 |
| Lintuja "Laguna de Terminos:n" rannalla. |
Majapaikka ilmaantui juuri ennen kylää. Minut otettiin kohteliaasti vastaan. Katsoin
hinnastoa ja tulkitsin, että yhden hengen huone maksaa 450 pesoa. Kysyin, onko
lämmintä vettä ja internettiä. Kumpikin
oli. Lähdin käymään kaupassa, jotakin syötävää pahimpaan nälkään ja palasin
kirjautumaan sisään. Nyt minulle
tarjottiin 750 peson huonetta, löytyi sitten
kyllä 600 pesonkin. Lämmintä vettä ei tullut ja netti ei toimi huoneessa
ainakaan. Meinasi alkaa ärsyttämään,
mutta sitten taas muistin, että maassa maan tavalla. Huone on ihan hyvä, ei
siinä moittimista.
Mietin tänään ajaessani, kuinka erilaisen maailman näen
täältä pyörän selästä kuin aikaisemmassa elämässäni tekemillä
lomamatkoilla. Näen sen, miten ihmiset asuvat, tekevät töitä ja viettävät vapaa-aikaa. Minun olisi eilenkin tehnyt mieleni kuvata
muutamaa ruostuneista aaltopelleistä
kyhättyä suojaa, jonka lattialla velloi vesi, ihmisten asumuksena. (Olen
aikaisemminkin maininnut, että en tahdo loukata ihmisiä luvattomalla
kuvaamisella). Tai kesken-eräisen,
ikkunattoman rakennuksen käyttöä asumuksena. Olen jo tottunut varomaan
hylätyltä näyttäviä rytökasoja, useimmissa niissä asutaan. Ihmisiä, samaa kansaa lopen kuin minäkin
kaikki tyyni. Koska täälläkin on rikkaita, mietin sitäkin, että millaista on
elää rikkaana kurjuuden keskellä. Voiko itsensä eristää niin, että voi olla
välittämättä?
Lämpimien maiden mentaliteetissa näyttää olevan jotakin
samankaltaisuutta. Asioita jätetään kesken kaikkialla ja paljon. Se tuntuu
voimavarojen tuhlaukselta. Paikat ovat
rempallaan samalla kun ihmiset ovat jouten.
Mutta jos siihen on totuttu. Jos
aina on ollut niin? Edelliseen kaupunkiin,
Ciudad del Carminiin mennessä oli pitkä, yli kolme kilometrinen silta. Tänään
oli toinen, Puente ”la Unidad”, Laguna de Terminos:lta mereen yhdistävän salmen
yli. Siinä oli paalutettu 2/3-osaa, osa valettu, osa juntattuja teräsputkia
valuja varten. Sitten se oli jätetty siihen, kaikesta päätellen vuosikausia
sitten. Aikaisemmin oli tiehen alettu
rakentaa toista kaistaa, kymmeniä kilometrejä ja kaikesta päätellen 20 vuotta
sitten. Mutta niin se on täällä, joku paikka tehdään hyvin, toinen jää
puolitiehen ja kolmas tekemättä. Olen
ajatellut sitä, että onko se kylmä vuodenaika joka pakottaa pohjoiset kansat
toimimaan jossain mielessä päättäväisemmin.
Niin, tuo ”Laguna de Terminos”, kartan mukaan suojelualue.
Silla sillalla oli ”pilkkijöitä”, eivätkä olleet turhaan. Isoja kaloja oli sen verran kuin kahdessa
ämpärissä pyörän sarvissa kerralla kulki.
Alueet matkan varrella olivat tänäänkin hyvin alavia. Ajattelin, että
metsin meriveden pinnan nousua on täälläkin laajalla alueella katastrofi.
Päivällä tuli mainittua, että sade meni lepopäivänä ohi.
Kyllä se sitten iltapäivällä satoi kuitenkin. Kun majoituin, alkoi melkein heti
satamaan. Menin syömään parin sadan
metrin päähän hiljaisen sateen aikana ja palasin rankkasateessa vaatteet
kastellen. Ajattelin, että koitan löytää nettiin yhteyttä toimiston lähellä,
mutta miten tuonne menet. on siinä kyllä joku katos, pitää koittaa sen
alla. En ole katsellut sääkarttoja, että
väheneekö ne sateet joulua kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti