9.10.2013 Blythe

Indion laakso jäi taakse. Vastapäätä näkyy vuorisjono, jonka takana LA on.

Yö Indiossa kului junia ihmetellen.  Majapaikka oli niin lähellä rataa, että tuntui kuin tavarajunat tulisivat seinästä sisään. Eivät tulleet.  Aamulla en saanut aamupalaa majapaikassani, niinpä täytin hieman ruokavarastojani ja kävin yhdessä Mexicolaispaikassa tankkaamassa ennen kuin etsiydyin valtatielle numero 10. Hyvä että varustauduin. Päivän 161 km:n matkalla ei ollut yhtään ainoaa paikkaa, josta olisin voinut ostaa jotakin.  Katsoinkin eilen reittiä niin, että yöpaikkani sattuisi hieman isompaan paikkaan ja hyvä niin.  Tälläkin välillä oli yksi paikka, jossa joskus oli ollut useampikin huoltoaseman ja baari, nyt vain autiomaan tuuli kävi niissä vierailulla.

Olin hieman jännittynyt siitä, miten matkani valtatiellä sujuisi. Turhaan, rampilla ei ollut pyöräilijäkieltokylttiä ja päivän ajo-olosuhteet olivat lähes täydelliset. Alkumatkaan sattui laaksosta nousu, noin  500 m, mutta sekin oli ihanteellisessa nousukulmassa. Lisäksi minua saatteli päivän navakka tuuli, joko sivumyötäinen, vähän aikaa sivutuulena. Olinkin perillä paljon aikaisemmin kuin olisin osannut kuvitellakaan.  Loppumatkasta oli ehkä 20 km sellaista vekkitietä jota on tosi kiusallista ajaa, se pudotti keskinopeutta joka sittenkin oli varmaankin koko matkani korkein, 19,8 km/h.

Tuolla takana siintää jonkinlainen suolajärvi.

Maisemat ovat todella kuivaa erämaata. Näin tiepuolessa muutamia auton alle jääneitä kojootteja, siksi niitä ainakin epäilin. Hieman ketun kaltaisia mutta pienempiä eläimiä, joku vähemmän vaurioitunut näytti huvin sievältä.  Ihmettelin, että mistä ne löytävät ruokaa ja ennen kaikkea juomaa. Ilmeisesti ovat sopeutuneet niin kuiviin olosuhteisiin, että nesteeksi riittää ravinnon mukana tuleva neste.  Sivummalla näkyi päivän aikaan jonkinmoisia hiekkamyrskyjä lähes koko ajan ja ajattelin, että olisi pitänyt ottaa japanilaisten suosima kuonokoppa mukaan. En kuitenkaan kovin pahaan sellaiseen joutunut, jossakin paikka silmiin pölysi hienoa hiekkaa mutta aika hyvin niiltä säästyin.  Muutoin päivä oli mieluisa, rauhallista ajoa ilman kaupungin hälinää ja liikenneruuhkaa. Tielläkin oli aika rauhallinen liikenne, kaksi kaistaa kumpaakin suuntaan ja kaistojen välissä aika leveä, kymmeniä metrejä, välikaista.  Mietin, kun katselin kuorma-autoja muurahaisia. Jos seuraa muurahaisten polkua, niin siinä liikenteessä on selvä logiikka. Pesästä tullaan tyhjin käsin ja pesään mennään lastin kanssa.  Minut taas ohitti kuorma-autoja kyydissään uusia henkilöautoja ja minua vastaan tuli kuorma-autoja kyydissään uusia henkilöautoja.  Yhtenä lastina oli suorakaiteen muotoisia metallipalkkeja, niitäkin meni ohi ja tuli vastaan. Niin kuin pohjoisessa ohitseni meni täysiä tukkilasteja ja vastaan tuli täysiä tukkilasteja. Olisi siinä avaruusoliolla ihmettelemistä, että mitä ihmettä nuo ihmiset tuunaavat?

Vihjeenä kotikuntani Pudasjärven eräälle maanviljelijälle; Voisi piristää lehmiään ja vaimoaan istuttamalla palmuja lehmihaan laidalle.

Täytyy taas illalla tutkia karttaa, millaista strategiaa käyttäen koitan lähestyä Grand Canyonia. Ellen minä ihan väärässä ole, niin Golorado-joki on tuossa ehkä kahden kilometrin päässä minun nykyisestä olinpaikastani. Sen vaikutus näkyikin tähän kylään tullessa; Kastelukanavia ja vihreitä peltoja !