 |
| Hevostilakuvaan tuli myös kaktuksia. Ovat arviolta 6-8 m korkeita. |
Tänä aamuna oli liikkeelle lähtiessä noin 12 – 15 C
lämpimämpää kuin eilen aamulla. Päivä sen kun lämpeni edelleen, maasto
nimittäin laski tänne Phoenix:in seudulle 300 ja 400 m:n välille. Puhun noista
sykemittarin lukemista, joissa saattaa olla todellisuuteen satakin metriä
heittoa. Navigaattorista näkisi tarkan lukeman, jos viitsisi katsoa. Illalla katselin karttaa a ajattelin, että
jos ajelisin tälle seudulle. En kuitenkaan uskaltanut varata majoitusta, koska
puolet matkasta oli kaupunkiseudun läpi ajamista. Alkumatkan tulin highway:n
reunaa mutta sitten oli käännyttävä pienemmille teille. Kaupunkialueella tuosta
navigaattoristakin on hyötyä. Highway:llä se ei toimi ollenkaan. Laitoin minä
sinne minkä asettelun tahansa, niin se ei suostu ajattamaan minua noilla
pääteillä vaan kierrättäisi vaikka 1000 kilometrin matkan välttääkseen
metrinkin päätiellä ajamista.
 |
| Tällaisen pyörätien huomaa! Vain valitettavan hatvassa ja päättyy äkkiä. |
Tänään oli liikkeellä seurallista kansaa. Levähdyspaikalla
sain antaa meriselityksiä ainakin puolelle tusinalle ihmistä. Samoin joka muussa pysähtymispaikassa, jopa
liikennevaloissa ihmiset veivasivat ikkunaa autoista ja kyselivät mistä tulen
ja minne menen. Niistä levähdyspaikoista
sen verran, että niitä on harvahkoon, mutta yleensä hyvin varusteltuja ja
täällä loistavasti varusteltuja. On penkkiä, siistit WC:t, koirien
ulkoiluttamisalueet, automaatteja juomien ja naposteltavien ostoon…. Niissä on
muutoin ollut varoituskylttejä myrkyllisistä käärmeistä ja skorppioneista. Olenkin pusikkoihin vettä heittämään
mennessäni koittanut katsella jalkoihini, että mitä siellä on. Jonkun
skorppionin olen nähnyt asfaltilla ja sitten sen kokoisia hämähäkkejä, että
enpä käteeni ottaisi. En taitaisi tunnistaa ”mustaa leskeä”.
Päivitin tuota matkakarttani ja nyt siitä näkee, millaisen
mutkan tein sen Grand Canyonin takia. Koitan nyt ajella tätä reittiä suorahkoon
McAlleniin ellen sitten satu jotakin muuta keksimään. Nyt on ollut peräkkäin
kyllä kaksi helppoa päivää. Vaikka täytyy sanoa, että kun eilen illalla
katselin kartta, niin jo kahden päivän matkan suunnittelu tuntui vaikealta.
Sitten ajattelin, että mitäpä kahta päivää suunnittelen, koitan hoitaa yhden
päivän kerrallaan. Ei tätä elämää voi
elää montaa päivää yhtä aikaa, vaikka sitäkin olen koittanut. Siis elämää eilisessä ja huomisessa, jolloin
ei ole ketään, joka eläisi tässä päivässä.
Olisin minä hieman suorempaan päässyt sinne McAlleniin, mutta kun oli
siellä Flagstaff:issa niin kylmä, niin piti lähteä alavammille seuduille ja se
tosiaan toimi. Täällä on lämmin. Kun tätä kirjoitan, puhelimeni näyttö näyttää;
Temple, 28C, klo 18;37. Että kyllä nyt tarkenee.
 |
| Phoenix:in keskustaa. |
Niin, matka tänään toi Phoenix:in läpi. Amerikkalaiset kaupungit, ainakin tähän asti,
ovat matalia ja laajoja. Suurten kerrostalojen keskusta on pieni, vain
murto-osa kaupungista. Kun teitä ajaa, siellä on laajoja ostoskeskuksia, kun
yksi loppuu, kohta toinen alkaa. Samat kaupat ja pikaruokapaikat toistuvat kerta kerran
jälkeen. Sanoisinko, että sellaista värikkyyttä, jota esimerkiksi Keskieuroopasta
löytyy, täällä ei ole tullut juurikaan vastaan.
Mutta katsotaan, mitä huominen
tuo tullessaan, jos sen saan elettäväkseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti