14.11.2013 Tihuatlan

Kyllä tämä maisema aika trooppiselta näyttää, appelsiinipuita, banaanikasveja ja palmuja.

 

Kävin illalla syömässä majapaikkani vieressä olevassa katoksessa. Siinä oli Äiti kahden tyttärensä kanssa. Vanhempi 9-vuotias ja nuorempi parin vuoden. Kun olin pois lähdössä, äiti alkoi juttelemaan ja kertoi, kuinka mielissään hän oli, että olin tullut siihen paikkaan. Hänen tyttärensä näki ulkomaalaisen ja innostuu paremmin englannin opiskelusta. Solkkasimme siinä englantia ja espanjaa sekaisin. Lupasi huolehtia aamupalstani. Kun sitten aamulla paikkaan menin, siellä oli kyllä joku naisihminen aivan kuten edellisen illan emäntä oli kertonut, mutta ei hän ruokaa alkanut tekemään. Niinpä tyydyin huoltoaseman kahviin ja leipään.  Söin sitten hieman paremmin puolen päivän tienoissa  matkan varrella. 

 

Alamossa oli liikenneympyrässä valtava patsas, kuvannee appelsiininkorjuuta.

Tänään oli hyvä ilma, aamulla hieman vielä pilviä, mutta päivän mittaan aurinkoa ihan riittämiin.  Joet tulvivat yli äyräidensä kolmen päivän sateiden jälkeen.  Maiseman on muuttunut yhä trooppisemmaksi. Tätä päivää leimasi kaksi asiaa yli kaiken; appelsiinit ja puutyöt. Appelsiinipuita oli kaikkialla ja niitä osaa jo korjattiin, koska tiellä ajoi solkenaan autoja täyteen kuormattuna appelsiineilla. Alamon eteläpuolella oli joku keruupaikka, jonne picupit purkivat lastinsa ja kuljettimet nostivat niitä sitten isompiin rekka-autoihin. Tiepuolessa tarjontaa riitti, sekä appelsiinia, että appelsiinimehua.  Ja tosiaan tiepuolessa oli myös lukuisia taidokkaiden puutöiden myyntipaikkoja. Sekin on ilmeisesti tämän alueen erikoisuus.

 

Sitä appelsiinia tosiaan oli joka puolella tänään.

Minun matkantekoni oli vähän nihkeää. Oikea jalka on taas vaivannut ja aamupäivällä tuntui, että matkanteosta ei tule mitään. Sitten jossakin vaiheessa se helpotti ja matkakin alkoi sujumaan. Maasto oli tänään varsinkin loppupäivästä  aika mäkistä. Tiellä oli taas yksi maksupiste, mutta minä menin siitä ohi maksamatta. Minusta näytti, että jalankulkijat kulkivat kahta puolen rakennuksen sisäkautta. Liekkö keränneet siellä jotakin maksuja, en tiedä.  Tiessä on kylien kohdalla ja monesti muulloinkin hidastetöyssyjä ja ne ovat kyllä sellaisia, että on pakko hidastaa, jos ei aio rikkoa autoa. Minä ajoin yhteen huomaamatta vähän reippaammalla vauhdilla ja tiesi kyllä ajaneensa. Tänään korjasin toisen kerran takakumin sen jälkeen, kun laitoin ne puhkeamisen estävät suojat sisälle. Mutta on se puhkeaminen paljon vähentynyt.

Tämä majapaikkani on tällä kertaa tosi hieno.( Melu kyllä tuolta tieltä kuuluu voimakkaana. ) Silti tässäkään en voinut maksaa visalla, niin kuin en näissä pienemmissä missään. Täytyy alkaa huomioimaan asiaa, että on tarpeeksi käteistä mukana.  Koitin tarjota dollareita, nekään eivät kelvanneet. Dollareista tuli mieleen, että olin ajatellut, että täällä on tiet sontanaan Amerikkalaisia autoja turistimatkalla. Ei ole. On niitä varmaankin mennyt ohi tai tullut vastaan, mutta en ole yhtään havainnut.  Amerikasta taas tuli mieleen, että tähän kylään tullessani eräs isäntä tuli valokuvaamaan minua ja halusi yhteiskuvan itsestään ja minusta ja sitten pojastaan ja minusta. Niitä kuvauksia on tällekin päivälle tullut varmaan kymmeniä. No, tämä isäntä kertoi nähneensä minut Californiassa, että maailma todella on pieni.

Tänään koitan hieman tehostettua iltavenyttelyä, josko se auttaisi huomenna tuota jalkaani. Juha kertoi kauko-opettavansa minulle putkirullausta, jahka nyt pääsisin sinne Cancuniin. On minulla kyllä hyvä motivaatio sinne päästä.