 |
| Kaunis maaseutukirkko lähellä Flagstaff:ia. Olen kuvannut paljon kirkkoja, en vain ole niitä tähän blogiini laitellut. Tämänpäiväisessä sarjassakin oli kolme kirkkoa. |
Kävin äsken syömässä motellini vieressä olevassa ruokapaikassa ja sen
jälkeen hain huoltoasemalta hieman ”lisäravintoa”, eli jätskin, jogurttia ja
pienen suklaalevyn. Yli 4000 kcal:n
liikuntakulutuksella pieni herkuttelu on sallittua. Täysi kuu paistoi
täälläkin, ilma oli leuto ja sirkkojen siritys kaikui pensaikosta. Tunnelma oli aivan erilainen kuin eilen
illalla tai aamulla, aivan kuin olisin siirtynyt eri maahan. Eilen Illalla oli kylmä, syöntireissulta
palatessani lähellä nollaa. Kännykkäni näytössä näkyy aina paikallissää,
aamulla herätessäni se näytti -7C ja pakkasta oli ulkona navigaattorini mukaan
kun lähdin liikkeelle. Minulla oli tänään
ensi kertaa pitkiin aikoihin
pitkät housut jalassa, kintaat kädessä ja kypärän alla kypärälakki, niin
ja lämmitettävät pohjalliset kengissä.
Mistä tämä ero? Lähtöpaikkani on yli kahden kilometrin
korkeudessa, tämä missä nyt olen, kelloni mukaan 1,1 km, siis noin kilometrin
alempana, siinä se ero. Vaikka olen hiihdellyt menneet talvet Syötteellä
(siellä on muuten loistavat ladut, kannattaa mennä hiihtämään), pyöräilen jos
saan valita, mieluiten lämpimässä. Siksi tein tämän reitinvalinnan niin, että
ajan Phoenix:iin ja sieltä sitten itään, tämän hetken ajatuksen mukaan
McAlleniin, josta Mexicon puolelle. Maasto on alempaa, eikä toivoakseni
tarvitse palella.
Kyllä se ilma lämpeni siitä sitten kohtalaisen nopeasti ja
lopullisesti sitten, kun eteen tuli kyltti, että 18 mailia laskua, ts
laskettiin reilustikin se kilometri laaksoon. Muistan aikoinaan kun puhuttiin
Silicon Valleystä, että mikähän laakso se on. Täällä niitä laaksoja on vaikka
kuinka paljon. Jos tie menee laakson suuntaisesti, niin silloin matka on
kevyttä. Jos se menee poikittain, niin silloin lasketaan ja hetken päästä
noustaan. Niin tänäänkin. Kun se 18
mailia oli laskettu, alkoi n. 600 m:n nousu (siis pystysuunnassa, matkassa toki
pidemmästi). Jossain vaiheessa tien
vieressä oli merkintä, että joltakin väliltä puuttuu tietyön takia shoulders:it
, siis reunakaistat. Ajattelin, että se oli vain varoitus autoilijoille. Tulin
sitten kohtaan, jossa oli kalliorinteen lisäleikkaus ja miehiä koneineen
töissä. Keskustelusta selvisi, että minun olisi pitänyt ymmärtää, että pyörällä
ei saa lähteä ollenkaan ko. suuntaan.
Arvioin kiertoreittiä puolesta päivästä päivään ja kyselin, kuinka pitkä
se matka on. Kuulemma 2 mailia. Pääsin lähtemään, aluksi betoniporsaiden
takana, mutta jossakin vaiheessa se reitti meni kokonaan tukkoon louhostöiden
takia. Purin laukut ja juoksutin ne liikenteen välissä keskikaistalle ja
lopuksi nostin pyöräni betoniaidan yli ja juoksutin senkin sinne
keskikaistalle. Ajoin jonkin matkaa erittäin vilkkaassa liikenteessä väärällä
puolen, kunnes pääsin taas sinne betoniaidan taakse suojaan. Tämä kaikki vielä mäessä ja huomasin pulssini
kivunneen yli 160, vaikka ei ollut tarkoitus.
Loppupäivä sujuikin sitten rauhallisemmissa merkeissä.
Majapaikka löytyi siitä, mitä pitikin. Nyt noudatin ohjetta ja kiristin
takavanteen (ja myös etuvanteen) pinnat heti kun pääsin huoneelle. Ei se ihan pyöreä tuo ratas ole, mutta ei se
minun taidoillani sen pyöreämmäksi tule. Jos muuttuu kovin epäpyöreäksi, niin
täytyy katsoa lepopäivänä, saisiko siihen ammattiapua.
 |
| Karjan lastausaitaus. |
Karjatilat ovat suuria. Tex Willerin aikaan tilojen koko
mitattiin sillä, kuinka monta päivää kestää ratsukolla kiertää koko tila.
Näyttää siltä, että täällä saattaa olla edelleenkin sen kokoisia tiloja, että
niitä ei päivässä ratsastamalla kierrä. Tiloilla löytyy usein sellainen poroerotteluaitauksen
loukon tapainen pikkuaitaus, josta sitten johtaa kapea lastaussilta autoon. Ts
naudat kävelevät nousevaa siltaa suoraan autoon. Willerin aikana ei tietenkään
ollut autoja, mutta juniin oli vastaavanlaisia lastaussiltoja. Sitten oli ne kuuluisat karjanajot, jossa
suunnattomia karjalaumoja ajettiin joko rautatieaseman luokse tai sitten
isoihin taajamiin, jossa naudanlihaa käytettiin. Uudisasukkaathan tappoivat
miljoonapäiset puhvelilaumat lähes sukupuuttoon mm. radanrakentajien
lihanhankintaa varten. Metsästys oli säälimätöntä ja matkaan kelpasi vain
parhaat paistipalat. Buffalo Bill (Oliko joku Willian Cody) sai liikanimensä
juuri puhveleiden teurastamisesta. Tex
ei moiseen häpeälliseen touhuun osallistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti