tiistai 5. marraskuuta 2013

5.11.2013 Edinburg, Motell Executive Inn

Ranchien portit ovat usein todella upeita. Takana ei sitten useimmiten näykkään kuin kaukaisuuteen johtava tie.


Heräsin aamulla omasta mielestäni puoli kuudelta. Menin kuuden jälkeen aamupalalle ja kuulin, että kello on vasta vähän yli viisi. Minä jos vähän eilen ihmettelin omien aikanäyttöjeni ristiriitaisuuksia. Olen saanut asiaan kaksi selitystä, enkä ole varma, kumpi on oikea, vai ovatko molemmat. Eipä siinä mitään, elän kuitenkin enemmän auringon mukaan. Tosin pimeässä tänäänkin liikkeelle lähdin.  Aivan aamulla tuuli ei ollut kova, mutta yltyi heti auringon noustua.  Niinpä  käytin 110 km:n matkaani taas ihan kohtuullisesti aikaa.  Väli oli aika tylsä, tai miten sen ottaa. Samanlaista pusikkoa, jota olen nyt nähnyt päiväkausia. Eikä yhtään kahvipaikkaa ennen kuin tällä kylällä.  Pidin Euroopassa siitä, että puolen päivän maissa pysähdyin johonkin ulkoilmaruokapaikkaan ja nautin rauhassa lueskellen aterian, leväten noin tunnin verran. Tällä matkalla sellaiseen on toistaiseksi ollut vähän tilaisuuksia.
 
Kaunis kirkko Edinburg:issa.
Olin hieman väsynyt kahville pysähtyessäni tuossa noin 10 kilometriä ennen tätä majapaikkaa. Söin kahvini kanssa ensiksi yhden tortillan ja sitten toisen. Kun sitten lähdin liikkeelle, matkanteko tuntui taas yllättävän keveältä.  Hieman pidempi tauko ja murua rinnan alle. Minua on tässä  vuosien varrella opastettu asioilla, joita kaltaiseni ihmisen kannattaisi välttää. Siitä on englanninkielinen lyhenne, H.A.L.T, eli hungry, angry, lounly, tired. Suomeksi nälkäinen, vihainen, yksinäinen ja väsynyt.  Tuon nälänkin olen moneen kertaan huomannut, jos mieli on apea ja on nälkä, käynpä syömässä ja tosiaan on parempi mieli. Viha tai kauna vahingoittaa eniten minua itseäni. Yksinäisyyttä näillä matkoilla ei voi välttää, mutta en enää koe sellaista yksinäisyyttä kuin joskus. Yliväsymys  on masennusta aiheuttava ja viisainta levätä pois. Tuosta yksinäisyydestä sen verran, että sekin on merkillinen paradoksi, että Suomessakin tutkimusten mukaan on satojatuhansia ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä. Todennäköisesti jokaisen meidän lähipiirissä!  Teoriassa ratkaisu olisi yksinkertainen, kaksi yksinäistä yhteen, niin on sen jälkeen kaksinaista.
On se merkillistä, miten minulla sattuu näitä tuttuja täällä vastaan. Seinänaapuri oli nähnyt minut kaksi päivää sitten Alicessa!  Mutta tämä valtakunta, jonka havaitsin suureksi, on pian jäämässä taakse. Huomisen päivän olen varannut rajan ylitykseen. Ts. en juuri liiku eteenpäin, vaihdan vain Mexicon puolelle, jos pääsen.  Katselin alustavasti karttaa ja sielläkin olisi ainakin aluksi pitkä pätkä ilman majapaikkoja.  Vosihan sitä toivoa, että tuo vallitseva tuuli kääntyisi tai hellittäisi, mutta voihan se olla, että se on vuodenaikaan kuuluva.  Jos tuulee, niin sitten mennään sen verran kuin päästään. Tosiasiassa minulla on kyllä ollut kokonaisuudessaan ihan hyvät matkatuulet. Nyt vain muutaman päivän on kiusannut.

Eilisen päivän kommenteissa oli tieto siitä miehestä joka aikoinaan sai minut suunnittelemaan ensimmäistä matkaani, on Matti Rämö. Sitten oli toinen kommentti joka oli tosi mieluista luettavaa. Raimo kirjoittaa aloittaneensa pyöräilyn ja ajaneensa 1000 km kesän aikana.  Asiaa ei tarvitse vähätellä, juuri niin sen pitäisi mennäkin.  Vähitellen kasvattaa liikuntaa sille määrälle, mikä sitten kunkin kohdalla on se oma tavoite.  80-vuotiaalle eläkeläiselle se voi olla 5 puolen tunnin kävelylenkkiä ja kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Jos joku ihmettelee tuota kuntosalia, niin tiedän Oulussakin saleja, joissa käy tämänikäisiä. Uskon, että liikunnasta hyötyvät aivan kaikki, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tavoitteet ja muodot ovat tehtävä omien resurssien mukaan. Jos kunto on kurja, palkinnotkin tulevat aluksi yllättävän nopeasti.  Varsinkin jos siinä samassa voi tehdä jotakin muuta kehonsa hyvinvoinnin suhteen. Tarkoitan ruokaa, mahdollisesti tupakoinnin lopettamista ja tietenkin alkoholin vähentämistä  tai sen käytön kokonaan lopettamista, jos tarpeen.


Ei kommentteja: