sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Lepopäivän mietteitä; Marikan "äänellä"

ALKOHOLISMIN PITKÄ JÄLKI

Miksi mulla on koko ajan sellanen tunne, etten osaa elää? Mulla on ihana perhe: aviomies ja kaksi suloista, tervettä lasta. Me asutaan paritalossa maalla ja molemmilla on työtä, eli rahasta ei ole pulaa. Kuitenkin koko ajan sama ahdistus ja paha olo vaivaavat. Ne saattavat hetkeksi hävitä miltei kokonaan, mutta sitten se olo taas iskee ja istun vessan lattialla kyyryssä itkemässä, enkä osaa sanoa mikä minua vaivaa!! Masentaa, ahdistaa, puristaa, oksettaa, itkettää….. en jaksa enää elää näin!!” ”Isäni oli alkoholisti, juonut melkein niin kauan kuin minä muistan. Äidin kertoman mukaan isän juominen alkoi karata käsistä, kun pikkusiskoni syntyi, itse olin silloin 3-vuotias. Mutta lapsi oppii elämään ja sopeutuu tilanteisiin: jos ei muusta tiedä, niin juominen on ihan normaalia. Isän olisi pitänyt huolehtia meistä, mutta aika hankalaa se on kun viinan vetovoima on niin kovaa, että lapset unohtuvat. Niinpä vanhemman rooli vaihtui hyvin äkkiä lapselle, sisarusparven vanhimmalle tietenkin! Tuntosarvet tuntuvat kasvavan taivaaseen asti, jotta pystyisi ennakoimaan aikuisten käyttäytymistä ja välttämään riita- ja hylkäystilanteet.. ettei tule paha mieli, kun ei kukaan tule lohduttamaan! ”
Yllä mainittu ole mikään poikkeustapaus Suomessa. THL:n arvioiden mukaan vuonna 2009 Suomessa oli 300 000 – 600 000 alkoholin suurkuluttajaa. Ajatusleikkinä voidaan sanoa, että jokaisella on vanhemmat, ehkä puoliso ja lapsia, sisaruksia ja muita läheisiä. He kaikki kärsivät jollain tavalla alkoholin (tai muiden päihteiden) väärinkäyttäjän toiminnasta. Näin saadaan yhtäkkiä keskimäärin 2 miljoonaa suomalaista, joiden elämää päihteet pilaavat. A-klinikkasäätiön vuosina 1994 ja 2004 tehty ”Lasinen Lapsuus”–kysely osoittaa, että ainakin 500 000 suomalaista on elänyt lapsena alkoholia haitallisesti käyttävässä perheessä. Samaisesta kyselystä Teuvo Peltoniemi on koonnut listan ongelmista, joista alkoholistisessa perheessä kasvaneet jo aikuistuneet lapset kärsivät. Näitä ovat mm.Tunteiden kieltäminenParisuhdeongelmatJännitys-, ahdistus- ja pelkotilatTurvattomuus,LuottamattomuusAlkoholismi sekä Heikko itsetunto.
Maritta Itäpuisto on yksi niistä, jotka ovat Suomessa tehneet uraa uurtavaa tutkimusta alkoholisti perheistä. Lapsuutta kuvataan Itäpuiston väitöskirjassa pelon, hylkäämisen ja leimaantumisen käsittein. Lapsi ymmärtää ja kokee aikuisen alkoholiongelman ennekuin tämä itse tajuaa sitä. Aikuinen kieltää ongelman ja saa aikaan ristiriidan lapsessa. Hylkäämisen taustalla voi olla mm. riippuvuuden aiheuttama vetovoima päihteeseen, jolloin lapsi jää toiseksi. Leimaantuminen puolestaan tarkoittaa lapsen leimaa juovan aikuisen vuoksi: joku on nähnyt esim. humalaisen vanhemman käyttäytyvän huonosti ja tuomitsee lapsen samanlaiseksi.
Jos minulta kysytään, alkoholismi on yksi Suomen suurimmista kansantaudeista. Myös sen aiheuttamat kustannukset ovat pilviä hipovia. THL:n vuosittain julkaisema Päihdetilastollinen vuosikirja kertoo arvioita päihdeongelmaisten aiheuttamista kustannuksista yhteiskunnalle. Vuonna 2009 haittakustannuksia arvioitiin olevan yhteensä n. 4 – 7 miljardia euroa. Tässä summassa EI ole mukana niitä kustannuksia, joita päihdeongelmainen aiheuttaa läheisilleen (sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyttä, psykoterapiaa, fyysisiä vammoja, velkaantumista, huolta ja stressiä ym.).
Tämän artikkelin tarkoituksena on herätellä ihmisiä huomaamaan ne, jotka kärsivät alkoholismista eniten: lapset! Ja muistuttaa että jo aikuistuneet lapset saattavat kärsiä lapsuusperheen alkoholismin aiheuttamista henkisistä ja tunne-elämän vammoista. Vaikka perheen alkoholisti olisi jo aikaa sitten kuollut ja kuopattu, on mahdollista, että hän vaikuttaa vahvasti läheistensä elämään. Lapsena koettu pelko, turvattomuus, mitätöinti, laiminlyönti, välinpitämättömyys ja hylkäämiset jättävät syviä jälkiä ihmisen sieluun. Samoin lapsuudessa opitut toimintamallit istuvat hyvinkin tiukassa. Toisaalta myös parisuhteessa koettu väkivalta, hylkääminen ja mitätöinti muuttavat ihmistä, ja toipuminen saattaa kestää vuosia. Olempa myös työssäni törmännyt tilanteisiin, joissa lapsen päihteiden käyttö on johtanut vanhempien eroon.
Haluan lisäksi olla tuomassa toivoa niille, jotka kamppailevat asian kanssa, joko itse tai asiakkaan rinnalla. Alkoholismista sekä ”kanssa-alkoholismista” on mahdollista toipua. Ensimmäinen askel on huomata ongelma, seuraava avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen. Lopuksi tarvitaan vielä paljon työtä sekä halua oppia uutta. Olen kiitollisena saanut olla kanssakulkijana useamman ihmisen toipumisprosessissa. Ja jokaisen ihmisen matka on yhtä ihmeellinen, vaikkakin vaikea niin samalla kaunis.
 ”Onnellisuus ei ole päätepysäkki, vaan tapa matkustaa”
                                                                                                             Marika Kamps

Kirjoittaja on sairaanhoitaja-diakonissa, joka vapaa-aikanaan luennoi alkoholismista ja alkoholistien läheisistä eri tahoille. Jos kiinnostuit aiheesta, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla. kampsma@gmail.com

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

alkoholistien läheisille on onneksi vertaistukea. Katso Al Anon.fi