 |
| Pysähdyin yhteen kylään, jossa kaikki tapaamani ihmiset näyttiv't intiaaneilta. Vieressä oli laaja hautausmaa puisinen risteineen. |
Katsoin illalla tänne reittiä ja majapaikkojen hintoja ja
päädyin varaamaan majapaikan aika haasteellisen matkan päähän. G-mapin
reittikartan mukaan 160 km. Siksi laitoin kellon herättämään 10 minuuttia
tavallista aikaisemmin, eli 5:40. Kun talutin pyörää respan eteen aamupalaa
varten, huomasin että eturengas on tyhjä. Sen vaihtamiseen minulta kului lähes
puoli tuntia, joten siinä meni se kymmenen minuuttia korkojen kanssa. Jos joku
ihmettelee, miten renkaan vaihtaminen vie niin kauan, niin tiedoksi, että ensin
on pyörästä purettava kaikki laukut ja lopuksi taas laitettava paikalleen,
siinä se. Minulla on vielä sen verran kommervenkkejä, että tavaratelineen repussa
(jossa muuten on kaksi remmiä ja viisi kumisidettä) on vaijerilukko. Hidastaa
varastamista. Olenhan menettänyt kolme laukkua varkaille.
 |
| Laitoin tämän kuvan, koska siitä ehkä näkyy, kuinka isoja nuo kaktukset ovat. |
Phoenix:in kaupunkiryppäästä eroon pääsy vaati hieman
mutkittelua ja manooverejä. Navigaattori
ysitti yhdessä välissä ajattaa tielle, jossa taasen seisoi kyltti, että
yksityinen tie, ei asiaa. Palasin
takaisin ja etsin toisen tien. Tänään e ollut asiaa highway:lle missään
vaiheessa, kävin sen muutamaan kertaan tarkistamassa. Jossain vaiheessa
iltapäivällä sitten matkanteko alkoi sujua.
Toki on sanottava, että maasto oli helppo ja keskinopeudeksi tuli 19, 9
km/h, mikä on minun matkanopeudeksi hyvä. Lopen sitä matkaa oli 170,5 km ja
majapaikkaan saavuin siinä ”hämärän rajamailla”.
 |
| Puuvillapeltoja olen aikaisemmin nähnyt Kreikassa ja Turkissa. |
Minun käsitykseni Arizonasta on, että se on pääasiassa
autiomaata. Kuivaa auringon polttamaa hiekkaerämaata. Jotain elukoitakin on,
koska maassa on paljon reikiä, ne siis asuvat maan alla auringolta
piilossa. Tänäänkin tuo aurinko porotti
hellittämättä ja ajoin koko päivän vailla minkäänlaista suojaa. Tai onhan
minulla aurinkorasva, olen siirtynyt kertoimeen 50. Iltapäivällä jossakin
vaiheessa meinasi vähän huippailla. Mietin, että onko auringon pistos,
nestevajaus vai alhainen verensokeri.
Kiinnitin huomiotani nesteen nauttimiseen ja säin muutaman
proteiinipatukan, kun siinä paikkaa ei ollut muuta saatavilla. Tuntia ennen perille pääsyä sain huoltoasemalta ”proteiinimaitoa”, siis maitojuomantapaista
juomaa, jossa on 20-40 g proteiinia juomasta riippuen. Join sen ja hetken
päästä taas meno maistui. Niin, vielä siihen Arizonan autiomaahan. Kaikki mikä
kasvaa, on kasteltua. Loppumatkalla oli joitakin puuvillapeltoja ja jotakin
hedelmäpuita, en ole varma, oliko hedelmäpuita vai jonkin sortin pähkinäpuita. Phoenix:ista lähtiessäni ajoin muutaman
erittäin kalliinoloisen asuntoalueen halki, jossa sitä vettä oli käytetty ja
paljon. Siellä oli porrastettuja lampia koskineen, puroja , erilaisia vesikoristeita
… Koko seutu haisi rahalle.
Rengasta aamulla paikatessani haastattelemaan pysähtyi
kaveri, joka paljastui Islantilaiseksi. Oli mennyt naimisiin Amerikkalaisen
kanssa ja asui LA:ssa. Iltapäivällä
taasen vastaan tuli pyörällä
Amerikkalainen mies, oli ajelemassa ympäriinsä näitä osavaltioita
kierrellen. Hänellä oli parempi konstruktio kasvojen aurinkosuojaksi kuin
minulla. Se oli kuin lierihattu, jossa oli vain se lieri ja sitten sellainen
joustinosa, joka sopi kypärän päälle. Niitä myydään jossakin valmiina. Oli
hänellä sitten kärryssään aika laaja, ehkä neljännesneliön kokoinen
aurinkokenno, jolla latasi akustoa. Kertoi katselevansa mielellään
televisio-ohjelmia iltaisin, teltassa, niin käsitin. Mielenkiintoista! Ei siis TV:n katselu, ei siihen juuri ole
aikaa, vaan se latausvekotin.
Huomenna olisi taas yksi kaupunki läpiajettavana,
Tucson. Mutta ensin kaivattu lepo,
saavat lihassolut tankata vähän energiaa siitä pöperöstä, jota kävin
naapurissa mutustamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti