maanantai 25. marraskuuta 2013

25.11.2013 Matkani tarkoitus?


Kuivatan siipeni auringossa, sitten taas lennän!


”Voiko hulluilla teoilla taistella järjetöntä elämäntapaa vastaan”.  En lukenut uudestaan, jotain tämäntapaista joku kirjoitti FB-sivullani kommentissaan.  Tässä lainauksessani, joka ei ehkä ole oikein, tuo jälkimmäinen osa miellyttää minua. Elämä päihteiden vallassa on järjetöntä. Päihteiden tarkoitus on sekoittaa pään toimintaa, siis tehdä meistä enemmän tai vähemmän järjettömiä.  Tuo ensimmäinen osa sitten viittasi siihen, ett tekoni on hullu. Siis lähteä tällaiselle matkalle on hullua.  En ota siihen kauheasti kantaa, parilla kommentilla kuitenkin.  Ensiksikin,  teko ei ainakaan ole harkitsematon. Olen harkinnut asiaa pitkään. Ja sitä paitsi (ademas), olen valmistautunut matkaan lähes perfektionistisen perusteellisesti. Epäilen, että jo puolikymmentä vuotta valmentajanani toimiva Juha Rankinen, jota suuresti kunnioitan hänen laaja-alaisen ammattitaitonsa vuoksi sekä myös ihmisenä, olisi kanssani tästä asiasta suunnilleen samaa mieltä.  Mutta siihen matkani tarkoitukseen!
-Ensiksi  sanon sen, minkä sanon sekä blogini nimessä että FB-sivujeni nimessä;  Tuoda esiin päihteetöntä elämäntapaa.  Ilman päihteitä, siis terveillä elintavoilla moni sellainen asia on mahdollista joka niiden kanssa ei ole.
-Toiseksi haluan tuoda esiin liikunnan merkitystä.  Minun kuntoni reilut kymmenen vuotta sitten oli aivan pohjalukemissa. Lepopulssi lähellä 90:tä, hiihtolenkki puolen kilometrin päähän mökistä sai puuskuttamaan puoli tuntia, eikä minulla ole aikaisemmastakaan elämästä liikunnallista pohjaa.  Tuosta raakkileesta  sellaiseen kuntoon mikä vaaditaan tällaiselle matkalle on pitkä matka. Mutta sekin matka tehdään päivä kerrallaan.  Sanon taas kerran, että huonokuntoinen saa palkintoja alkuvaiheessa nopeaa tahtia. Jo muutaman kuukauden päästä aktiivisen ja säännöllisen liikunnan aloittamisen jälkeen huomaa eron. Olo on kevyt ja hengittäminen helppoa.
- Kolmanneksi ehkä haluan kertoa jollekin, että päämäärän voi saavuttaa kun tekee sen eteen pitkäjännitteisesti töitä. Ainakin minulle tulee päiviä, jolloin ajattelen, että tänään en jaksa, onko tässä mitään järkeä. Ja tällä tarkoitan myös monia päiviä ennen matkaani. Silloin minulla on vakio menettely. Koska olen luonteeltani epävakaa persoonallisuus, ajattelen seuraavasti. Olen ollut sitä mieltä, että toimin näin, jo puoli vuotta tai … Jos siis yhtenä päivänä ajattelen toisin, en sen takia vielä muuta toimintatapaani, tarvitaan pidempiaikainen  käsitys asiasta. Siispä jatkan aikaisemmin valitsemani päämäärän suuntaan ainakin sen yhden päivän. Katson asiaa huomenna tarvittaessa uudestaan.  Siis, pitkäjännitteisyyttä. Ei hanskoja tiskiin ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa tai kun ”tuntuu” siltä. Minusta on aina ”tuntunut” siltä tai tältä. Nytkin tuntuu, että voisin olla ajamassa, mutta pidän suunnitelmastani kiinni ja vietän lepopäivää.
-Muutos  on mahdollista. Se on ollut mahdollista minun elämäni kohdalla ja se on mahdollista monen muun elämän kohdalla.  Minun kohdallani tarvittiin muiden ja olosuhteiden syyttelemisen lopettamista, ylpeydestä luopumista (kyllä sitä on ihan tarpeeksi vielä kiusana)  ja halua ottaa vastaan apua ja muiden kokemuksia  niistä asioista, joita halusin muuttaa.  Elämänmuutos ei ole helppoa mutta siihen elämään mikä minulla  oli ennen raitistumista en ole yhtenäkään päivänä halunnut palata. 

-Kyllä näistä minun lepopäivän kirjoituksistani selviää, että peräänkuulutan myös alkoholiin liittyvien asenteiden muuttamista.   En tiedä onko minun jutuillani hyttysen kakankaan vertaa merkitystä mihinkään, mutta saanpa ainakin purkaa omaa turhautumistani.  Alkoholin imagomainonta ja mainonta yleensäkin olisi saatava kuriin. Mutta ei se vielä auta, jos valtaosa kansasta osallistuu siihen ”imagokamppanjointiin” kaiken aikaa läpi elämänsä. Eikä vain kansa, vaan lehdistö, televisio,….  Tupakan suhteen tilanne on muuttunut itse asiassa aika nopeasti.  Toivoisin, että saisimme mahdollisimman monta esitaistelijaa alkoholin suhteen samalla tavalla. Viina tappaa, se kylvää kuolemaa ihan aikuisten oikeasti. Sen haitat ovat suuremmat kuin minkään muun yhteiskunnallisen ongelman. Hyvin monen muun ongelman alkujuuret ovat alkoholissa, vaikka sitä ei myönnetä tai ei haluta nähdä. Ehkä tämä on se keskeinen teema mitä toivon edistäväni. Tosiasioiden tiedostamista. Krapula ei ole hauska!   Siideri maistuu sekin oksentaessa kurjalta !   Tyttöystävän lähteminen juomisen takia ei ole kiva juttu!  Jos sinulla on kyseenalainen etuoikeus osata ja pystyä käyttämään alkoholia harmittomasti, ei kuitenkaan tarvitse markkinoida sitä muille. Kaikki eivät voi, eivätkä osaa. Taas kerran sanon, että kyseessä ei ole mariginaali-ilmiö. Jos 40% työssä käyvistä miehistä käyttää alkoholia riskirajalla (joka on kohtuuttoman korkealla ) tai sen yli, niin kyseessä ei todellakaan ole mariginaali-ilmiö.

Tässä jotakin matkani  tarkoituksesta. Tietenkin on jokin henkilökohtainenkin tarkoitus. Voisiko sen kilpistää tavoitteeksi vähentää luonteenvikojani, ainakin pahimpia niistä.


Ei kommentteja: