sunnuntai 15. syyskuuta 2013

15.9.2013 Newport

Jotain hylkeen tapaisia elikoita makaili lahden poukamassa!


Olen aina pitänyt sunnuntaiaamuisista ajomatkoista. Ihmiset heräilevät myöhään ja teillä on rauhallista monta tuntia.  Herään aamuisin kuudelta ja tänäänkin pääsin liikkeelle puoli kahdeksan maissa. Sää noudatti aluksi totuttua kaavaa, sumuista ja kosteaa. Rannikkoa lähestyttäessä se muuttui kuitenkin tihkusateeksi, jota jatkui lopun päivää majoittumiseen asti. Rannikolle pääsin puolen päivän jälkeen, säin jotakin ja jatkoin vielä noin 50 km etelään, tähän Newport:in pikkukaupunkiin.  Ajo-olosuhteet olivat koko päivän hyvät ja täällä rannikolla vielä on oikein virallinen hyvin merkitty pyöräilyreitti, jolle se eilen ostamani kartta nimenomaan on.
Alkumatkasta katselin peltoja, hedelmäpuutarhoja, useita mekaanisen puun jalostuslaitosta ja rannikkoa lähestyttäessä aivan upeita vanhoja metsiä suunnattomine puineen.  Rannikko on sitten taas oma lukunsa. Huolimatta sumuisesta, tihkusateisesta päivästä, kaunishan se on. Hiekkarannat, jyrkät kalliot, tyrsky, vihanta metsä. Tätä lystiä taitaa olla nyt edessä jonkin matkaa.  Majoituspaikoista ainakaan ei tänään ollut pulaa. Niitä oli pitkin matkaa vaikka kuinka paljon. Ehkä sunnuntaipäivästä johtuen iltapäivällä oli kuitenkin aika paljon ihmisiä liikkeellä, mutta hotellien kylteissä oli kyllä ilmoituksia, että tilaa on.
Yksi maatilamyymälöistä matkani varrelta.


Hotelleista sen verran, että juon taas kahvia tätä kirjoittaessani. Lähes kaikissa viimeaikaisissa hotelleissa on ollut kahvinkeitin ja sellainen suodatinpaperipussi sisällään kahvia, joka laitetaan keittimeen. Saan sillä ihan hyvää kahvia. Lisäksi on jääkaappi ja mikroaaltouuni.  Aamupalat eivät kaikin ole kovin hääppöisiä.  Yksi vekotin, jota olen opetellut käyttämään, on sellainen vohveliraudan tapainen. Lasketaan kuppiin taikinaa, sitten kaadetaan taikina siihen vohvelirautaan keskelle. Tämän jälkeen toinen puoli kiinni, pyöräytetään rautaa 180 astetta ja odotetaan 2 minuuttia 40 sekuntia kunnes kuuluu piippaus ja vohveli on valmis. Minä en kyllä sillä pitkälle polje, pitää lähteä liikkeelle kaupan kautta ja ottaa hieman  evästä. 
Laitan toiseksi kuvaksi maatilamyymälän, niitäkin on ollut matkan varrella jo aika monta. Pääasiallinen myyntiartikkeli on tilan omat tuotteet. Minä lähden tästä katsomaan millaisista tuotteista päivällinen on valmistettu, sen verran tuli tänäänkin energiaa kulutettua n. 125 km:n päivämatkalla.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuvat yllättävät taas! Nähtävästi kuvaustaito kehittyy kun joka päivä muutaman kuvan laukoo. Pidähän kamera käytössä.

Ahti Auno kirjoitti...

Kiitoksia kohteliaisuudesta. Onhan se mukavaa, kun joku lukee juttujani, tämä matkanteko ei tunnu hetikään niin yksinäiseltä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaan mieltä, kuvat kertovat mukavaa tarinaa matkastasi