perjantai 11. lokakuuta 2013

11.10.2013 Kingman


Aika surkeita alueita ovat aikoinaan intiaaneille antaneet?

Olin illalla sen verran väsynyt, että nukuin pitkään (6:30). Ajattelin, että tänään on helppo päivä, lyhyt matka.  Huomasin nyt, että osaan kaupungeista on merkitty korkeus karttaan. Eilisen majapaikkani kohdalla oli 600 jalkaa eli noin 200 m ja tämän Kingman:in kohdalla  3341 jalkaa, eli noin kilometri. Ja yli kilometrin minun piti nousta tänään ja matkaakin kertyi lopulta 108 km, eli ei se ihan lepopäivä ollut tämäkään.
Ilma oli hyvä tänäänkin. Toissapäiväisen majapaikkani respa kehuikin, että kesällä on liian kuuma, että nämä ovat hänenkin mielestään ihanteelliset ilmat.  Tie erkani heti aamusta Colorado-joesta nousten yhden mäen yli.  Mäeltä laskeuduttiin tasaiselta näyttävään laaksoon, jota pitkin ajelinkin sitten lähes lopun päivää.  Laakso ei kuitenkaan ollut ihan tasainen, sillä sykemittariini latoi pikkuhiljaa metri toisensa jälkeen korkeutta, niin että täällä Kingman:issa sitä tosiaan oli hieman yli kilometrin verran. Tämän paikan kautta kulkee muuten se kuuluisa 66-tie. Voisin jatkaa sitäkin pitkin, mutta olen nyt tehnyt vähäksi aikaa tarpeeksi ylimääräisiä mutkia.
Karun kaunista maisemaa.

Jossain välissä muutama kymmenen kilometriä ennen Kingman:ia oli tien yllä sähköinen ilmoitustaulu, jossa luki että Grand Canyon on suljettu! Kun saavuin thän majapaikkaan, kysyin asiaa ensimmäisenä vastaanottovirkailijalta. (Mukava nimi tuo virkailija. Jos kysuisi, mitä tekee, vastaisiko, että hän tässä vähän virkailee?) Joo, kyllä  se on suljettu, siis Grand Canyonin luonnonpuisto. Tiellä on puomi eikä sinne pääse niin lähelle, että mitään näkisi! Toki siellä olisi  toinen paikka, pikkutie, jota pitäisi ajaa ehkä 100 km yhteen suuntaan ja palata sitten samaa reittiä takaisin eikä perillä ole majoituspaikkaa? Siis kahden päivän reissu pyörällä. Olen tehnyt tässä jonkinmoista lenkkiä asian takia joten totta kai se harmitti ja sanoinkin sen.  Kun sitten olin huoneessani suihkussa, samainen virkailija soitti ja kertoi kuulleensa, että se kanjoni ”avattaisiin” huomenna. Tämä kaikki liittyy siihen, että hallitus ei saanut nostettua sitä lainakattoa.  En aio ottaa murhetta yhdysvaltain lainoista. Ilmeisesti liikevaihtovero on 10%:n luokkaa ja  polttoaine maksaa alle 4 dollaria gallona. Jos oikein laskin, niin halvempi niistä noin 56 centtiä. Maa haluaa elää velaksi ja niinhän se ikävä kyllä on Suomessakin.
Pidän huomenna vapaapäivän. Olen ajanut taas 5 päivää, noin 650 km. Kokonaismatka on nyt 7100 km.  Olen kaksi kertaa aikaisemmin ajanut suunnilleen saman verran, Suomesta Gibralttarille ja sitten Roomasta Turkkiin. Vielä yksi matka on tätä pidempi, Turkista Suomeen ja siihen saankin polkea vielä tovin.  Koitan huomisen aikana mm. tutkailla, miten jaan matkani Grand Canyonilla käyntiin.  Alustavasti näyttää, että tulisi ainakin yksi pitkä ajomatka joten koitan levätä huomenna oikein urakalla.

Loppumatkasta oli senkaltaisia kalliomuodostelmia, joita olen ihaillut Tex Willerin sivuilta.  Ts paikassa on muutakin historiallista kuin road 66.  Tie on tänäänkin ollut pääosin hyvää ajettavaa ja pidän näistä maisemista, joissa näkee kauas.  Autiomaata kuitenkin taitaa riittää vielä toviksi aikaa, joten enköhän saa siitä kyllikseni, ennen kuin se kokonaan loppuu.  Katsotaan, keksinkö huomenna jotakin sanottavaa. Niin, kerroin tässä FB:ssä muutama päivä sitten, että jos joku haluaa minut FB-kaveriksi ja siten tukea matkani teemaa, niin lähettää kaveripyynnön.  Sain muutamia kaveripyyntöjä joihin vastasin myöntävästi ja heti näkyi jonkinmoinen pyrähdys sivun tykkääjien joukossa.   Jos muistan, niin katson lähiaikoina tilastoa sekä FB:n että Blogin osalta.  Viimeisen kuukauden lukutilaston muistankin blogista, se on hieman yli 8000, eli juttuja on katsottu yhteensä keskimäärin jo lähes 300 kertaa päivässä!



Ei kommentteja: