tiistai 12. marraskuuta 2013

11.11.2013 Tampico

Tässä Tampicon sumassa koitin löyt tilaa  pyörälleni.



Taaskaan minulla ei ollut käsitystä, minkä kokoiseen paikkaan tulen. Oletin pienemmäksi. Katsoin Wikipedista, tässä kaupungissa on noin 300000 asukasta ja kiinnikasvaneissa naapureissa 800000 lisää. Huomasin sen tänne tullessani. Saavuin parahiksi iltaruuhkan aikaan ja ajoin noin 15 km tosi kovassa liikennesumassa ja kaiken lisäksi vesisateessa. Sadetta oli kyllä aamusta alkaen, joten vaihteeksi tällainenkin päivä.  Olen ajanut nyt neljässä päivässä noin 520 km ja päätin pysähtyä tähän yhdeksi päiväksi.
 
Mietin, että mikähän puu? Nuo hedelmät olivat jalkapallon kokoisia, ainakin melkein.
Kerronpa vähän Mexicolaisesta liikenteestä tämän muutaman päivän kokemuksen perusteella. (Lauseesta piti käydä ilmi, että asiantuntemukseni on tosi hataralla pohjalla).  Ensinnäkin, autoilijat väistelevät minua oikeastaan enemmän kuin Suomessa. Suomessahan autoilijan ei suostu hidastamaan vauhtia, joutuipa ajamaan kuinka läheltä pyöräilijää tahansa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomalainen autoilija keskimäärin väistää, jos ei ole  vastaantulijoita, mutta jos on, niin sitten mennään (pyöräilijän ) kuolemaa halveksien niin läheltä kuin  tarpeen, jotta jalkaa ei vain tarvitse nostaa kaasulta. Oli hieman kärjistettyä. Takasin Mexicolaiseen ajotapaan.  Osalla teitä on ollut hyvät reunakaistat. Täällä on kuitenkin samanlainen outo käytäntö kuin Turkissa, ehkä vieläkin enemmän. Reunakaistoja ei kunnioiteta, on aivan kuin se olisi tarkoitettu ajettavaksi auton mahan alla keskellä. Eli valtaosa autoilijoita ajaa auto puoliksi reunakaistalla.
Vilkun käyttö on ihmeellistä.  Ensinnäkin niitä on monen värisiä, punaisia, valkoisia ja sinisiäkin. Sitten jos auto ei käänny, vilkku saattaa olla päällä oikealle, vasemmalle tai sitten hyvin tavallisesti hätävilkkutoiminto, eli molemmat vilkut päällä. Varsinkin kuorma-autot ja linja-autot ajavat  hätävilkut päällä. Jos auto kääntyy, niin tavallista on, että sillä on hätävilkut päällä. Eli se minne auto menee selviää siitä, kun katsoo, minne se menee, ei vilkuista.  Kuorma-autoista sellainen havainto, että ne saattavat olla yhdistelmänä noin karkeasti arvioiden 10 metriä pidempiä kuin Suomessa.


Saan päivän aikana todella paljon huomionosoituksia. Esimerkiksi linja-autokuskeista (joita on todella paljon, niin kuin aikaisemmin jo mainitsin) ¾-osaa nostaa kättä. Myös kuorma-autokuskit ovat aktiivisia ja suuri joukko henkilöautokuskeista.   Minulle huudellaan ohiajavista autoista ja kysellään määränpäätä ja mistä olen lähtenyt.  Ja tietenkin pysähtyessäni. Olen tainnut saada joka päivä siunauksia, niin tänäänkin.  Varmaan täällä on niitä pahojakin ihmisiä, mutta onneksi ainakin toistaiseksi olen kohdannut enemmän ystävällisiä sellaisia ja toivon tietenkin, että asianlaita pysyy tällaisena. 

Ei kommentteja: