25.10.2013 Fabens

Näitä puita matkalla on ollut viljeltynä, en tiedä mikä on ?

Edelliseen polvitarinaani jatko-osa. Illalla nukkumaan mennessäni huomasin ja kuulin, että oikean polveni ulkosyrjän jänne narisi. On ollut joskus ollut jännetuppitulehdus ja sellaiselta tämä nyt vaikutti.  Ajattelin, että nyt on asiat  huonosti. Jatkoin buranakuuriani ja voitelin yölläkin sitä useaan otteeseen  voltarella.  Pidän kyllä ihmeenä, että polvi ei enää aamulla narissut. Lähdin aamupalan jälkeen varovasti liikkeelle päivän mittaan hoitotoimenpiteitäni jatkaen.

Liikennevaloissa napattua kaupunkinäkumää.

Tämä päivä oli aika lailla toisenlainen kuin edeltävät, paitsi tuulen suhteen. Se oli edelleen vastaan.  Muutoin tie  kulki nyt Rio Granden jokilaaksoa ja maisema oli viljeltyä. Lähestyttäessä  El Pasoa tien varret täytti Mexikolaistyylisten liikkeiden ketju, alkuun pääasiassa kaikkia autoon liittyvää  korjaamoa ja pajaa.  Sitten lähestyttiin varsinaista kaupunkia , jonka koosta minulla ei ollut entuudestaan minkäänlaista käsitystä. Sen läpiajo sai kyllä ajattelemaan, että ei ihan pienestä kaupungista ollut kyse. Wikipedia kertoo siellä olevan yli 600 000 asukasta ja että se Meksikon puolella olevan Juarez:in kanssa muodostaa 2,2 miljoonan asukkaan metropolialueen.  El Pasin läpi poljin, navigaattori ajatti taas tapansa mukaan aivan keskustan läpi.  Kaupungista selvisin ulos vasta iltapuoleen.

Kaupungin keskustaa monumenttaalisen kaupungintalon läheltä.

Kyllä se Espoanjan kieli, Mexikolaisuus  on hyvin voimakkaasti läsnä. Kävin päivällä syömässä oikein hyvässä ruokapaikassa ja Espanja oli se kieli, jolla asiat hoitui. Ei siinä niin suuri ero ole, että enkö ymmärrä Englantia vai enkö ymmärrä Espanjaa. Nimittäin ne ruokaan liittyvät kysymykset ovat monesti niin paikallisia erikoisuuksia, että ei niitä pelkkää kieltä opiskelemalla ymmärrä. Niin kuin sekin, että otin aamupalan sellaisella letulla ja kysymys oli, otanko vaahterasiirapin normaalina vai vähäkalorisena. Tajusin kysymyksen jälkikäteen.  Nälkää ei täällä kieliongelmien takia ole tarvinnut nähdä, aina ne jotakin pöytään tuovat.

Tässä taasen tyypillisempää näkymää laitakaupungilta.

Päivän matka oli melko tarkkaan 120 km ja ajattelin, että joutuisin kohtuudella ennen pimeää perille.  Tuuli teki taipaleen alku- ja loppumatkasta raskaaksi, keskellä kaupunkia se ei niinkään tuntunut. Siellä taasen liikennevalot hidastivat matkaa, ts. pääosan päivästä.  Muutama kilometri ennen majapaikkaa takarengas tyhjeni. Pumppasin siihen ilmaa ja ajattelin, että josko parilla täytöllä pääsen  majapaikkaani. Kun toisen kerran pumppasin parin kilometrin jälkeen, niin rengas tyhjeni heti, joten ei kuin paikkaamaan. Sellainen vaijerin säie sieltä taasen löytyi.  Jatkoin matkaani ja saavuin motelliini hämärän rajamailla, oikeastaan jo melko pimeällä.  Niin paljon myöhään, että suihkussa käytyäni oli viereinen ravintola mennyt kiinni ja sain tyytyä huoltoasemalta löytämääni appeeseen.  Niin, huoltoasemalta palattuani huomasin, että takarengas on taasen tyhjänä. Sieltä löytyi taas sellainen  ohut metallisäie, jonka vaivoin sai sivuleikkureillani nykittyä pois.  Toimintaa riitti koko päiväksi, nettiä tosin en saanut toimimaan joten nukkumaan ja aikainen herätys.