8.11.2013 San Fernando de Presas

Laitan kuvan Jannea varten ajatellen hänen ammatillista mielenkiintoaan.

Lepopäiväni jälkeen heräsin paikallista aikaa 5:25 ja olin  aamupalaa vonkaamassa kuudelta.  Ei onnistunut, sen sai vasta puoli seitsemältä. Niinpä hain laukkuni huoneestani ja  pakkailin pyöräni valmiiksi aamupalaa odotellessa.  Söin sen ja sitten matkaan. Olin illalla katsonut paperinpalalle ohjeet kaupungista ulosajoon oikealle tielle. En luottanut navigaattoriini ja aiheesta. Sen reiteillä en tänne perille olisi päivässä selvinnyt.  Kaupunkialue jatkui yllättävän pitkään ennen kuin sitten muuttui maaseuduksi. Koululaiset olivat menossa seitsemän maissa kouluun, ajoin yhden ohi, vanhemmat olivat siinä lapsiaan pudottelemassa autoistaan. Muutoinkin kaikkialla vallitsi vilkas hyörintä.  Sekin minun olisi pitänyt mainita, että USA:n puolella, jos heräsin kuudelta, yli puolet työmiehistä oli jo hotellista kadonnut. Joten varhain ne sielläkin työpäivänsä aloittavat.

Taival oli pääasiassa hyvin tasaista. Pelloilla, tavattoman suurilla, oli vielä monin paikoin vettä edellisen päivän sateen jäljiltä. Maatilat olivat hyvin suuria. Tien varrella oli vaatimattomia talorykelmiä, ilmeisesti sitä työvoimaa, jota suurtilalliset käyttävät. Talorykelmien yhteydessä oli usein montakin minikauppaa, joten tällä systeemillä ainakin jotakin ruokaa matkan varrelta saa.  Ilma tänään oli kohtalaisen viileä, kuitenkin aurinkoinen ja ihan hyvä ajoilma.  Tuuli tänään sivusta tai sivumyötäinen.

Tiellä ajeli alusta alkaen monenkirjavaa poliisiautoa ja runsaasti. Minut pysäytti itsekin roiston näköinen kyrmyniska turistipoliisi, joka  kyseli matkastani ja selitti jotakin jonka sanakirjasta käänsin vaaraksi. Hän sanoi, että pum,pum, pum,,,, . Tarkoittikohan hän, että täällä ammutaan suomalaiset pyöräilijät.  En voi väittää, että eikö olisi herättänyt levottomuutta mielessäni.  Ajattelin sitten, että jonkin syyn takiahan minä täällä olen ja tulin taas kerran siihen tulokseen, että kun toimin parhaan käsitykseni mukaan, niin kaikki menee niin kuin on tarkoitettu, mitä ikinä se sitten merkitseekin. Minua on toki ihan hyväntahtoisesti kehoitettu lukuisia kertoja olemaan varovainen. En vain tiedä, mitä se oikein merkitsee. En juo, en resua epämääräisten naisten kanssa, pyrin välttämään entistäkin enemmän pimeällä liikkumista, enkä pysähdy juttelemaan jos paikka ei näytä suotuisalta. Lisäksi minulla on se toinen Suomen lippu näkyvillä ja en selittele reittiäni tarkkaan  juuri kenellekään.  Muuta juuri en osaa tehdä. Paitsi panna käteni ristiin!

Matkan varrella minua tuli vastaan tai ajoi ohi kymmenkunta poliisisaattuetta, joissa oli 4-6 autoa jokaisessa 4-6 aseistettua luotiliivistä huppupäistä poliisia joista yksi seisoi lavalla olevan konetuliaseen kahvoissa.  Tänne kylään tullessa ajoin kolmen lopetetun hotellin tai motellin ohi, sitten kysyin neuvoa ja sainkin se. Löysin sivukadulta vaatimattoman majapaikan  300:lla pesolla, (n. 17 euroa).  Tässä ei ole aamupalaa eikä muutakaan tarjoilua, paitsi että pihalla ukkoporukka ryyppää ja heillä oli pata jotakin merenantimia, oli tosi hyvää. Tarjosivat minullekin. En kehdannut syödä vatsaani täyteen, niin kävelin kylälle ja sain sieltä Fajitaa, joka nyt minun kokemukseni mukaan voi sisältää melkein mitä tahansa. On siinä tietenkin joku systeemi.  Nauttiessani sitä ruoka-annosta, sinnekin tulla tupsahti kaksi picuppia  näitä konepistoolimiehiä. Puolet jäi autoille ja toinen puoli tuli tilaamaan syötävää. Kun lähdin pois, pyysin toiselta porukalta lupaa ottaa valokuvan,  mutta keskusteltuaan keskenään sain heiltä kieltävän vastauksen.  Jos kieltäjällä on konetuliase kädessä ja naapuri vielä pikatykin tai jonkin sellaisen kahvoissa, on viisainta uskoa.

Takapyörästä napsahti pinna vähän ennen kuin saavuin kylään. Ajattelin, että eipä siinä mitään, minä vaihdan sen, sehän käy helposti.  Jos se jotakin auttaisi, hakkaisin päätäni seinään. Kun hain sen pyörän vanteen vaihdosta, ajattelin kyllä pinnoja, mutta muistin, että minulle  niitä on vielä aika paljon. Ensiksikkin, en huomannut tarkistaa, että olivat eri kokoa kuin varalla olevat. Toiseksi, nyt pinna katkesi aivan nippelin juuresta, kierreosa jäi nippelin sisään, ensimmäistä kertaa tällä reissulla.   Sitten aloin kaivanaan niitä nippeleitä, joita en aikaisemmin ollut tarvinnut ja niin oli, että lähes kaikki tarpeellinen varaosakama oli juuri siinä pussissa, joka oli matkani  alussa (lentomatkan aikana, niin luulen) hävinnyt.  Eli minä sen sitä pinnaa saanut vaihdettua. Tällä kylällä on yksi pyöräliike, mutta se ei varmaankaan ole seitsemältä auki. Huomisellekkin on matkaa vielä sen verran, että ajamaan on lähdettävä  kun tulee valoisaa. Koitan ratkaista ongelman niin pian kuin vain mahdollista. Niin täällä ei kukaan puhu Englantia ja minä olen saanut solkata Espanjaa. On se surkeaa, mutta vähäiset asiani olen saanut hoidettua.

Tällaista tänään, jos Luoja suo, huomenna matka jatkuu.