maanantai 25. marraskuuta 2013

24.11.2013 Ciudad del Carmen

En ole muistanut mainita, että öljy on tavallaan kuulunot osana koko ajan matkaani täällä Mexicosa. Lähteitä, jalostamoita ja uusiakin porataan. Tämä porauskalusto oli aivan tien vieressä, niin otin siitä kuvan. 

Suomessa on tottunut, että sade ja vilu kuuluvat yhteen. Täällä ei ainakaan tänään niin ollut. Sää oli hyvin epävakainen, pilvi toisensa perään ilmaantui jostakin ja väistämättä siinä kävi myös niin, että osa niistä kasteli. Ilma on niin lämmin, että sadehousuja ei viitsi ajatellakaan ja se tietää, että kengät kastuvat. Jos vaikka goretex-pinta pitäisikin vettä, mitä se ei enää tämän matkan jälkeen tee, niin vesi tulee jalkoja pitkin kengän sisään.   Mutta siellä ne ovat kengät kuivaamassa, eivätköhän jonkinmoiseen kuntoon kuivaa lepopäivän aikana. 
Sainkin infoa sateiden määrästä tällä alueella.  Kuivan erämaamatkan jälkeen muutos on valtava. Täällä vettä on kaikkialla, jokia on paljon ja niissä todella virtaa vettä.  Suomessa on tottunut siihen, että teiden varsilta ja asutuksen keskeltä ja ympäriltä on ainakin yritetty hoitaa veden kulku pois. Täällä on samankaltainen tilanne kuin joissakin eteläeuroopan maissa, että vesi saa etsiä itse omat reittinsä. Hyvin monesti tuntuu, kun katsoo talojen pihoja, että tekisi mieli ottaa lapio käteen.  Toisaalta, silloin kun kaikkialla on hyvin alavaa, niin ei siinä kovin paljon voi tehdä. 
Tänne Ciudad del Carmin:iin tullessani sade oli juuri lakannut, mutta kadut tulvivat vettä Sitä oli paikoin niin paljon, että jouduin ajelemaan  jalkakäytäviä, jotta pyörän sivulaukut eivät olisi sukeltaneet kovin syvälle veteen.   Hotelli löytyi aikanaan.   Koitin päästä syömään vähän parempaan paikkaan, mutta puolen tunnin yrittämisellä en saanut taksia. Niinpä kävelin taas katupaikkaan ja söin jotakin, jonka nimeä en taaskaan muista. Niillä levyn päällä paistettavilla leivillä, joiden väliin laitetaan jotakin, on ainakin 4 eri nimeä, saa nähdä, ehdinkö niitä oppimaan. Hotellin netti ei toimi ja se meinasi hieman ärsyttää, koska se oli juuri kriteerinä majapaikkaa  valitessani. Sitten tuli mieleen, että jospa koittaisin hyväksyä olosuhteet sellaisina kuin ne ovat. Puhelimen netti toimii erittäin satunnaisesti. Siihen tulee joskus viesti ja saattaa toimia jopa niin kauan, että ehdin siihen jostakin vastatakin.

Tämän tekstin pääosan kirjoittaminen meni seuraavan päivän puolelle. Olin illalla niin väsynyt, että uni vei voiton.  Aamuyöstä alkoi taas satamaan ja koitin äsken lähteä etsimään aamukahvia, mutta en sitten viitsinyt lähteä kahlaamaan sateeseen. Odotan hetken, josko lakkaisi. Minulla jäi illalla pyykit roskakoriin likoamaan, jospa huuhtelisin ne pois.  Jos ne ehtisivät kuivata huomen aamuun mennessä?

Ei kommentteja: