 |
| Las Cruces. Olen tätä kirjoittaessani jossakin tuolla alhaalla. |
Olin illalla polveni takia aika hermostunut. En keksinyt muuta kuin purra buranaa ja voidella
polvea yön mittaan särkyvoiteella.
Aamulla kun heräsin, se tuntui paremmalta. Ajattelin, että ajelen nyt varovasti ainakin
jonkin matkaa. Kirjoitin vaivastani kaikkitietävälle
valmentajalleni Juhalle (Juha Rankinen) ja
sain asiantuntevan vastauksen aamupäivällä.
”Vaiva kuulostaa ns. juoksijan polvelta, joka vaivaa usein myös
pyöräilijöitä. Kivun polven seutuun aiheuttaa kiristynyt reiden ulkosivun
lihas, tai paremminkin jänne- / kalvorakenne,,,,,,” Sain kiitettävän tarkan tiedon vaivastani ja
ohjeet sen hoitamiseen, julkiset kiitokset jälleen kerran, Juha ! Taisin myös keksiä syynkin vaivani syntyyn.
Kun Juha puhui ajoasennostani, mietin,
että eilen tuntui helpommalta istua toisella tavalla, mutta
silloin istuimen etuosa painoi sukukalleuksiani. Tänään sitten aloin säätämään
istuinta ja huomasin se jäljistä istuimen ilmeisesti kääntyneen alkuperäisestä
asennostaan. Olen toisinaan nostellut pyörää istuimesta ja kun pyörä on niin
raskas, ilmeisesti sen kiinnitys on sen verran antanut periksi, että asento on
muuttunut.
 |
| Yliajettuja käärmeitä olen nähnyt paljonkin, erään tosi kookkaan. Tämä oli kuitenkin elävä. |
Ajelin siis päivän hissukseen välillä napsien buranaa ja
voidellen polvea ja pysähtyen venyttelemään annetun ohjeen mukaisesti. Ohje
kyllä oli hankala minulle ja ajattelinkin
katsoa netistä, olisiko jokin toinen tapa venyttää kyseistä lihasta. Alkuperäinen päämääräni oli noin 40 km
kauempana, mutta päätin jäädä tähän ajettuani melko täsmälleen 100 km. Kävin
Walmart:issa apteekissa ja konsultaation jälkeen sain lisää jotakin voidetta ja
200 mg:n ibuprofeiinitabletteja. Voihan
niitä ottaa tiheämpään.
Muutoin päivän tapahtumiin ei sen kummenpaa kuulunut. Autiomaavaellukseni jatkui, niin myös
vastatuuli. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin
taivaalla näkyi hieman ohutta pilveä.
Tänne Las Cruces:iin laskeuduttuani ylitin kuuluisan joen, Rio Granden.
Nimi on ainakin minulle tuttu monista lännen kirjoista, elokuvista Tex Willeriä
unohtamatta. Joki ei tässä kohtaa kyllä ole nimensä veroinen (Rio Grande, on
espanjaa ja tarkoittaa suurta jokea). Kyseessä oli nimittäin vaatimaton puron
tapainen jokiuoman pohjalla. Tietenkin
on sanottava, että lähes kaikki muut joet ovat olleet tähän asti rutikuivia.
Käytän iltani
parhaani mukaan leväten ja polveani voidellen, josko huomenna pääsisin ajamaan
El Pason läpi. Rajakaupunki, joka Mexicon puolella on nimeltään Juarez. Niin, joku kysyi, että oliko rasitusvaiva
polvessa sama, josta kärsin alkumatkasta. Niin aluksi ajattelin vähän itsekin,
mutta sitten totesin, että ei se ole samasta paikkaa kipeä. Samainen ystävällinen kommentti (kiitos siitä) ehdotti,
että laittaisin pyöräni auton kyytiin ja lepäisin. Se nyt on kyllä sitten vihoviimeinen
mahdollisuus. Minä kun olen pyöräilemässä.
Kerronpa esimerkin tästä jääräpäisestä luonteestani. Syötteellä kulkee majani vierestä ns. ”mökkilenkki”,
joka on noin 17 km pitkä. Siinä on
yhdessä kohtaa jyrkkä pienen suopläntin kierto, johon ilmaantuu aina oikolatu,
joka oikaisee ehkä 150 m. Minä en
koskaan oikaise sitä. Se lenkki ei
tulisi täyteen, jos oikaisisin!
Nyt toivon, että Luojani soisi minun jatkaa matkaani
huomenna, sitä vartenhan minä täällä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti