 |
| Tässä Tampicon sumassa koitin löyt tilaa pyörälleni. |
Taaskaan minulla ei ollut käsitystä, minkä kokoiseen
paikkaan tulen. Oletin pienemmäksi. Katsoin Wikipedista, tässä kaupungissa on
noin 300000 asukasta ja kiinnikasvaneissa naapureissa 800000 lisää. Huomasin
sen tänne tullessani. Saavuin parahiksi iltaruuhkan aikaan ja ajoin noin 15 km
tosi kovassa liikennesumassa ja kaiken lisäksi vesisateessa. Sadetta oli kyllä
aamusta alkaen, joten vaihteeksi tällainenkin päivä. Olen ajanut nyt neljässä päivässä noin 520 km
ja päätin pysähtyä tähän yhdeksi päiväksi.
 |
| Mietin, että mikähän puu? Nuo hedelmät olivat jalkapallon kokoisia, ainakin melkein. |
Kerronpa vähän Mexicolaisesta liikenteestä tämän muutaman
päivän kokemuksen perusteella. (Lauseesta piti käydä ilmi, että
asiantuntemukseni on tosi hataralla pohjalla).
Ensinnäkin, autoilijat väistelevät minua oikeastaan enemmän kuin
Suomessa. Suomessahan autoilijan ei suostu hidastamaan vauhtia, joutuipa
ajamaan kuinka läheltä pyöräilijää tahansa. Tämä tarkoittaa sitä, että
Suomalainen autoilija keskimäärin väistää, jos ei ole vastaantulijoita, mutta jos on, niin sitten
mennään (pyöräilijän ) kuolemaa halveksien niin läheltä kuin tarpeen, jotta jalkaa ei vain tarvitse nostaa
kaasulta. Oli hieman kärjistettyä. Takasin Mexicolaiseen ajotapaan. Osalla teitä on ollut hyvät reunakaistat.
Täällä on kuitenkin samanlainen outo käytäntö kuin Turkissa, ehkä vieläkin
enemmän. Reunakaistoja ei kunnioiteta, on aivan kuin se olisi tarkoitettu
ajettavaksi auton mahan alla keskellä. Eli valtaosa autoilijoita ajaa auto
puoliksi reunakaistalla.
Vilkun käyttö on ihmeellistä. Ensinnäkin niitä on monen värisiä, punaisia,
valkoisia ja sinisiäkin. Sitten jos auto ei käänny, vilkku saattaa olla päällä
oikealle, vasemmalle tai sitten hyvin tavallisesti hätävilkkutoiminto, eli
molemmat vilkut päällä. Varsinkin kuorma-autot ja linja-autot ajavat hätävilkut päällä. Jos auto kääntyy, niin
tavallista on, että sillä on hätävilkut päällä. Eli se minne auto menee selviää
siitä, kun katsoo, minne se menee, ei vilkuista. Kuorma-autoista sellainen havainto, että ne
saattavat olla yhdistelmänä noin karkeasti arvioiden 10 metriä pidempiä kuin
Suomessa.
Saan päivän aikana todella paljon huomionosoituksia.
Esimerkiksi linja-autokuskeista (joita on todella paljon, niin kuin aikaisemmin
jo mainitsin) ¾-osaa nostaa kättä. Myös kuorma-autokuskit ovat aktiivisia ja
suuri joukko henkilöautokuskeista.
Minulle huudellaan ohiajavista autoista ja kysellään määränpäätä ja
mistä olen lähtenyt. Ja tietenkin
pysähtyessäni. Olen tainnut saada joka päivä siunauksia, niin tänäänkin. Varmaan täällä on niitä pahojakin ihmisiä,
mutta onneksi ainakin toistaiseksi olen kohdannut enemmän ystävällisiä
sellaisia ja toivon tietenkin, että asianlaita pysyy tällaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti