaalleen purkamaan laukut, kun uusi rengas oli edellistä suurempi ja hankasi kolhiintuneeseen lokasuojaan.  Niimpä päivämatkani jäi aika lyhyeksi ja majapaikan löysin Westport-nimisestä kaupungista. Tuossa vieressä on täkäläisittäin korkea mäki, 764 m.  Nyt on vatsa täynnä ja sen verran ulkoiltu, että ehkä unikin taas maistuu.
Tämä joki virtaa Ballina-nimisen kaupungin läpi.


torstai 13. syyskuuta 2018

13.9.2018 Donegal, Irlanti

Lehmät ovat todella paljon harvinaisempi kuin lampaat täällä.



Olen ajellut nyt viisi päivää saamatta yhtään blogipäivitystä aikaan. Hyvä tekosyy on, että unohdin kaikki adapterini Suomeen, enkä löytänyt täältä tätä aikaisemmin. Ensimmäinen majapaikkani kieltäytyi myymästä minulle ainoaansa. Ei sellaista tässäkään isossa hotellissa ollut, mutta respa kertoi sellaisen ehkä löytyvän apteekista ja niin tosiaan löytyi. Puhelimen latausongelman kyllä ratkaisin jo aikaisemmin, kun ostin paikallisen laturin. Minun jo vanha navigaattori ei tahdo eään pysyä päivää hengissä, mutta onneksi olen hankkinut aika ison akun latausta varten. Se on ollut tarpeen.
Tässä kohtaa rannikko sattui olemaan aika tasaista.


Olen nyt ajellut viisi päivää, noin 100 km/päivä, hieman alle. Viime kesä oli sikäli poikkeuksellinen, että minula oli aika vähän sellaisia koko päivän ajoretkiä ja tiesin odottaa, että kestävyyskuntoni ei ole sillä tasolla, kuin se on monesti aikaisemmin ollut.  Vaikka täällä ei kauhean korkeita vuoria ole, niin ihan tasaista maastoa ei juuri ole. Nousuja päivän mittaan siis riittää ja Belfastin jälkeen tuulikin on ollut vastainen. Eilen iltapäivästä jaloissa alkoi tuntua siltä, että on viisainta pysähtyä päiväksi, jotta matkanteko taas sujuu.  Niimpä varasin majoitukse tänne Donegal:iin kahdeksi yöksi. Tänään yritän tappaa aikaa hieman ympärilleni katsellen, venytellen ja kuunnellen äänikirjoja.
Niinkuin näkyy, otoksistani ei paljon aurinkoa näy.


Matkareitti, joka näkyy blogini sivusta avautiuvassa kartassa (karkeasti) kulki ensin pohjoisrannikkoa Belfastiin ja sitten kääntyilin vähitellen tänne etelärannikolle, jota olen seuraillut välillä aivan meren rannalla, välillä hieman kauempana. Maasto on vaihtelevaa, hyvin vihreää, kosteaa. Korkeimmat mäet nousevat kartalla puolen kilometrin paikkeille (ainakin toistaiseksi) ja tiet pariin sataan metriin. Laitumilla on lähes joka paikassa lampaita, joskus lehmiä, hevosia ja aaseja. Enimäkseen pellot ovat olleet laitumia, mutta toki muutakin viljelyä ajoittain löyytyy. Maisemien suhteen on toki sanottava, että ovathan ne kauniimpia ja monipuolisempia kuin Oulaisissa, mutta kyllä Oulaisten maisemissakin on puolensa.
Pakko laittaa ainakin yksi lammaskuva.

Ajo-olosuhteet sään puolesta ovat olleet tasaiset. Tuulee aika kovasti, kylmästi ja vettä tulee joka päivä, yksi päivä satoi koko ajan kun ajoin ja vielä sen jälkeenkin. Muutoin sää vaihtuu nopeasti. Kun sade loppuu koitan vaihtaa sadekamppeet pois ja toisinaan kun olen saanut hengittävämpää päälle, uusi pilvi on jo päällä. Ts. jatkuvaa vaatteiden kanssa vehtaamista. Vaatepuoli minulla on tällä kertaa mielestäni hyvä. Erityismaininna saapi Goretex-kenkäni. Minulla on ollut aikaisemmin ainakin kolmet kalliit Goretex-talvikengät, eikä mitkään niistä ole pitäneet olman suojia pitkään vettä. Nämä ovat pitäneet.
 
Tämä kuva on Eskoa varten. Hänellä on Oulaisissa Irlannin hevonen ja pyysi tuomaan toisen tullessani. Tämä oli kuitenki hieman arka ja meni aika kauas poseeraamaan kun alion valmistautua kuvaamaan.
Tämän saaren liikennekulttuuri ei saa minulta kovin korkeita pisteitä. Se on minun mielestäni jopa huonompi kuin Suoimessa. Jalankulkijana tuntuu kuin autoilijat yrittäisivät ajaa päälle, kukaan ei ainakaan pysähdy missään antamaan kulkumahdollisuutta vapaaehtoisesti. Samoin pyörän selässä ei voi kuin  uneksia sellaisesta kohtelusta jota esimerkiksi Espanjassa saa. Mutta koittelen ajaa varovasti niin enköhän minä hengissä vielä viikon pysy, jos Luoja suo.   Tarkoitus on ajella vielä pari kolme päivää tätä rannikkoa itään ja sitten saaren poikki ja kohti Dublinia.
Tämä viimeinen kuva on aivan tämänhetkisen majapaikkani läheltä. Pari souteluporukkaa oli illalla harjoittelemassa.


perjantai 7. syyskuuta 2018

Dublin 6.9.2018




Olen usein kuunnellut teini-ikäisiä nuoria,  jotka ovat niin maailmaa nähneitä ja jo kaikkeen niin kyllästyneitä. Eihän se varmaankaan ole totta mutta ilmeisesti kuuluu ajan käyttäytymisohjesääntöön. Minulle matkat edelleenkin ovat jännittäviä ja odotan hieman pelonsekaisin tuntein että mitenköhän matka pyörän kanssa sujuu. Nyt minulla oli uusi hieno laukkukin, joka rullasi niin keveästi lentoaseman käytävällä. No, huoleni ei ollut aivan turha.  Kone Helsinkiin oli myöhässä ja ehdin viimeisenä Dublinin koneelle. Perillä muu matkatavara löytyi hihnalta heti, mutta pyörää ei näkynyt eikä kuulunut. Ei auttanut kuin tehdä ilmoitus ja toivoa se löytyvän perille mahdollisimman äkkiä.

Dublinin keskustaa

Pyörälaukkua ei aamulla näkynyt, joten päätin käydä tutustumassa hieman Dublin:iin. Ajelin keskustaan bussilla ja ehsin sitä jonkin aikaa katsella ja jopa ostaa kaupunkikierroksen kaksikerroksiseen bussiin, kun laukusta soitettiin. Se olikin ilmestynyt majapaikkaan ennen kuin itse sinne ehdin.  Kasasin pyörän ja laittelin kaikki kuntoon liikkeelle lähtöä varten. Kävin vielä huoltoasemalla opetteleassa renkaiden täyttöä jälleen uudenlaisella vekottimelle. Ostin itselleni karttakirjan josta revin sopivia sivuja suojataskuun matkareitin suubbittelua varten. Tässä vaiheessa kello oli jo puoli kolme joten päätin ajella vain sellaisen testilenkin ja lähteä varsinaisesti vasta huomenna liikkeelle.
Korkea pylväs maamerkkinä Dublinin keskustassa.

Liikeenne täällä on vasemman puoleista. Se on aina  äkikseltään hieman vaarallista ja kaikki risteyspaikat pitäisi muistaa keskittyä oleelliseen. Kaikki kyllä sujuu ihan hyvin silloin kin sitä erikseen ajattelee, mutta jos ajatukset ovatkin jossakin muuhalla niin....  Toivottavasti jaksan keskittyä tämän reissun että vahinkoja ei tapahdu.  Toistaiseksi liikennettä on ollut erittäin paljon, lähes yhtäjaksoinen autojono kumpaankin suuntaan. Hollannin tapaisista pyöräteistä ei tarvitse uneksiakkaan. On vain luotettava, että autot eivät aja päälle kun siellä liikenteen seassa sohlaa.  Parin viikon päästä olen varmaankin paljon viisaampi jos sinne saakka ehjänä selviän. Toivottavasti selviän.
 
Tällainen kirkko löytyy Lusk:ista, Dublinista länteen.

Sovin majapaikan kanssa että pyörälaukkuni ja matkalaukut saavat jäädä tänne siksi aikaa, kun saarta katsellen. Viimeinen yö ennen kotiinpaluuta on taas tässä samassa paikassa. Aikomus on startata huomenna heti aamupalan jälkeen. Aika täällä on kaksi tuntia Suomen aikaa jäljessä ja aamupala on 7;15 alkaen. Tänään heräilin sitä odottelemaan jo ennen viittä kun sisäinen kello on vielä Suomen ajassa.  Ilma oli tänään ilmeisesti viileämpi kuin Oulaisissa, noin 15C päivällä. Sadetta ei ollut ja toivoakseni sitä ei kovin paljon ole jatkossakaan.  Mutta säitä ei voi valita, niihin voi sopeutua.  Muutoin kielitaitoni on aika ruosteessa. Olen opiskellut viime aikoina Saksaa ja sitä ennen Espanjaa. Englannin sanoja täytyy hakea tovin ennen kuin ne taas löytyvät siitä huolimatta että edellisten opetuskielenä on Englanti. Mutta kyllä minä asiani saan toimitettua.
Siinä se kateissa ollut pyöräni on taas matkakunnossa.



maanantai 3. syyskuuta 2018

Matkavalmisteluja




Torstaina  illalla minun pitäisi olla pyörineni Dublinissa. Kahden viikon matkaan voisi periaatteessa lähteä aika kevyellä varustuksella. Haluan kuitenkin käyttää samoja pyöriä, nytkin 14-vaihteista Rohlofiani, joka teräsrunkoisena on todella raskas. 

Tässä jo melko monta maata nähnyt matkapyöräni, kolmas laatuaan.
Toisaalta, kun käytän samaa pyörää, opin kerta kerralta tuntemaan sen paremmin ja tekemään sille tarpeelliset huoltotyöt. Aika harvoin minun enää tarvitsee pyörähuollon apuun turvautua. Mietin, että otanko mukaan telttailuvälineitä. 
Täässä majoituspakkaukseeni ja sen kuljetusteline, jonka asennan pyörän etuosaan.
Pikainen kartoitus Irlannin majoitusliikkeistä antoi sen käsityksen, että hotellien hintataso on aika korkea. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että majoituspakkaus luo jonkinlaisen turvallisuuden tunteen, koska aina on mahdollista majoittua ulos, jos muuta majoituspaikkaa ei syystä tai toisesta löydy. Miinuspuolena on, että majoituspakkaukseni vaatii kehittämäni etutelineen mukaanottoa ja lisäksi teltta, makuupussi, makuualusta ja tyyny pakattuna vahvaan merimiesputkiloon painaa ja vie tilaa.
Kuljetuslaukkuni tyhjänä


Pyörästä puretaan istuin, taakkateline, lokasuoja(t), etulaukkuteline, polkimet, lamppu, ohjaintanko, jalustin, … . Puran pyörän juuri niillä työkaluilla, jotka otan mukaani varmistaakseni, että myös perillä löytyy oikeat työkalut  purkuun ja kasaukseen. Renkaista lasketaan ilmat pois lentomatkan ajaksi. Voisihan olla, että täyteen pakattu rengas räjähtäisi ruuman alhaisemmassa ilmanpaineessa. Minulla on kolme vanhaa pehmeää pyöränkuljetuslaukkua. 

Pyörä pakattuna
Sen raahaaminen käsin ei ole kovin mukavaa puuhaa. Ja minunn pyöräni ”ongelma” kuljetuksen suhteen on korkea ohjaintangon varsi, pystyn ajo-asentoni takia. Siksi tarvitsen ison kuljetuslaatikon.  Sellaisen nyt hankin,  Evoc XL. Olikin tosi helppo pakata. Pakkauksen jälkeen pelkäsin että painoa on likaa. Kas, laukku itsesessään painaa paljon.
Pyörä matkavalmiina. Paino 31 kg, lentokoneeseen saa ottaa 32 kg painavan laukun eli kaiken pitäisi olla ok.