sunnuntai 10. marraskuuta 2013

SEURAKUNNAN NOUTOPÖYDÄSSÄ TARJOLLA TÄNÄÄN



Seurakunnat tarjoavat Marikan kirjoituksen mukaan paljon muutakin kuin viimeisen palveluksen.



Kun puhutaan kirkon toiminnasta, useimmille tulee mieleen rippikoulu, häät ja hautajaiset. Mutta näiden lisäksi seurakunnilla on paljon muutakin toimintaa, josta hyötyvät eri-ikäiset ihmiset. Jumalanpalveluselämä on pöydässä katettuna kaikille, ikään, sukupuoleen, uskontoon tai elämäntilanteeseen katsomatta. Jumalanpalvelus, hartaudet, hiljentymis-tilaisuudet, retriitit, koulujen joulu- ja päättäjäisjuhlat ovat ilmaiseksi tarjolla niitä haluaville.
Lapsille järjestetään ilmaisia kerhoja ja samalla palkataan nuoria kerhojen vetäjiksi. Leirejä, joiden hintahaitari vaihtelee ilmaisesta muutamaan kymppiini, tarjotaan usealle ikäryhmälle. Samoin nuorille on ryhmätoimintaa: kuoroja, bändejä, draamaa, kerhoja, illanviettoja ja muita tapahtumia. Useimmiten nekään eivät maksa juuri mitään käyttäjilleen. Samalla jälleen seurakunta palkkaa muita nuoria mm. isostoimintaan ja leiriohjaajiksi.
Aikuisille noutopöytä tarjoaa monenlaista ryhmätoimintaa: käsityöpiirejä, keskustelua, eroryhmiä, sururyhmiä ja mm. parisuhteen toimivuutta tukevaa toimintaa. Näistäkin suurin osa on maksuttomia, loppujen hinnat hyvin alhaisia. Pienituloisille seurakuntien järjestämät retket tarjoavat mahdollisuuden virkistymiseen sekä itselle että lapsille.
Edellä mainittujen lisäksi seurakunnat osallistuvat vähäosaisten ja syrjäytymisvaarassa olevien auttamiseen. On olemassa ryhmätoimintaa mm. mielenterveyskuntoutujille, nuorille äideille ja päihdeongelmaisille. Nämä ryhmät voivat olla jollekin ainoa ikkuna sosiaaliseen elämään.
Tärkeää on myös yksilötyö, jota tehdään paljon. Kuka tahansa, maksoipa kirkollisveroa tai ei, voi tulla keskustelemaan papin tai diakoniatyöntekijän kanssa. Useimmiten ajan saa pian, apu on ilmaista ja kanssakulkija on vierelläsi niin pitkään kuin sitä tarvitset. Diakoniatyö jakaa myös pientä taloudellista apua ahdingossa oleville, kuuluipa kirkkoon tai ei.
Vanhustyö on perinteisesti kuulunut seurakunnan noutopöytään. Se tarkoittaa vierailuja vanhusten luona, laitoksissa ja kotona. Ja niille ikäihmisille, jotka pystyvät itse liikkumaan, on tarjolla monenlaista ryhmätoimintaa. Osa seurakunnista järjestää maksutonta kuljetusta erilaisiin tapahtumiin vanhuksille.
Eli mitä sitten saan, kun maksan kirkollisveroa?? Kannattaako kuulua kirkkoon?
Seurakunnat paikkaavat toiminnallaan paljon kuntien velvollisuuksien jättämiä aukkoja. Ne täydentävät ja lisäävät tarjontaa, antavat yhden mahdollisuuden yhteisöllisyyteen. Voit itse valita, haluatko käyttää noutopöydän antimia vai et. Tarjoatko aterian jollekin sitä tarvitsevalle? Voit halutessasi istua samaan pöytään muiden kanssa ja osallistua jakamisen tuottamaan iloon. Jos taas tuntuu, että pöydässä ei ole tarpeeksi sinulle sopivaa ruokaa, ota ihmeessä yhteyttä omaan seurakuntaasi ja esitä ruokatoiveesi!

Marika Kamps, diakonissa, Limingan seurakunta

Ei kommentteja: