 |
| Kaunis kirkko Papantlan keskustassa. |
Siitä on tosiaan hyvinkin yli kuukausi, kun olen nähnyt
viimeksi meren. Silloin tyynen valtameren, nyt Atlannin. Tai minähän olen Mexcon
lahden rannalla, mutta kai sekin kuuluu osana Atlannin valtamereen. Meri on tuossa 30 m:n päässä paikasta, jossa
tätä naputtelen. Upea hotelli mutta pahoin ränsistynyt. Meinasin jo jatkaa eteenpäin, mutta jotenkin kuitenkin pidin paikasta ja jäin. Huoneessa ei toimi internet, mutta ehkä se
toimii ravintolassa, jonka ainoa asiakas luullakseni olen, niin kuin olin
eilenkin illalla. Se eilisiltainen
paikka oli uusi ja puitteet hienot. Huonona puolena siinäkin liikennemelu. Minä
ihmettelen, miksi minulle annetaan niin usein kaukaisin tai lähes kaukaisin
huone, vaikka ei olisi pakko. Eilenkin
hotelli oli tyhjä ja minä majoituin vihoviimeiseen huoneeseen, jonne ramppasin
moneen kertaan laukkujani toisesta päästä hotellia.
Tämänpäiväinen matkani oli asutummalla seudulla kuin
aikaisemmat. Pian liikkeellelähdön jälkeen tulin Poza Rica:aan, isohko
kaupunki. Näin siellä pankkiautomaattijonon ja menin siihen. Se ei kuitenkaan
liikkunut ja vaikka minulle tarjottiin paikka jonon keulalta, jatkoin matkaani.
Ennen kaupungista poistumista kysyin kuitenkin yhdeltä taksikuskilta kajero
autimaticoa ja hän neuvoi minut läheiselle bussiterminaalille, mistä sen löysin
ja sain rahani jonottamatta. Huvitti vain, että se pankkiautomaattisana tuli
minulle Espanjan kurssillani eilen ensimmäisen kerran ja otin senkin heti
käyttöön. Poza Rica:n jälkeen on El
Tajin:in historiallinen temppelialue ja mietin siellä käymistä. Oli tänne
rantaan kaksi tievaihtoehtoa, joiden väliin kartalle tämä nähtävyys oli
merkitty. Valitsin väärin, tiesin sen kun saavuin Papantla:aan. En kuitenkaan
palannut takaisin, päätin että minulle riittää, kun käynen Cancunin seudulla
tuutustumassa vastaaviin paikkoihin.
Oli todella mukavaa tulla tänne rantaan pitkästä aikaa.
Muutoinkin minun täytyy sanoa, että tämä matkaaminen täällä Mexicon puolella on
ollut mielenkiintoisempaa kuin USA:n puolella. Ei ole moitittavaa kohtelustani
sielläkään puolella, mutta jotenkin ihmiset ovat vieläkin avoimempia täällä ja ehkä
minä alkukantaisena ihmisenä pidän hieman vaatimattomammista oloista. Olen myöskin nauttinut espanjan
solkkaamisesta, ei ole ketään Suomalaista kuuntelemassa, ketä tarvitsisi hävetä
ja voi rauhassa kysellä asioita. Tänään
ostin tiepuolesta appelsiinin. Kysyin
kyllä mehua, mutta ei ollut. Oli kyllä jotakin juomaa, joiden suhteen olen
ollut aina niin varovainen, että en ole niitä ostanut. Minulla on niiden
suhteen epäolys, että sisältävät alkoholia. Kysyin mummilta, että onko siinä
alkoholia, mummi oikein riemastui, että si, muy bueno! Että silleen. Appelsiini maksoi yhden peson, eli eurolla
olisin saanut 17 kappaletta. Myivätkin jossakin kukkurapäisiä ämpärillisiä
20:lla pesolla, eli hieman yli euron.
Pärjäsin jalkani
kanssa tänään hyvin, ehkä se minun eilinen venyttelyn tehokuuri auttoi. Niinpä
lopetan tämän tähän, lähden syömään ja katson saanko tämän jutun internetin
ihmemaailmaan. Sitten koitan toistaa sen
venyttelysession. Mexico vaikenee hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti