 |
| Tuulimyllymetsää autiomaan "portilla" |
Päivä oli vähän kaksijakoinen. Heräsin aamulla ennen kuutta päästäkseni
ajoissa liikkeelle. Alkumatka sujui vielä kaupunkimaisessa ympäristössä,
asutuksen hiljalleen vähetessä. Olin majoittunut noin 100 m:n korkeuteen meren
pinnasta ja nyt laakso nousi hiljalleen. Olinkin katsonut, että laaksosta poistutaan
jonkin solan kautta ja odotinkin jonkinasteista nousua. Sitä tuli lopulta
enemmän kuin olin arvellut, tie kävi yli 700 m:ssä. Ajelin Freeway 10:n suuntaisesti sivuteitä.
Jossakin vaiheessa aamupäivällä yksi pyöräilijä pysähtyi juttelemaan ja kun kerroin
hänelle tavoitteestani päästä Twentynine Palms:iin, hän sanoi, että sinne
menevä tie on erittäin hankala ja vaarallinen ja suositteli toista reittiä. Hän
myös kertoi, että jos Freeway:n vieressä ei kulje pienempää tietä, niin silloin
pyöräilijät saavat mennä freeway:lle. Jonkin matkaa pääsin kierrellen kahta puolta
Freewayta, mutta Banning:issa tuli toppi. Navigaattori löysi reitin tien
vasemmalta puolen. Lähdin sinne, mutta vastaan tuli vartioitu portti ja tiukka
täti joka sanoi, että portin takana on suljettu yhteisö eikä sinne ole mitään
asiaa. Sanoi, että kun palaan takaisin, niin vastakkaisella puolen rautatien
vieressä on pieni tie, jota voi ehkä mennä. Palasin ja koitin ensin pitkää liittymää
freewaylle, törmäsin siellä
pyöräilijäkieltokyltiin ja sitten
vastakkaiselle puolelle päätietä ja päädyin jonkin matkaa ajettuani
umpikujaan. Konsultoinkin paikallisten kanssa ja lopulta suuntasin sille
freewaylle. Siellä sitten piisasikin
vauhtia. Loiva alamäki ja solassa puhalsi navakka tuuli selän takaa,
että laskettelin 50 km:n vauhtia ehkä 15 km.
Sitten se lysti loppui ja pääsin kääntymään haghway:lle.
 |
| Palm Springs:issä oli nimensä mukaisesti palmuja. Siistiä ja hyvinhoidettua aluetta pitkän matkaa. |
Maasto oli muuttunut autiomaaksi. Ilmeisesti solan tuulen
takia seudulla oli arvioni mukaan ainakin 1000 tuulivoimalaitosta. Maasto oli hyvin karua, kuivaa ja lapsuuteni sankarin Tex Willerin kirjoista
tutut tuulen ajamat irtopuskat joko olivat vielä kiinni maassa tai sitten
pyörivät tuulen mukana. Mietin myös, että mitenköhän se Willer ja Kit Carsson
selvisivät tällaisissa autiomaissa pienellä vesileilillä, kun minua huoletti
nytkin veden riittävyys.
Sitten yhtä äkkiä autiomaa vaihtui vihreisiin palmuihin Palm
Springs:issä. Ilmeisesti kaikki vihreä on keinokastelun tulosta ja se asutus/
kaupunkiketju joka sitten seurasi on rakennettu kokonaan hedelmättömään
autiomaahan. En tiedä, mistä se vesi
tulee, kun kaikki näkemäni joet ovat olleet rutikuivia. Olen muistaakseni nähnyt joskus dokumentin
Las Vegasin vesijärjestelyistä ja kaukaa se sinne toimitetaan. Loppupäivä olikin suhteellisen leppoisaa ajoa,
vaikka viimeinen 10-15 km oli aika hankalaa kolmikaistaista (minun ajosuuntaani)
tietä ilman reunakaistaa. Jouduin siis ajamaan ajoradalla ja se ei ole koskaan
kovin miellyttävää.
Aurinko porottaa siihen malliin, että varmistin tulevia
päiviä ostamalla 50-kertoimisen aurinkorasvan ja varalle huulirasvan jos tuo
minun enkelini antama lasten huulirasva pääsee loppumaan. Aloeverahuulirasvat ovat jo loppuneet. Tämän blogipäivityksen jälkeen täytyy taas tutkia
huomista reittiä vaikka aika paljon näkyy jäävä sen varaan, mitä vastaan tulee.
Päivä oli kuitenkin aika mukava, oli muutakin katseltavaa kuin kaupunkimaisemat
välillä. Ehkä tulee aika, jolloin olen
saanut autiomaasta tarpeekseni, mutta tänään en sitä murehdi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti