tiistai 22. lokakuuta 2013

22.10.2013 Lordsburg, New Mexico

 
Näitä pölymyskyistä varottavia kylttejä oli kovemmillakin äänenpainoilla.




Katselin vapaapäivänä taas matkaani eteenpäin ja tämä alkanut jakso vaikutti helpolta. Näitä mahdollisia majapaikkoja ei niin tiheässä ole tarjolla, niin on pysähdyttävä siihen mihin voi. Niinpä ennakkoon oli edessä helppo 120 km:n päivä, joka matkan suhteen toteutuikin hyvin, 122 km. Jotta päivä ei ihan lomaksi olisi mennyt, järjestyi heti aamutuimaan kaksi kertaa renkaan vaihto. Minulla oli takarattaaseen vaihdettuna sellainen itse korjautuva uutuusrengas. Jos siihen jokin pistää, otetaan vain se pistänyt pois ja pumpataan ilmaa ja ajetaan hetken matkaa. Rengas korjautuu ja sitten täytetään se vielä lopullisesti. Näin teoriassa. Käytännössä purin laukut, käänsin pyörän nurinpäin ja etsin huolellisesti sitä, mikä on pistänyt kumiin. En löytänyt. Otin sisäkumin pois ja sitten etsin ja löysinhän minä sormea liu-uttamalla  ulkorenkaan sisäpinnalla sen kurma-auton renkaan teräskudospätkän.  Mietin että laitanko itsepaikkautruvan paikalleen ja kokeilen ajaa, että korjaantuuko? Entä jos ei korjaannu, taas uusi  renkaanvaihto. Päätin laittaa tavallisen kumin ja heitin kalliin itsepaikkautuvan  seuraavalla huoltoasemalla roskikseen.  Niin, siitä muusta toiminnasta vastasi koko päivän sitkeästi vastaan puhaltanut kohtalaisen navakka tuuli.
Tätä pittoreskia ruokapaikkaa epäilin Willerin kantapaikaksi. Hänen lempiruokaansa oli yhdessä Carssoninn kanssa valtava verien pihvi paistettujen perunoiden kanssa.


Matka jatkui edelleen autiomaan halki. Tätä on jo kestänyt ja taitaa vielä kestää. Jossakin paikkaa oli jotakin keinokasteltuja peltoja ja onkohan ne  jotakin pähkinäpuita, muutoin rutikuivaa autiomaata. Ainoa asukit näyttävät olevan pulskat heinäsirkat, joita oli aika runsaasti tiellä.  Tänne Uuden Mexicon puolelle tultaessa maisema muuttui vieläkin vähempi kasvisemmaksi. Ei ollut edes niitä puskia eikä kaktuksia, oli vain hiekkaa ja joitakin ruohon korsia. Aikaisemminkin oli ollut varoituksia hiekkamyrskyistä, nyt ne varoitukset olivat kertaluokkaa kovemmalla ”äänenpainolla”.  Enpä haluaisi ajella täällä keskikesän kuumimpaan aikaan.
 
Tätä "maan viljaa" olen ihmetellyt, olisiko syötävää?
Laitan loppuun kuvan eilisestä ruokapaikasta. Tarkkaavainen katsoja huomaa kyltissä TEX-nimen.  Ehkäpä Tex Willer on käynyt syömässä täältä. Söin osittain junanvaunuun rakennetussa ravintolassa  savustettua kanaa, joka maistui ihan savustetulta kalalta. Ihan mukava juttu.  Sitten laitan toisen kuvan, mitä olen myös ihmetellyt. Tien varsilla on usein pienen kurpitsan näköisiä  olisiko nyt vihanneksia. Suunnilleen appelsiinin kokoisia. En tiedä, ovatko syötäviä.

Matkapäiväkirjaan sellainen merkintä, että pyöräni mittariin on kertynyt tällä reissulla yli 8000  km. Niin ja toinen merkintä on tietenkin, että saavuin uuteen osavaltioon.  Kovin pitkään en taida tässä osavaltiossa viivähtää, mikäli reittisuunnitelmani toteutuvat.



Ei kommentteja: