JOULUMIELTÄ JOKAISELLE

Joulun aikaan voisi pysähtyä miettimään elämänarvoja.

Tämän jutun kirjoitti pyynnöstäni Marika Kamps. Itse seurasin hänen ehdotustaan. 

Joka vuosi seurakunnat jakavat joulun alla avustuksia vähävaraisille. Diakoniatyö hoitaa useimmiten avustusten jaon ja esimerkiksi Limingan seurakunnassa yhteistyötä tehdään kunnan sosiaalitoimen kanssa. Se tarkoittaa sitä, että asiakkaiden suostumuksella mietitään yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa niitä ihmisiä, jotka ovat avun tarpeessa ja avustetaan mahdollisuuksien mukaan. Avustamisen kohteena ovat ihmiset, joiden taloudellinen tilanne on syystä tai toisesta hankala. Kysymys voi olla työttömyydestä, tulojen romahtamisesta sairastumisen vuoksi, onnettomuudesta tai esim. hyvin pienestä eläkkeestä. Joidenkin kohdalla vähävaraisuus on hetkellistä, toisilla se taas jatkuu vuodesta toiseen luoden jatkuvan paineen jokapäiväisestä selviytymisestä. Jaettavat avustukset on tarkoitettu pääsääntöisesti elintarvikkeiden ja hygieniatuotteiden ostoon, ei ”joululahjoihin”.

Joulun alla tulee myös kyselyjä siitä, voiko lahjoittaa jotain ja mitä ja minne?? Diakoniatyöntekijät ottavat vastaan ilolla avustuksia, joita jaetaan eteenpäin oman paikkakunnan vähävaraisille. Meille diakoniatyöntekijöille on helpointa, jos lahjoitukset ovat valmiiksi lahjakortteina. Tavaroiden, pakettien ja elintarvikkeiden säilytys ja jako diakoniatoimistoilta ennen joulua on hankalaa, kun kiirettä ja menoa riittää. Myös tilat ovat usein rajallisia, eli tavaroiden varastointi on hankalaa. Edellä mainittujen lisäksi avustuksen saajan on helpompaa itse päättää mitä ostaa lahjakortilla, nykyään kun on esim. paljon ruoka-aine allergioita. Lahjoituksia tuleekin vuosittain eri järjestöiltä, muutamilta yrityksiltä sekä yksityishenkilöiltä, joille vähävaraisten jouluavustaminen on jo muodostunut perinteeksi.

Lahjoitukset on syytä ilmoittaa ajoissa oman seurakunnan diakoniatyöntekijöille ja ne voi usein toimittaa diakoniatoimistoon tai kirkkoherranvirastoon. Avustusten saajat päätetään hyvissä ajoin ennen joulua ja ne myös yritetään toimittaa perille niin, että ihmisillä jää aikaa käyttää ne. Lahjoitusten saajille usein jo tieto siitä, että jotain pientä taloudellista avustusta on tulossa jouluksi, huojentaa mieltä ja keventää huolten taakkaa.

Aina eivät kaikki avuntarvitsijat ole sosiaalitoimen tai diakoniatyön asiakkaita. Jos itsestä tuntuu, että tarvitsee taloudellista apua ruoan hankintaan jouluna, voi olla yhteydessä oman seurakunnan diakoniatyöntekijään ja kysyä mahdollisuutta taloudelliseen avustukseen.

Niin, se joulumieli, mistäs se sitten tuli tuohon otsikoksi? Joulun henki juontaa juurensa kaiken kaupallisuuden alta siihen hetkeen, kun Jeesus vauva syntyi tallissa. Vapahtaja, joka katsoi meidät ihmiset niin tärkeiksi, että antoi lopulta henkensä meidän edestämme. Olisiko osa joulun sanomaa siinä, että autamme lähimmäistä; ikään, perheeseen tai ahdingon syyhyn katsomatta? Ihan sitä naapurissa asuvaa tai vaikka seurakunnan kautta ihan tuntematonta?

Antamalla vilpittömästi omastaan, saa jotain hienoa tilalle ja näin joulun alla sitä voisi kutsua Joulumieleksi!

Marika Kamps

diakonissa, Limingan seurakunta