 |
| En ole muistanut mainita, että öljy on tavallaan kuulunot osana koko ajan matkaani täällä Mexicosa. Lähteitä, jalostamoita ja uusiakin porataan. Tämä porauskalusto oli aivan tien vieressä, niin otin siitä kuvan. |
Suomessa on tottunut, että sade ja vilu kuuluvat yhteen.
Täällä ei ainakaan tänään niin ollut. Sää oli hyvin epävakainen, pilvi toisensa
perään ilmaantui jostakin ja väistämättä siinä kävi myös niin, että osa niistä
kasteli. Ilma on niin lämmin, että sadehousuja ei viitsi ajatellakaan ja se
tietää, että kengät kastuvat. Jos vaikka goretex-pinta pitäisikin vettä, mitä
se ei enää tämän matkan jälkeen tee, niin vesi tulee jalkoja pitkin kengän
sisään. Mutta siellä ne ovat kengät
kuivaamassa, eivätköhän jonkinmoiseen kuntoon kuivaa lepopäivän aikana.
Sainkin infoa sateiden määrästä tällä alueella. Kuivan erämaamatkan jälkeen muutos on
valtava. Täällä vettä on kaikkialla, jokia on paljon ja niissä todella virtaa
vettä. Suomessa on tottunut siihen, että
teiden varsilta ja asutuksen keskeltä ja ympäriltä on ainakin yritetty hoitaa
veden kulku pois. Täällä on samankaltainen tilanne kuin joissakin eteläeuroopan
maissa, että vesi saa etsiä itse omat reittinsä. Hyvin monesti tuntuu, kun
katsoo talojen pihoja, että tekisi mieli ottaa lapio käteen. Toisaalta, silloin kun kaikkialla on hyvin
alavaa, niin ei siinä kovin paljon voi tehdä.
Tänne Ciudad del Carmin:iin tullessani sade oli juuri
lakannut, mutta kadut tulvivat vettä Sitä oli paikoin niin paljon, että jouduin
ajelemaan jalkakäytäviä, jotta pyörän
sivulaukut eivät olisi sukeltaneet kovin syvälle veteen. Hotelli löytyi aikanaan. Koitin päästä syömään vähän parempaan
paikkaan, mutta puolen tunnin yrittämisellä en saanut taksia. Niinpä kävelin
taas katupaikkaan ja söin jotakin, jonka nimeä en taaskaan muista. Niillä levyn
päällä paistettavilla leivillä, joiden väliin laitetaan jotakin, on ainakin 4
eri nimeä, saa nähdä, ehdinkö niitä oppimaan. Hotellin netti ei toimi ja se meinasi
hieman ärsyttää, koska se oli juuri kriteerinä majapaikkaa valitessani. Sitten tuli mieleen, että jospa
koittaisin hyväksyä olosuhteet sellaisina kuin ne ovat. Puhelimen netti toimii
erittäin satunnaisesti. Siihen tulee joskus viesti ja saattaa toimia jopa niin
kauan, että ehdin siihen jostakin vastatakin.
Tämän tekstin pääosan kirjoittaminen meni seuraavan päivän
puolelle. Olin illalla niin väsynyt, että uni vei voiton. Aamuyöstä alkoi taas satamaan ja koitin äsken
lähteä etsimään aamukahvia, mutta en sitten viitsinyt lähteä kahlaamaan
sateeseen. Odotan hetken, josko lakkaisi. Minulla jäi illalla pyykit
roskakoriin likoamaan, jospa huuhtelisin ne pois. Jos ne ehtisivät kuivata huomen aamuun
mennessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti