keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

JATKUUKO MATKA?


Tältä viikolta Syötteeltä. Upea ilma ajella ja samoin upeat olosuhteet. Tervetuloa!

Minulta on kyselty mitä aion tehdä tammikuussa kesken jääneen matkani suhteen. Aioin tehdä päätöksen asiasta toukokuun loppuun mennessä. Nyt ollaan jo kesäkuun puolella, joten aika ilmoittaa ajatukseni lienee täyttynyt.

Alaskasta Argentiinaan päihteettämän elämän tavan puolesta matkani alkoi viime elokuun alusta, tai oikeastaan lentoni Suomesta lähti jo heinäkuun puolella. Matka keskeytyi ajettuani 15000 km vajaan kuuden kuukauden aikana, Costa Rica:aan. Syynä matkani väkivaltaiseen keskeytykseen oli läheisen ihmisen kuolema. Ihan aluksi koko matkani ei ollut enään mielessäni. Kuitenkin muutaman viikon päästä se alkoi palailla mieleen ja unelmani loppuunsaattaminen putkahteli tuon tuostakin ajatuksiin. Aioin tehdä lopullisen päätökseni vasta toukokuun lopussa, mutta minulla kyllä oli jo sellainen tunne, että kyllä se on vietävä loppuun.

Jatkoin kaiken aikaa harjoitteluani tavoitteena palauttaa menettämääni lihasmassaa ja lihasvoimaa. Kunnon puolesta kaikki on ok. Olen selkeästi paremmassa kunnossa kuin matkani keskeyttämisen aikaan. Osa ystävistäni on ollut sitä mieltä, että mene, osa taas päinvastaista. Päätös on kuitenkin tehtävä itse. Itse siellä olisi poljettava ja itse vastattava kaikista muista seurauksista. Lähdin viime viikolla Syötteelle yksin ajatuksena tehdä lopullinen päätös. Ajattelin, että olen siellä ja sitten ilmoitan, että lähden elokuussa ajamaan. Otin kuitenkin mennessäni sellaisen asenteen, että koitan pitää mieleni avoimena ja tyytyä sitten siihen lopputulemaan, mitä tulee.

Kuinka ollakkaan, päätös ei sitten ollutkaan itsestään selvä. Ajelin pitkä reissun käyden sitä kuuluisaa jaakobin painia milloin ollen lähdössä ja milloin en. Yksikään päätös aikaisemmin ei ole ollut lainkaan näin vaikea. Ja se vaikeus sisältyi minun itsekkyyteeni. Tilanne on tällä kertaa se, että koen minua tarvittavan täällä. Tunnen, että voin olla jotenkin hyödyksi täällä. Olisin toki voinut lähteä taas matkaan, huolettomasti vain itsestäni huolehtien niin kuin aikaisemmin. Mutta nyt se vain kerta kaikkiaan ei mennyt läpi. Itseni voisin uhrata, mutta nyt en halua uhrata muita ihmisiä omien haaveitteni alttarille. Olen kahdella edellisellä matkallani polkenut päihdeteeman nimellä 25000 km. En oikeastaan usko, että asia paljon muuttuisi jos polkisin 10-12000 km lisää.

Niin, päätin olla nyt lähtemättä. Mutta annan tämän blogin olla tässä. En aio tehdä tätä matkahaaveestani luopumista vielä lopullisesti enkä itselleni liian helpoksi. Jätän sellaisen option, että voisin tulevaisuudessa kun olosuhteet hieman muuttuvat palata asiaan. Tämä tarkoittaa, että pyrin pitämään kuntoni sellaisena, että se sen puolesta olisi mahdollista.


Blogistani yksi lisäasia. Kirjoittelin matkani aikan ns. lepopäiväjjuttuja, joista voisi olla hyötyä jollekulle omaa alkoholinkäyttöään miettivälle ihmiselle. Ajattelin, että voisin keräillä ne yhden sivuston alle. Pitäisi vain keksiä sivustolle sellainen nimi, että joku sellainen ihminen, joka yön hiljaisina tunteina laittaa hakukoneeseen jonki asiaa koskevan hakusanan, eksyisi sivustolle. Tyyliin: ”Juonko liikaa”.... Olisiko ehdotuksia?

Hyvää kesää kaikille lukijoilleni..