 |
| Lehmillä ja näillä valkoisilla linnuilla on jonkinlainen symposiumi. Linnut seuraavat lähes kaikkialla lehmiä. |
Ollen tullut päivän rannikkoa, mutta ei siinä sitten lopen
niin kovin pitkästi sitä lomaranta-aluetta ollut. Ehkä noin 10-15 kilometriä. Eikä sillä matkalla ollut luultavasti yhtään
hotellia, jota Suomalainen matkanjärjestäjä olisi kelpuuttanut lomahotelliksi. Muutoin
rannalla oli kosteikkoja ja lukuisia jokia ja puroja laski mereen, pääasiassa mutaisin vesin. Siitä
varmaan seuraa, että merivesi rannikolla
on sameaa. Tie on tänään ollut minun
kannaltani hieman epämiellyttävämpää ajettavaa, koska reunakaistoja ei ole ja
liikenne on aika vilkasta. Tyttäreni
kyseli FB:ssä lämpötiloja. Aamulla
laitoin paidan päälle, mutta riisuin sen pois puoli kilometriä ajettuani ja
huomioliivi riitti hyvin. Ainoa
mittarini on navigaattorissa, se näytti aamupäivällä varjossa 27, mutta sen todellisuudesta en
tiedä. Joka tapauksessa kyllä täällä
tarkenee.
 |
| Tällä lehmärodulla on kauniit korvat! |
Täällä on tosi paljon lintuja, pitävät melkoista konserttia
varsinkin aamuisin. Myös perhosia on
runsaasti. Olisi jo melkoinen kokoelma, jos olisin kaikki erilaiset näkemäni
kerännyt. Minusta näyttää, että joitakin
isoja liskoja on jäänyt auton alle, elävinä en ole nähnyt. Joku kumma elukka puikahti aivan vierestä
heinikkoon, meni niin nopeasti, että en osaa sitä kuvata. Ja lehmiä, niitä on monenlaisia. Minua jäi
harmittamaan, että en ottanut kuvaa siitä Texasin pitkäsarvisesta lehmästä.
Jätin sen parempaan paikkaan niin pitkäksi aikaa, että Texasi ehti loppua.
 |
| Tässä vielä kolmas rotu tämän päivän lehmäkuvista! |
Tänään oli neljäs ajopäiväni. Minulla oli tätä rupeamaa
varten jonkinlainen suunnitelma, joka ei ole pitänyt. Olisin tänään varmaankin
päässyt siihen paikkaan johon aioin, mutta oli taas sen verran vastatuulta,
että se pudotti päivämatkasta 20 km pois. Majoituin puoli kuuden aikaan, siis
noin puoli tuntia ennen pimeää. Majapaikka löytyi taas kuin ihmeen kaupalla
juuri silloin kun sitä tarvitsin. Minä katselen niitä majapaikkoja kahdella
tavalla. Netistä G-mapin kartasta, joka näyttää vain osan hotelleista. Sitten
navigaattorini näyttää osan. Yhdysvaltojen puolella navigaattorin karttatiedot
hotellien suhteen olivat hyvät, täällä erittäin huonot. Vain muutama prosentti
hotelleista on kartoilla. Vaikka
kummankin tiedot yhdistää, kaikkia ei siltikään ole, eli osa vain ilmestyy.
Minä koitan luottaa, että Luojani minulle jonkin yösijan aina järjestää ja toistaiseksi on järjestänyt.
Matkanteko oli tänään iltapäivällä aika nihkeää. Olisiko jo
hieman matkaväsymystä vai mikä lienee. Tänään jalka ei oikutellut ollenkaan. En
tiedä, johtuiko aktiivisemmasta venyttelystä vai siitä, että aloitin 7. päivän
kuurin Arcoxia-tulehduskipulääkkeellä
(ei ole kolmiolääke!) vai molemmista. Tuota väsymystilaa ei ole kovin helppo
arvioida, kun ei oikein voi objektiivisesti mitata päivän rasittavuutta. Minulla oli tänään kyllä sykevyö päällä,
mutta muistin käynnistää kellon vasta kolmisen tuntia ajettuani. Loppumatkalla
kului 2820 kcal, joten ehkä siinä kuitenkin
oli kuormitustakin. Joka tapauksessa Cancunin lepojakso kummittelee jo hyvinkin
mielessä. Taidan ajaa huomenna
Veracruziin ja pidän siellä lepopäivän.
Olen tänäänkin syönyt sellaisissa paikoissa, että ei ole
tainnut hygieniapassia olla suoritettu ”keittiöhenkilökunnalla”. Minä join hanavettä lähes Mexicon rajalle
asti, nyt olen siirtynyt pulloveteen. Ruuan suhteen ei oikein voi olla nirso,
jos meinaa pysyä hengissä. Toistaiseksi olen vatsapöpöiltä säästynyt ja hyvä
niin. Aikaisemmin ne ovat vieneet voimat viikoksi, eikä sitä nyt oikein
tarvittaisi. Mutta se tulee, mikä tulee.
Täällä on ruoka-annoksiin kuuluvana yleensä joko vihreää tai
tummanruskeaa, melkein mustaa papua. Se
on keitetty sellaiseksi puuromaiseksi soseeksi. Ihan hyvää ja minä ajattelen,
että siinä olisi proteiinia. Minulle
sattui hassu juttu. Osassa paikkoja tuovat sellaisia sipsin näköisiä kuivattuja
tacon kappaleita ja salsa-kastiketta, johon niitä voi dipata. Söin yhdessä
paikassa lounaan tapaista, johon kuului keitto. Toivat pöytään kulhon ja minä
luulin sitä keitoksi. Aloin lappamaan lusikalla naamaani ja ihmettelin, että
onpa tuimaa keittoa, ei taida tulla kaikki syödyksi. Siinä kun irvistelin, ilmaantui
varsinainen keitto pöytään ja huomasin
lappaneeni salsakastiketta keiton sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti