torstai 24. lokakuuta 2013

24.10.2013 Las Cruces

Las Cruces. Olen tätä kirjoittaessani jossakin tuolla alhaalla.


Olin illalla polveni takia aika hermostunut.  En keksinyt muuta kuin purra buranaa ja voidella polvea yön mittaan särkyvoiteella.  Aamulla kun heräsin, se tuntui paremmalta.  Ajattelin, että ajelen nyt varovasti ainakin jonkin  matkaa.  Kirjoitin vaivastani kaikkitietävälle valmentajalleni Juhalle  (Juha Rankinen) ja sain asiantuntevan vastauksen aamupäivällä.  ”Vaiva kuulostaa ns. juoksijan polvelta, joka vaivaa usein myös pyöräilijöitä. Kivun polven seutuun aiheuttaa kiristynyt reiden ulkosivun lihas, tai paremminkin jänne- / kalvorakenne,,,,,,”   Sain kiitettävän tarkan tiedon vaivastani ja ohjeet sen hoitamiseen, julkiset kiitokset jälleen kerran, Juha !  Taisin myös keksiä syynkin vaivani syntyyn. Kun  Juha puhui ajoasennostani, mietin, että eilen  tuntui  helpommalta istua toisella tavalla, mutta silloin istuimen etuosa painoi sukukalleuksiani. Tänään sitten aloin säätämään istuinta ja huomasin se jäljistä istuimen ilmeisesti kääntyneen alkuperäisestä asennostaan. Olen toisinaan nostellut pyörää istuimesta ja kun pyörä on niin raskas, ilmeisesti sen kiinnitys on sen verran antanut periksi, että asento on muuttunut. 
Yliajettuja käärmeitä olen nähnyt paljonkin, erään tosi kookkaan. Tämä oli kuitenkin elävä.


Ajelin siis päivän hissukseen välillä napsien buranaa ja voidellen polvea ja pysähtyen venyttelemään annetun ohjeen mukaisesti. Ohje kyllä oli hankala minulle  ja ajattelinkin katsoa netistä, olisiko jokin toinen tapa venyttää kyseistä lihasta.  Alkuperäinen päämääräni oli noin 40 km kauempana, mutta päätin jäädä tähän ajettuani melko täsmälleen 100 km. Kävin Walmart:issa apteekissa ja konsultaation jälkeen sain lisää jotakin voidetta ja 200 mg:n ibuprofeiinitabletteja.  Voihan niitä ottaa tiheämpään.

Muutoin päivän tapahtumiin ei sen kummenpaa  kuulunut. Autiomaavaellukseni jatkui, niin myös vastatuuli.  Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin taivaalla näkyi hieman ohutta pilveä.  Tänne Las Cruces:iin laskeuduttuani ylitin kuuluisan joen, Rio Granden. Nimi on ainakin minulle tuttu monista lännen kirjoista, elokuvista Tex Willeriä unohtamatta. Joki ei tässä kohtaa kyllä ole nimensä veroinen (Rio Grande, on espanjaa ja tarkoittaa suurta jokea). Kyseessä oli nimittäin vaatimaton puron tapainen jokiuoman pohjalla.  Tietenkin on sanottava, että lähes kaikki muut joet ovat olleet tähän asti rutikuivia.
 Käytän iltani parhaani mukaan leväten ja polveani voidellen, josko huomenna pääsisin ajamaan El Pason läpi. Rajakaupunki, joka Mexicon puolella on nimeltään Juarez.  Niin, joku kysyi, että oliko rasitusvaiva polvessa sama, josta kärsin alkumatkasta. Niin aluksi ajattelin vähän itsekin, mutta sitten totesin, että ei se ole samasta paikkaa kipeä. Samainen  ystävällinen kommentti (kiitos siitä) ehdotti, että laittaisin pyöräni auton kyytiin ja lepäisin.  Se nyt on kyllä sitten vihoviimeinen mahdollisuus. Minä kun olen pyöräilemässä.  Kerronpa esimerkin tästä jääräpäisestä luonteestani. Syötteellä  kulkee majani vierestä ns. ”mökkilenkki”, joka on noin  17 km pitkä. Siinä on yhdessä kohtaa jyrkkä pienen suopläntin kierto, johon ilmaantuu aina oikolatu, joka oikaisee  ehkä 150 m. Minä en koskaan oikaise sitä.  Se lenkki ei tulisi täyteen, jos oikaisisin!

Nyt toivon, että Luojani soisi minun jatkaa matkaani huomenna, sitä vartenhan minä täällä olen.


Ei kommentteja: