23.11.2013 Fronteira

Varmaan arvaatte, että olen maalta kotoisin, kun kuvaan lehmiä niin paljon. MInusta nämä vain on niin ihania laitumia, että ei paremmasta väliä!

Tänään oli fyysisesti aika helppo päivä. Matkaa tänne kertyi hieman yli 130 km, mutta tie oli tasainen ja tuulikaan ei ollut paha. Lisäksi pääosa päivää oli pilvistä joten ei ollut niin tukalaakaan.  Minun edessäni oli satanut ja hieman jossakin vaiheessa pisarteli, mutta varsinaiselta sateelta vältyin. N. 50 km ajettuani ajoin Villahermosan läpi ja sekin oli isompi kaupunki, kuin olin ajatellut. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen hankala ohitettava.  Minua haastatteli liikennevaloissa yksi mies (autosta) ja olisi ilmeisesti ottanut minut kotiinsa yöksi, jos olisin kaupunkiin jäänyt. Antoi käyntikorttinsa luvaten kaikkea mahdollista apua.  Kun nyt sitä katson, El Senor näyttää olevan tohtori, neurologian ja neurokirurgian… Lupasin laittaa plogini osoitteen hänelle.

Olen joulutähtiä nähnyt viime päivinä paljon suurempiakin määriä. Eli joulutähti on täälläkin joulun ajan kukka!

En ole tunnistanut koko Mexicon matkalla ulkomaalaisia turisteja.  Tämä matkantekoni on nyt ollut kyllä aika maanläheistä.  Ostelen välipaloja katukojuista. Tänään säin jotakin kolme kertaa aamukahvini jälkeen. Ensiksi sellaisen hedelmäannoksen, jossa oli muovikulhossa magon, meloonin ja ananaksen palasia. Olen nähnyt, kun niitä tehdään ja onhan se onnessaan, että niistä ei jotakin ruokamyrkytystä saa. Toisen kerran söin huoltoaseman vieressä paikassa, jossa oli yksi pöytä. Perheen isä laittoi minulle sellaisia syötäviä, joiden nimeä en muista. Vaimo teki minulle juomaa, jossa veteen oli tehosekoittimella sekoitettu mangoa. Kaksi poikaa piti minulle seuraa, kunnes äiti lähetti isomman hakemaan kaupasta maitoa. Minä pöljä kun olin pyytänyt tilkan maitoa kahviini.  Syönnin jälkeen perhe haastatteli minua ja isä halusi ottaa minusta kuvia poikiensa kanssa. Kerroin heille, että näin muutama vuosi sitten lapissa yhden Mexicolaisen pyöräilijän.  Jälkimmäinen ruokapaikka oli hieman isompi, siellä oli kaksi pöytää. Mukana oli nyt kolme sukupolvea, äiti, hänen noin 25-vuotias tyttärensä ja noin 3 vuoden ikäinen poika.  Päivä oli ruokailujeni suhteen kohtalaisen tyypillinen, paitsi, että iltaruoka on vielä hakusessa.

Tänäänkin iltapäivän tie kulki pitkän matkaa sellaisella rämeellä. Siellä ei ainakaan nyt juuri missään ole kuivaa maata. Näin nyt, miten ne talon paikan tekevät, sinne minne tekevät. Ruopataan suota syvemmäksi ja se ruoppausmaa läjitetään yhteen kohtaan. Siten saadaan maata talon paikalle tai jotain muuta tarvetta varten. Tässä on laaja suojelualue kartan mukaan. Laitoinkin FB:n sivulle kuvan kilpikonnakauppiaista. Ilmeisesti siellä veden seassa on kalojen lisäksi paljon kilpikonnia,  koska niitä kaupattiin syötäväksi. Kauppiaita oli noin 20 kilometrin matkalla  kymmeniä, useimmilla 3-10 kilpikonnaa naruihin kötöstettynä.  Elukat olivat eläviä, joten, jos ei mene kaupaksi, hommaa voi jatkaa seuraavana päivänä.

Ajattelin jatkaa vielä yhden päivän ennen lepopäivää. Cancun ei ole enää mahdottoman kaukana ja alan olla jo malttamaton. Pidän kuitenkin sen lepopäivän, huomisen jälkeen, näin olen nyt ajatellut.