15.10.2013 Grand Canyon

 

Tuonne pohjalle on yli puolitoista kilometriä matkaa!

Totta puhuakseni kirjoitan tätä pätkää edelleen Flagstaff:issa.  Minullahan on ollut tapana laitta jutun otsikkoon se paikka, jossa olen yötä. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen, sillä käyntini Grand Canyonissa oli ainakin minun elämässäni niin harvinaista herkkua.  En tosin siitä kovin paljon kirjoita, kaikki ihmiset tietävät siitä jotakin ja ovat sen kuvia nähneet. En osaisi kuitenkaan kuvata sitä, miltä näky paikan päällä näyttää.  Muutama sana kuitenkin.

"Minua ei pelota lainkaan!"

Kun saavuin Colorado-joen  varteen, ajattelin, että miten tässä voi joku syvä kanjoni olla, enhän ollut kuin satakunta metriä meren pinnan yläpuolella.  Maasto on kuitenkin tässä muutaman sadan kilometrin matkalla nousut niin, että tämä Flagstaff on yli kahdessa kilometrissä.  Se korkeus todella tuntuu.   Kun ajoin tänään kanjonia kohti, tue laski ensiksi lähes kilometrin. Täällä Flagstaff:issa on kylmä, aamulla autot olivat jäähuurussa, joten yöllä on ollut pakkasta. Säätiedotuksen mukaan sitä on joka yö -3 - -5C.  Kun olin laskenut alemmaksi, ilma oli huomattavan paljon lämpimämpää ja mietinkin jo, että otinko turhaan vaatteita liikaa.  En ottanut. Kanjonin reunalle saavuttaessa oltiin jälleen kahdessa kilometrissä ja vaatteet olivat tarpeen. Aloin kanjonin reunaa välillä pysähdellen näköalapaikoille 25 mailin matkan. Kuvia kertyi muutaman kymmentä ja muistoja elämäni kaiketi vaikuttavimmasta näystä sitäkin enemmän. Kun ensimmäisen kerran kävelin kanjonin reunalle. kylmät väreet kulkivat selässäni, tovin aikaa.  Jälleen kerran voin todeta, että maailma on kaunis.

Tämänpäiväisen ajomatkani tein viereisen autovuokraamon vuokra-autolla.  Pyöräni on siellä pyörähuollossa, vielä ainakin huomiseen iltapäivään. Toivoakseni saan palvelijani takaisin.  Autona oli joku Fordi … Olin jännittänyt automatkaa paljon enemmän kuin pyörällä konsanaan. Kun aloin lähtemään pihalta liikkeelle, vuokraamon täti katseli huolestuneena touhua. Auto oli nimittäin automaattivaihteinen ja alkuun tuntui, että pääsenkö sillä alkuunkaan matkaan. En nimittäin ole sellaisella ajellut. Kyllä se sitten päivän mittaan alkoi sujumaan ihan hyvin.

Tässä kuvassa hieman faktaa kanjonista.

Valmentaja oli käyttänyt arvokasta aikaansa lähettämällä minulle sähköpostia. minulla on lukuisia syitä olla kiitollinen, yksi niistä on, että  olen saanut toimia niin hienon ihmisen, kuin Juhan kanssa. Lämpimät kiitokset hänelle.  Hänellä on poikkeuksellisen laaja-alaista asiantuntemusta ja ennen kaikkea hän on hieno ihminen.  Nyt minulla on kuitenkin toinen pakollinen lepopäivä edessä täällä Flagstaff:issa odottaessani uutta vannetta pyörääni ja sen kalustamista.  Kahden päivän lepojakso taitaisi olla jo  sellainen ”superkompensaatio”? En ole aivan varma, edellyttäisikö Juha joltakulta muulta pidempää lepojaksoa superkompensaatioon, mutta minulle tämä on  tällä matkallani lähdettyäni Alaskasta toinen kerta, kun lepään yli päivän. Odotan taas mielenkiinnolla, miten keho vastaa tähän lomaan! Sen verran lopuksi siitä vanteesta, että kävin vielä viemässä Rohloff:in ohjekirjan pyöräliikkeeseen, jotta osaisivat laitta oikeat pinnat.  (pitää opetella noita pyörän osien englanninkielisiä nimityksiä). Mastro liikkeessä tuumasi, että kyllä tämä tuttu vehje heille on, ei tarvitse olla huolissaan.  On kuulemma käynyt lukuisia Rohloffeja heidän telineissään.