perjantai 15. marraskuuta 2013

15.11.2013 Flores Magon (Esmeralda)

Kaunis kirkko Papantlan keskustassa.


Siitä on tosiaan hyvinkin yli kuukausi, kun olen nähnyt viimeksi meren. Silloin tyynen valtameren, nyt Atlannin. Tai minähän olen Mexcon lahden rannalla, mutta kai sekin kuuluu osana Atlannin valtamereen.  Meri on tuossa 30 m:n päässä paikasta, jossa tätä naputtelen. Upea hotelli mutta pahoin ränsistynyt.  Meinasin jo jatkaa eteenpäin, mutta  jotenkin kuitenkin pidin paikasta ja jäin.  Huoneessa ei toimi internet, mutta ehkä se toimii ravintolassa, jonka ainoa asiakas luullakseni olen, niin kuin olin eilenkin illalla.  Se eilisiltainen paikka oli uusi ja puitteet hienot. Huonona puolena siinäkin liikennemelu. Minä ihmettelen, miksi minulle annetaan niin usein kaukaisin tai lähes kaukaisin huone,  vaikka ei olisi pakko. Eilenkin hotelli oli tyhjä ja minä majoituin vihoviimeiseen huoneeseen, jonne ramppasin moneen kertaan laukkujani toisesta päästä hotellia.
Tämänpäiväinen matkani oli asutummalla seudulla kuin aikaisemmat. Pian liikkeellelähdön jälkeen tulin Poza Rica:aan, isohko kaupunki. Näin siellä pankkiautomaattijonon ja menin siihen. Se ei kuitenkaan liikkunut ja vaikka minulle tarjottiin paikka jonon keulalta, jatkoin matkaani. Ennen kaupungista poistumista kysyin kuitenkin yhdeltä taksikuskilta kajero autimaticoa ja hän neuvoi minut läheiselle bussiterminaalille, mistä sen löysin ja sain rahani jonottamatta. Huvitti vain, että se pankkiautomaattisana tuli minulle Espanjan kurssillani eilen ensimmäisen kerran ja otin senkin heti käyttöön.  Poza Rica:n jälkeen on El Tajin:in historiallinen temppelialue ja mietin siellä käymistä. Oli tänne rantaan kaksi tievaihtoehtoa, joiden väliin kartalle tämä nähtävyys oli merkitty. Valitsin väärin, tiesin sen kun saavuin Papantla:aan. En kuitenkaan palannut takaisin, päätin että minulle riittää, kun käynen Cancunin seudulla tuutustumassa vastaaviin paikkoihin.
Oli todella mukavaa tulla tänne rantaan pitkästä aikaa. Muutoinkin minun täytyy sanoa, että tämä matkaaminen täällä Mexicon puolella on ollut mielenkiintoisempaa kuin USA:n puolella. Ei ole moitittavaa kohtelustani sielläkään puolella, mutta jotenkin ihmiset ovat vieläkin avoimempia täällä ja ehkä minä alkukantaisena ihmisenä pidän hieman vaatimattomammista oloista.  Olen myöskin nauttinut espanjan solkkaamisesta, ei ole ketään Suomalaista kuuntelemassa, ketä tarvitsisi hävetä ja voi rauhassa kysellä asioita.  Tänään ostin tiepuolesta appelsiinin.  Kysyin kyllä mehua, mutta ei ollut. Oli kyllä jotakin juomaa, joiden suhteen olen ollut aina niin varovainen, että en ole niitä ostanut. Minulla on niiden suhteen epäolys, että sisältävät alkoholia. Kysyin mummilta, että onko siinä alkoholia, mummi oikein riemastui, että si, muy bueno! Että silleen.  Appelsiini maksoi yhden peson, eli eurolla olisin saanut 17 kappaletta. Myivätkin jossakin kukkurapäisiä ämpärillisiä 20:lla pesolla, eli hieman yli euron.
Pärjäsin  jalkani kanssa tänään hyvin, ehkä se minun eilinen venyttelyn tehokuuri auttoi. Niinpä lopetan tämän tähän, lähden syömään ja katson saanko tämän jutun internetin ihmemaailmaan.  Sitten koitan toistaa sen venyttelysession. Mexico vaikenee hetkeksi.


Ei kommentteja: