Näitä poraustorneja näin tänään useampiakin. |
Majapaikkani aamupalan laittaja nukkui mieluummin kuin olisi
herännyt aamupalan laittoon. Niinpä söin leipäni auki olevan huoltoaseman pöydässä.
Samalla sain antaa paikalla olijoille selvityksen matkastani. Samantapaisen
selvityksen annoin nyt illalla viereisen Dollari-Marketi kassalla. Takana oleva
mies alkoi kyselemään, että ajoinko minä eilen San Antonion läpi ja että mistä tulen
ja minne menen. Oli nähnyt minut tiellä kahtena päivänä peräkkäin.
Aikaisemminkin oli samankaltainen tapaus, Kanadassa.
Tänään tuuli oli vaihteeksi vastaan. Niinpä matkasta, joka alun alkaenkin oli
turhan pitkä, tuli ihan
kokopäivätyö. Keskinopeudella
13,6 km/h ajoin n. 11 tuntia, ihan
kunnon työpäivä. Huomasin loppumatkasta, että olisin voinut jakaa tämän
taipaleen toisin, mutta hieman liian myöhään. Olisi pitänyt palata
takaisinpäin, ja se on minulle tosi vastenmielistä. Koitan jatkossa pitää päivämatkat
kohtuullisina, tuulelle ei mahda mitään, samoin kuin ei nousuillekaan. Jos minä saisin valita, niin mieluimmin
nousuja kuin vastatuulta. Mutta koitan opetella hyväksymään ne asiat, joille en
voi mitään.
Tänään taipaleella oli Rancheja, öljynporauskalustoa ja
näinpä minä villisikalaumankin. Öljy on näkynyt lähes koko matkan Texasin
puolella. Tiellä se näkyy sillä tavoin, että siellä on jatkuva ralli
säiliöautoja, jotka ajavat maastosta öljyä jalostamoille. Maastossa näkyy
pumppuja ja säiliöitä, joihin öljy kerääntyy ja joista säiliöautot ne ajavat
pois. Aikaisemmin näkyi porauskalustoa,
jossa poraustorni oli yhden auton kyydillä. Tänään näin aika monta poraustornia,
jotka olivat huomattavasti suurempia. Ajattelin, että ehkä poraavat
syvemmälle. Kaikesta näkee, että
edelleen öljyllä on täällä iso merkitys talouselämälle. Ranheja on ollut
myytävänä pitkin matkaa, joten jos joku Texasista haluaa maatilan, niin kyllä
niitä täältä rahalla varmaan saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti