 |
| Kuivatan siipeni auringossa, sitten taas lennän! |
”Voiko hulluilla teoilla taistella järjetöntä elämäntapaa
vastaan”. En lukenut uudestaan, jotain
tämäntapaista joku kirjoitti FB-sivullani kommentissaan. Tässä lainauksessani, joka ei ehkä ole
oikein, tuo jälkimmäinen osa miellyttää minua. Elämä päihteiden vallassa on
järjetöntä. Päihteiden tarkoitus on sekoittaa pään toimintaa, siis tehdä meistä
enemmän tai vähemmän järjettömiä. Tuo
ensimmäinen osa sitten viittasi siihen, ett tekoni on hullu. Siis lähteä
tällaiselle matkalle on hullua. En ota
siihen kauheasti kantaa, parilla kommentilla kuitenkin. Ensiksikin,
teko ei ainakaan ole harkitsematon. Olen harkinnut asiaa pitkään. Ja
sitä paitsi (ademas), olen valmistautunut matkaan lähes perfektionistisen
perusteellisesti. Epäilen, että jo puolikymmentä vuotta valmentajanani toimiva
Juha Rankinen, jota suuresti kunnioitan hänen laaja-alaisen ammattitaitonsa
vuoksi sekä myös ihmisenä, olisi kanssani tästä asiasta suunnilleen samaa
mieltä. Mutta siihen matkani
tarkoitukseen!
-Ensiksi sanon sen,
minkä sanon sekä blogini nimessä että FB-sivujeni nimessä; Tuoda esiin päihteetöntä elämäntapaa. Ilman päihteitä, siis terveillä elintavoilla
moni sellainen asia on mahdollista joka niiden kanssa ei ole.
-Toiseksi haluan tuoda esiin liikunnan merkitystä. Minun kuntoni reilut kymmenen vuotta sitten
oli aivan pohjalukemissa. Lepopulssi lähellä 90:tä, hiihtolenkki puolen
kilometrin päähän mökistä sai puuskuttamaan puoli tuntia, eikä minulla ole
aikaisemmastakaan elämästä liikunnallista pohjaa. Tuosta raakkileesta sellaiseen kuntoon mikä vaaditaan tällaiselle
matkalle on pitkä matka. Mutta sekin matka tehdään päivä kerrallaan. Sanon taas kerran, että huonokuntoinen saa
palkintoja alkuvaiheessa nopeaa tahtia. Jo muutaman kuukauden päästä aktiivisen
ja säännöllisen liikunnan aloittamisen jälkeen huomaa eron. Olo on kevyt ja
hengittäminen helppoa.
- Kolmanneksi ehkä haluan kertoa jollekin, että päämäärän voi
saavuttaa kun tekee sen eteen pitkäjännitteisesti töitä. Ainakin minulle tulee
päiviä, jolloin ajattelen, että tänään en jaksa, onko tässä mitään järkeä. Ja
tällä tarkoitan myös monia päiviä ennen matkaani. Silloin minulla on vakio
menettely. Koska olen luonteeltani epävakaa persoonallisuus, ajattelen seuraavasti.
Olen ollut sitä mieltä, että toimin näin, jo puoli vuotta tai … Jos siis yhtenä
päivänä ajattelen toisin, en sen takia vielä muuta toimintatapaani, tarvitaan
pidempiaikainen käsitys asiasta. Siispä
jatkan aikaisemmin valitsemani päämäärän suuntaan ainakin sen yhden päivän.
Katson asiaa huomenna tarvittaessa uudestaan.
Siis, pitkäjännitteisyyttä. Ei hanskoja tiskiin ensimmäisen
vastoinkäymisen tullessa tai kun ”tuntuu” siltä. Minusta on aina ”tuntunut”
siltä tai tältä. Nytkin tuntuu, että voisin olla ajamassa, mutta pidän
suunnitelmastani kiinni ja vietän lepopäivää.
-Muutos on
mahdollista. Se on ollut mahdollista minun elämäni kohdalla ja se on
mahdollista monen muun elämän kohdalla.
Minun kohdallani tarvittiin muiden ja olosuhteiden syyttelemisen
lopettamista, ylpeydestä luopumista (kyllä sitä on ihan tarpeeksi vielä
kiusana) ja halua ottaa vastaan apua ja
muiden kokemuksia niistä asioista, joita
halusin muuttaa. Elämänmuutos ei ole
helppoa mutta siihen elämään mikä minulla
oli ennen raitistumista en ole yhtenäkään päivänä halunnut palata.
-Kyllä näistä minun lepopäivän kirjoituksistani selviää,
että peräänkuulutan myös alkoholiin liittyvien asenteiden muuttamista. En tiedä onko minun jutuillani hyttysen
kakankaan vertaa merkitystä mihinkään, mutta saanpa ainakin purkaa omaa
turhautumistani. Alkoholin imagomainonta
ja mainonta yleensäkin olisi saatava kuriin. Mutta ei se vielä auta, jos
valtaosa kansasta osallistuu siihen ”imagokamppanjointiin” kaiken aikaa läpi
elämänsä. Eikä vain kansa, vaan lehdistö, televisio,…. Tupakan suhteen tilanne on muuttunut itse
asiassa aika nopeasti. Toivoisin, että
saisimme mahdollisimman monta esitaistelijaa alkoholin suhteen samalla tavalla.
Viina tappaa, se kylvää kuolemaa ihan aikuisten oikeasti. Sen haitat ovat
suuremmat kuin minkään muun yhteiskunnallisen ongelman. Hyvin monen muun
ongelman alkujuuret ovat alkoholissa, vaikka sitä ei myönnetä tai ei haluta
nähdä. Ehkä tämä on se keskeinen teema mitä toivon edistäväni. Tosiasioiden
tiedostamista. Krapula ei ole hauska!
Siideri maistuu sekin oksentaessa kurjalta ! Tyttöystävän lähteminen juomisen takia ei
ole kiva juttu! Jos sinulla on kyseenalainen etuoikeus osata ja pystyä käyttämään alkoholia harmittomasti, ei kuitenkaan tarvitse markkinoida sitä muille. Kaikki eivät voi, eivätkä osaa. Taas kerran sanon, että kyseessä ei ole mariginaali-ilmiö.
Jos 40% työssä käyvistä miehistä käyttää alkoholia riskirajalla (joka on
kohtuuttoman korkealla ) tai sen yli, niin kyseessä ei todellakaan ole
mariginaali-ilmiö.
Tässä jotakin matkani
tarkoituksesta. Tietenkin on jokin henkilökohtainenkin tarkoitus.
Voisiko sen kilpistää tavoitteeksi vähentää luonteenvikojani, ainakin pahimpia
niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti