 |
| Ranchien portit ovat usein todella upeita. Takana ei sitten useimmiten näykkään kuin kaukaisuuteen johtava tie. |
Heräsin aamulla omasta mielestäni puoli kuudelta. Menin
kuuden jälkeen aamupalalle ja kuulin, että kello on vasta vähän yli viisi. Minä
jos vähän eilen ihmettelin omien aikanäyttöjeni ristiriitaisuuksia. Olen saanut
asiaan kaksi selitystä, enkä ole varma, kumpi on oikea, vai ovatko molemmat.
Eipä siinä mitään, elän kuitenkin enemmän auringon mukaan. Tosin pimeässä
tänäänkin liikkeelle lähdin. Aivan
aamulla tuuli ei ollut kova, mutta yltyi heti auringon noustua. Niinpä
käytin 110 km:n matkaani taas ihan kohtuullisesti aikaa. Väli oli aika tylsä, tai miten sen ottaa.
Samanlaista pusikkoa, jota olen nyt nähnyt päiväkausia. Eikä yhtään
kahvipaikkaa ennen kuin tällä kylällä.
Pidin Euroopassa siitä, että puolen päivän maissa pysähdyin johonkin
ulkoilmaruokapaikkaan ja nautin rauhassa lueskellen aterian, leväten noin
tunnin verran. Tällä matkalla sellaiseen on toistaiseksi ollut vähän tilaisuuksia.
 |
| Kaunis kirkko Edinburg:issa. |
Olin hieman väsynyt kahville pysähtyessäni tuossa noin 10
kilometriä ennen tätä majapaikkaa. Söin kahvini kanssa ensiksi yhden tortillan
ja sitten toisen. Kun sitten lähdin liikkeelle, matkanteko tuntui taas
yllättävän keveältä. Hieman pidempi
tauko ja murua rinnan alle. Minua on tässä
vuosien varrella opastettu asioilla, joita kaltaiseni ihmisen
kannattaisi välttää. Siitä on englanninkielinen lyhenne, H.A.L.T, eli hungry,
angry, lounly, tired. Suomeksi nälkäinen, vihainen, yksinäinen ja väsynyt. Tuon nälänkin olen moneen kertaan huomannut,
jos mieli on apea ja on nälkä, käynpä syömässä ja tosiaan on parempi mieli. Viha
tai kauna vahingoittaa eniten minua itseäni. Yksinäisyyttä näillä matkoilla ei
voi välttää, mutta en enää koe sellaista yksinäisyyttä kuin joskus.
Yliväsymys on masennusta aiheuttava ja
viisainta levätä pois. Tuosta yksinäisyydestä sen verran, että sekin on
merkillinen paradoksi, että Suomessakin tutkimusten mukaan on satojatuhansia
ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä. Todennäköisesti jokaisen meidän
lähipiirissä! Teoriassa ratkaisu olisi
yksinkertainen, kaksi yksinäistä yhteen, niin on sen jälkeen kaksinaista.
On se merkillistä, miten minulla sattuu näitä tuttuja täällä
vastaan. Seinänaapuri oli nähnyt minut kaksi päivää sitten Alicessa! Mutta tämä valtakunta, jonka havaitsin suureksi,
on pian jäämässä taakse. Huomisen päivän olen varannut rajan ylitykseen. Ts. en
juuri liiku eteenpäin, vaihdan vain Mexicon puolelle, jos pääsen. Katselin alustavasti karttaa ja sielläkin
olisi ainakin aluksi pitkä pätkä ilman majapaikkoja. Vosihan sitä toivoa, että tuo vallitseva
tuuli kääntyisi tai hellittäisi, mutta voihan se olla, että se on vuodenaikaan
kuuluva. Jos tuulee, niin sitten mennään
sen verran kuin päästään. Tosiasiassa minulla on kyllä ollut kokonaisuudessaan
ihan hyvät matkatuulet. Nyt vain muutaman päivän on kiusannut.
Eilisen päivän kommenteissa oli tieto siitä miehestä joka
aikoinaan sai minut suunnittelemaan ensimmäistä matkaani, on Matti Rämö. Sitten
oli toinen kommentti joka oli tosi mieluista luettavaa. Raimo kirjoittaa
aloittaneensa pyöräilyn ja ajaneensa 1000 km kesän aikana. Asiaa ei tarvitse vähätellä, juuri niin sen
pitäisi mennäkin. Vähitellen kasvattaa
liikuntaa sille määrälle, mikä sitten kunkin kohdalla on se oma tavoite. 80-vuotiaalle eläkeläiselle se voi olla 5
puolen tunnin kävelylenkkiä ja kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Jos joku
ihmettelee tuota kuntosalia, niin tiedän Oulussakin saleja, joissa käy
tämänikäisiä. Uskon, että liikunnasta hyötyvät aivan kaikki, ikään ja
sukupuoleen katsomatta. Tavoitteet ja muodot ovat tehtävä omien resurssien
mukaan. Jos kunto on kurja, palkinnotkin tulevat aluksi yllättävän nopeasti. Varsinkin jos siinä samassa voi tehdä jotakin
muuta kehonsa hyvinvoinnin suhteen. Tarkoitan ruokaa, mahdollisesti tupakoinnin
lopettamista ja tietenkin alkoholin vähentämistä tai sen käytön kokonaan lopettamista, jos
tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti