lauantai 19. lokakuuta 2013

19.10.2013 Cortaro (Tucson) Arizona

Pysähdyin yhteen kylään, jossa kaikki tapaamani ihmiset näyttiv't intiaaneilta. Vieressä oli laaja hautausmaa puisinen risteineen.



Katsoin illalla tänne reittiä ja majapaikkojen hintoja ja päädyin varaamaan majapaikan aika haasteellisen matkan päähän. G-mapin reittikartan mukaan 160 km. Siksi laitoin kellon herättämään 10 minuuttia tavallista aikaisemmin, eli 5:40. Kun talutin pyörää respan eteen aamupalaa varten, huomasin että eturengas on tyhjä. Sen vaihtamiseen minulta kului lähes puoli tuntia, joten siinä meni se kymmenen minuuttia korkojen kanssa. Jos joku ihmettelee, miten renkaan vaihtaminen vie niin kauan, niin tiedoksi, että ensin on pyörästä purettava kaikki laukut ja lopuksi taas laitettava paikalleen, siinä se. Minulla on vielä sen verran kommervenkkejä, että tavaratelineen repussa (jossa muuten on kaksi remmiä ja viisi kumisidettä) on vaijerilukko. Hidastaa varastamista. Olenhan menettänyt kolme laukkua varkaille.
Laitoin tämän kuvan, koska siitä ehkä näkyy, kuinka isoja nuo kaktukset ovat.

Phoenix:in kaupunkiryppäästä eroon pääsy vaati hieman mutkittelua ja manooverejä.  Navigaattori ysitti yhdessä välissä ajattaa tielle, jossa taasen seisoi kyltti, että yksityinen tie,  ei asiaa. Palasin takaisin ja etsin toisen tien. Tänään e ollut asiaa highway:lle missään vaiheessa, kävin sen muutamaan kertaan tarkistamassa. Jossain vaiheessa iltapäivällä sitten matkanteko alkoi sujua.  Toki on sanottava, että maasto oli helppo ja keskinopeudeksi tuli 19, 9 km/h, mikä on minun matkanopeudeksi hyvä. Lopen sitä matkaa oli 170,5 km ja majapaikkaan saavuin siinä ”hämärän rajamailla”.
 
Puuvillapeltoja olen aikaisemmin nähnyt Kreikassa ja Turkissa.
Minun käsitykseni Arizonasta on, että se on pääasiassa autiomaata. Kuivaa auringon polttamaa hiekkaerämaata. Jotain elukoitakin on, koska maassa on paljon reikiä, ne siis asuvat maan alla auringolta piilossa.  Tänäänkin tuo aurinko porotti hellittämättä ja ajoin koko päivän vailla minkäänlaista suojaa. Tai onhan minulla aurinkorasva, olen siirtynyt kertoimeen 50. Iltapäivällä jossakin vaiheessa meinasi vähän huippailla. Mietin, että onko auringon pistos, nestevajaus vai alhainen verensokeri.  Kiinnitin huomiotani nesteen nauttimiseen ja säin muutaman proteiinipatukan, kun siinä paikkaa ei ollut muuta saatavilla. Tuntia  ennen perille pääsyä sain huoltoasemalta  ”proteiinimaitoa”, siis maitojuomantapaista juomaa, jossa on 20-40 g proteiinia juomasta riippuen. Join sen ja hetken päästä taas meno maistui. Niin, vielä siihen Arizonan autiomaahan. Kaikki mikä kasvaa, on kasteltua. Loppumatkalla oli joitakin puuvillapeltoja ja jotakin hedelmäpuita, en ole varma, oliko hedelmäpuita vai jonkin sortin pähkinäpuita.  Phoenix:ista lähtiessäni ajoin muutaman erittäin kalliinoloisen asuntoalueen halki, jossa sitä vettä oli käytetty ja paljon. Siellä oli porrastettuja lampia koskineen, puroja , erilaisia vesikoristeita … Koko seutu haisi rahalle.
Rengasta aamulla paikatessani haastattelemaan pysähtyi kaveri, joka paljastui Islantilaiseksi. Oli mennyt naimisiin Amerikkalaisen kanssa ja asui LA:ssa.  Iltapäivällä taasen vastaan tuli pyörällä  Amerikkalainen mies, oli ajelemassa ympäriinsä näitä osavaltioita kierrellen. Hänellä oli parempi konstruktio kasvojen aurinkosuojaksi kuin minulla. Se oli kuin lierihattu, jossa oli vain se lieri ja sitten sellainen joustinosa, joka sopi kypärän päälle. Niitä myydään jossakin valmiina. Oli hänellä sitten kärryssään aika laaja, ehkä neljännesneliön kokoinen aurinkokenno, jolla latasi akustoa. Kertoi katselevansa mielellään televisio-ohjelmia iltaisin, teltassa, niin käsitin.  Mielenkiintoista!  Ei siis TV:n katselu, ei siihen juuri ole aikaa, vaan se latausvekotin.

Huomenna olisi taas yksi kaupunki läpiajettavana, Tucson.  Mutta ensin kaivattu lepo, saavat lihassolut tankata vähän energiaa siitä pöperöstä, jota kävin naapurissa  mutustamassa.

Ei kommentteja: