 |
| Kansallispukuisia naisia vilkkaan keskusaukean reunalla pikkukaupungissa. |
Kuuntelin yöllä satavan, mutta puoli seitsemän jälkeen
liikkeelle lähtiessä oli jo melkein kuivaa ja taivas alkoi seljetä
vähitellen. Päivä oli viilein pitkään
aikaan, mutta silti tarkenin huomioliivillä. Kylällä oli ennen seitsemää jo
täysi tohina. Polkupyörätaksit ajelivat edestakaisin ja ihmettelin, että ne
näyttivät kuljettavan myös koululaisia kouluun?
Tie tänne Merida:aan oli moottoritietä ja sivulla kulki
pienempi tie, joka kulki kylien läpi. Ajoin osan niiden läpi ja osan ohitin
moottoritietä. Näissä pienissä
kaupungeissa oli kaunis keskusaukea ja niistä se oli helppo löytää. Aamulla juodessani kahvia leipomossa, yksi
isäntä jututti minua ja kyseli matkastani. Vaohdoin vastahakoisesti englantiin,
jota hän puhui sujuvasti. Kun kerroin matkareittini, hän sanoi olevansa tulosta
McAllenista , Mexicon ja USA:n rajalta ja ajaneensa autolla sieltä monta
päivää.
Mietin tänään sitä, miten tavattoman suurta huomiota saan
osakseni ja sitä kuinka ystävällisesti ihmiset minua kohtelevat. Ajattelinko, että muodostankohan
minä jonkinlaisen symbolin ihmisten unelmille tai jollekkin, koska en minä sitä
muuten osaa selittä. Täällä on kyllä viikon päivät tullut vastaan joka päivä
paikallisiakin pyöräilijöitä. Nuoria miehiä, joilla on uskonnollisia symboleja
mukanaan ja iso muovikori tarakalla tavaroita varten. On niin kuin olisivat
jollakin pyhiinvaellusmatkalla. Kyselin kahdelta heistä, kun satuttiin samalle
paikalle vettä ostamaan, minne ovat menossa.
Olivat vähän nihkeitä puhumaan ja kun en kahdella kysymällä saanut
selvää, niin jätin asian silleen.
Eilen nettiä ei ollut ollenkaan, puhelimen netti toimi.
Tässä paikassa on netti, tuntuu kyllä olevan toivottoman hidas. Lämmintä vettä ei tullut tässäkään paikkaa,
mutta olen jo alkanut tottumaan kylmiin suihkuihin. Pyörä on toiminut
ongelmitta viime päivät ja niin on mieskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti