 |
| Tässä tietä taaksepäin kuvattuna aamuiselta taipaleeltani. |
Ajattelin illalla, että täksi päiväksi jäi niin lyhyt matka,
että voin nukkua puoli seitsemään.
Johtuiko siitä, että olin suhteellisen korkealla vai mistä, niin aamulla
oli aika kylmä. Ajelin jalat paljaana, siis pyöräilyhousuilla, aamupalalle noin
kilometrin matkan, siinä ajassa navigaattorin lämpötila tasaantui +3C:een. Ilma
kuitenkin lämpeni nopeasti ja aamiaisen jälkeen oli jo huomattavasti
lämpimämpää.
Minun KV:ni piti minusta taas huolta. Kylässä oli ollut
useampia motelleja, vain yksi oli vielä toiminnassa. Onneksi, sillä en kyllä
olisi jaksanut illalla seuraavaan. Matka nimittäin alkoi 600 m:n nousulla,
joten se 30 km olisi vienyt aikaa kyllä enemmän kuin kaksi tuntia. Maasto on jotenkin hämäävää, nousuja on aika
vaikea arvioida silmämääräisesti. Nousu jatkui vielä Williamssin jälkeenkin ja
pääosa matkaa taittui yli 2 km:n korkeudessa. Tämäkin Flagstaff on yli kahdessa
kilometrissä ja vieressä on Arizonan korkein vuori (ainakin kartan mukaan)
Humphreys Pk.. Korkeutta komistuksella on 12633 jalkaa eli lähes 4 kilometriä.
Olen joskus vitsaillut, että jos iltapäivällä vaivaa epätietoisuus,
että pitäisikö majoittautua, niin ajaa
vaikka 50 km. Yleensä siinä vaiheessa on sitten helpompi päättää, että
majoittuuko vai ei. Ja kritiikki majapaikkojakin kohtaan vähenee. Tosin, minulla ei juuri muuta kritiikkiä ole
kuin korkea hinta. Samantapainen ilmiö kävi nyt tämän pyöräni vanteen kanssa.
Tämän päivän aikana vanne vahingoittui entistä enemmän, pinnat läpikahlanneiden
pinnojen vierestä kahlasivat vanteesta läpi. Sain 86 km:n matkalla sellaista
höykkyytystä, että ei todellakaan tehnyt mieli jatkaa metriäkään
ylimääräistä. Minun niskani ei sitten
tykännyt moisesta rääkistä alkuunkaan.
Takapuolesta en puhu mitään, saa luvan kestää, kun on kerran moisen homman
ottanut. Pelkäsin loppumatkasta että
kestääköhän vanne perille vai joudunko taluttamaan. Ei se taluttaminen sinänsä,
mutta halusin joutua liikkeeseen ennen kuin se menee kiinni.
 |
| Flagstaff:n vieressä oleva Arizonan korkein vuori, Humphreys Ph, 12633 ft. |
Minulla oli listassa neljä liikettä paremmuusjärjestyksessä
(ota siitäkin selvää). Ykköseksi rankkaamani liike vaikuttikin tosi hyvältä ja
sain heti palvelua. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt riittävän hyvää vannetta,
soittokierroksen jälkeen ei muistakaan liikkeistä paikkakunnalla. Ei kun
tilaamaan ja kuinka ollakaan, olin 45 minuuttia myöhässä, että olisi joutunut
huomisen toimitukseen. Vanne tulee siis keskiviikkoaamuna. Siinä sitä minulle
taas koulutusta oppia hyväksymään tosiasiat sellaisina kuin ne ovat. Ajoin motelliin, purin laukut, vein pyörän takaisin ja sitten varasin auton
huomiseksi päiväksi. Käytän päivän hyväkseni käymällä Grand Canyonilla. Täytyy
kyllä sanoa, että autolla ajo jännittää enemmän kuin pyörällä ajo, paljon
enemmän.
Olen saanut opastavia kommentteja blogiini, olen kiitollinen
niistä. Tämä minun pyörän huolto- ja
käsittelytaito ei niin kovin kummoinen ole. Harrastuksen alkuvaiheessa käytin
vähäisen vapaa-aikani ajamiseen ja kaiken huollon teki Ikosen Lassi. Olen
hänelle kiitollinen siitä ja kahden pyöräni varustamisesta. Hän löytyy nykyään Raumalta
Intersport-kauppiaana, joten jos siellä päin on pyörän tarvetta, suosittelen
Lassia lämpimästi. Takaisin siihen
huoltoon. Minun ongelmani on
malttamattomuus. Haluaisin olla aina menossa ja jotenkin se huolto on ollut
vähän niin kuin välttämätön paha. Pakon
edessä kuitenkin on jotakin opittava ja olenhan minä oppinutkin ja opin lisää.
Onneksi on ihmisiä, jotka neuvovat miellään, siitä siis kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti