lauantai 16. marraskuuta 2013

16.11.2013 Farallon Don Carlos

Lehmillä ja näillä valkoisilla linnuilla on jonkinlainen symposiumi. Linnut seuraavat lähes kaikkialla lehmiä.

Ollen tullut päivän rannikkoa, mutta ei siinä sitten lopen niin kovin pitkästi sitä lomaranta-aluetta ollut. Ehkä noin 10-15 kilometriä.  Eikä sillä matkalla ollut luultavasti yhtään hotellia, jota Suomalainen matkanjärjestäjä olisi kelpuuttanut  lomahotelliksi.  Muutoin  rannalla oli kosteikkoja ja lukuisia jokia ja puroja  laski mereen, pääasiassa mutaisin vesin. Siitä varmaan seuraa, että  merivesi rannikolla on sameaa.  Tie on tänään ollut minun kannaltani hieman epämiellyttävämpää ajettavaa, koska reunakaistoja ei ole ja liikenne on aika vilkasta.  Tyttäreni kyseli FB:ssä lämpötiloja.  Aamulla laitoin paidan päälle, mutta riisuin sen pois puoli kilometriä ajettuani ja huomioliivi riitti hyvin.  Ainoa mittarini on navigaattorissa, se näytti aamupäivällä  varjossa 27, mutta sen todellisuudesta en tiedä.  Joka tapauksessa kyllä täällä tarkenee.
 
Tällä lehmärodulla on kauniit korvat!
Täällä on tosi paljon lintuja, pitävät melkoista konserttia varsinkin aamuisin.  Myös perhosia on runsaasti. Olisi jo melkoinen kokoelma, jos olisin kaikki erilaiset näkemäni kerännyt.  Minusta näyttää, että joitakin isoja liskoja on jäänyt auton alle, elävinä en ole nähnyt.  Joku kumma elukka puikahti aivan vierestä heinikkoon, meni niin nopeasti, että en osaa sitä kuvata.  Ja lehmiä, niitä on monenlaisia. Minua jäi harmittamaan, että en ottanut kuvaa siitä Texasin pitkäsarvisesta lehmästä. Jätin sen parempaan paikkaan niin pitkäksi aikaa, että Texasi ehti loppua.
 
Tässä vielä kolmas rotu tämän päivän lehmäkuvista!
Tänään oli neljäs ajopäiväni. Minulla oli tätä rupeamaa varten jonkinlainen suunnitelma, joka ei ole pitänyt. Olisin tänään varmaankin päässyt siihen paikkaan johon aioin, mutta oli taas sen verran vastatuulta, että se pudotti päivämatkasta 20 km pois. Majoituin puoli kuuden aikaan, siis noin puoli tuntia ennen pimeää. Majapaikka löytyi taas kuin ihmeen kaupalla juuri silloin kun sitä tarvitsin. Minä katselen niitä majapaikkoja kahdella tavalla. Netistä G-mapin kartasta, joka näyttää vain osan hotelleista. Sitten navigaattorini näyttää osan. Yhdysvaltojen puolella navigaattorin karttatiedot hotellien suhteen olivat hyvät, täällä erittäin huonot. Vain muutama prosentti hotelleista on kartoilla.  Vaikka kummankin tiedot yhdistää, kaikkia ei siltikään ole, eli osa vain ilmestyy. Minä koitan luottaa, että Luojani minulle jonkin yösijan aina järjestää ja  toistaiseksi on järjestänyt.

Matkanteko oli tänään iltapäivällä aika nihkeää. Olisiko jo hieman matkaväsymystä vai mikä lienee. Tänään jalka ei oikutellut ollenkaan. En tiedä, johtuiko aktiivisemmasta venyttelystä vai siitä, että aloitin 7. päivän kuurin   Arcoxia-tulehduskipulääkkeellä (ei ole kolmiolääke!) vai molemmista. Tuota väsymystilaa ei ole kovin helppo arvioida, kun ei oikein voi objektiivisesti mitata päivän rasittavuutta.  Minulla oli tänään kyllä sykevyö päällä, mutta muistin käynnistää kellon vasta kolmisen tuntia ajettuani. Loppumatkalla kului  2820 kcal, joten ehkä siinä kuitenkin oli kuormitustakin. Joka tapauksessa Cancunin lepojakso kummittelee jo hyvinkin mielessä.  Taidan ajaa huomenna Veracruziin ja pidän siellä lepopäivän.

Olen tänäänkin syönyt sellaisissa paikoissa, että ei ole tainnut hygieniapassia olla suoritettu ”keittiöhenkilökunnalla”.  Minä join hanavettä lähes Mexicon rajalle asti, nyt olen siirtynyt pulloveteen. Ruuan suhteen ei oikein voi olla nirso, jos meinaa pysyä hengissä. Toistaiseksi olen vatsapöpöiltä säästynyt ja hyvä niin. Aikaisemmin ne ovat vieneet voimat viikoksi, eikä sitä nyt oikein tarvittaisi. Mutta se tulee, mikä tulee.  Täällä on ruoka-annoksiin kuuluvana yleensä joko vihreää tai tummanruskeaa, melkein mustaa papua. Se  on keitetty sellaiseksi puuromaiseksi soseeksi. Ihan hyvää ja minä ajattelen, että siinä olisi proteiinia.  Minulle sattui hassu juttu. Osassa paikkoja tuovat sellaisia sipsin näköisiä kuivattuja tacon kappaleita ja salsa-kastiketta, johon niitä voi dipata. Söin yhdessä paikassa lounaan tapaista, johon kuului keitto. Toivat pöytään kulhon ja minä luulin sitä keitoksi. Aloin lappamaan lusikalla naamaani ja ihmettelin, että onpa tuimaa keittoa, ei taida tulla kaikki syödyksi. Siinä kun irvistelin, ilmaantui varsinainen keitto pöytään  ja huomasin lappaneeni salsakastiketta keiton sijasta.




Ei kommentteja: