perjantai 18. lokakuuta 2013

18.10.2013 Temple (Phoenix:in kulmilla Arizonassa)

Hevostilakuvaan tuli myös kaktuksia. Ovat arviolta 6-8 m korkeita.



Tänä aamuna oli liikkeelle lähtiessä noin 12 – 15 C lämpimämpää kuin eilen aamulla. Päivä sen kun lämpeni edelleen, maasto nimittäin laski tänne Phoenix:in seudulle 300 ja 400 m:n välille. Puhun noista sykemittarin lukemista, joissa saattaa olla todellisuuteen satakin metriä heittoa. Navigaattorista näkisi tarkan lukeman, jos viitsisi katsoa.  Illalla katselin karttaa a ajattelin, että jos ajelisin tälle seudulle. En kuitenkaan uskaltanut varata majoitusta, koska puolet matkasta oli kaupunkiseudun läpi ajamista. Alkumatkan tulin highway:n reunaa mutta sitten oli käännyttävä pienemmille teille. Kaupunkialueella tuosta navigaattoristakin on hyötyä. Highway:llä se ei toimi ollenkaan. Laitoin minä sinne minkä asettelun tahansa, niin se ei suostu ajattamaan minua noilla pääteillä vaan kierrättäisi vaikka 1000 kilometrin matkan välttääkseen metrinkin päätiellä ajamista.
Tällaisen pyörätien huomaa! Vain valitettavan hatvassa ja päättyy äkkiä.

Tänään oli liikkeellä seurallista kansaa. Levähdyspaikalla sain antaa meriselityksiä ainakin puolelle tusinalle ihmistä.  Samoin joka muussa pysähtymispaikassa, jopa liikennevaloissa ihmiset veivasivat ikkunaa autoista ja kyselivät mistä tulen ja minne menen.  Niistä levähdyspaikoista sen verran, että niitä on harvahkoon, mutta yleensä hyvin varusteltuja ja täällä loistavasti varusteltuja. On penkkiä, siistit WC:t, koirien ulkoiluttamisalueet, automaatteja juomien ja naposteltavien ostoon…. Niissä on muutoin ollut varoituskylttejä myrkyllisistä käärmeistä ja skorppioneista.  Olenkin pusikkoihin vettä heittämään mennessäni koittanut katsella jalkoihini, että mitä siellä on. Jonkun skorppionin olen nähnyt asfaltilla ja sitten sen kokoisia hämähäkkejä, että enpä käteeni ottaisi. En taitaisi tunnistaa ”mustaa leskeä”.
Päivitin tuota matkakarttani ja nyt siitä näkee, millaisen mutkan tein sen Grand Canyonin takia.  Koitan nyt ajella tätä reittiä suorahkoon McAlleniin ellen sitten satu jotakin muuta keksimään. Nyt on ollut peräkkäin kyllä kaksi helppoa päivää. Vaikka täytyy sanoa, että kun eilen illalla katselin kartta, niin jo kahden päivän matkan suunnittelu tuntui vaikealta. Sitten ajattelin, että mitäpä kahta päivää suunnittelen, koitan hoitaa yhden päivän kerrallaan.  Ei tätä elämää voi elää montaa päivää yhtä aikaa, vaikka sitäkin olen koittanut.  Siis elämää eilisessä ja huomisessa, jolloin ei ole ketään, joka eläisi tässä päivässä.  Olisin minä hieman suorempaan päässyt sinne McAlleniin, mutta kun oli siellä Flagstaff:issa niin kylmä, niin piti lähteä alavammille seuduille ja se tosiaan toimi. Täällä on lämmin. Kun tätä kirjoitan, puhelimeni näyttö näyttää; Temple, 28C, klo 18;37. Että kyllä nyt tarkenee.
Phoenix:in keskustaa.


Niin, matka tänään toi Phoenix:in läpi.  Amerikkalaiset kaupungit, ainakin tähän asti, ovat matalia ja laajoja. Suurten kerrostalojen keskusta on pieni, vain murto-osa kaupungista. Kun teitä ajaa, siellä on laajoja ostoskeskuksia, kun yksi loppuu, kohta toinen alkaa. Samat kaupat  ja pikaruokapaikat toistuvat kerta kerran jälkeen.   Sanoisinko, että sellaista  värikkyyttä, jota esimerkiksi Keskieuroopasta löytyy, täällä ei ole tullut juurikaan vastaan.   Mutta katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan, jos sen saan elettäväkseni.



Ei kommentteja: