Kalifornia toivotti minut tervetulleeksi sateella. |
Olin varautunut tänään aamusumuun ja siksi jätin matkaa
minun ja kuvittelemani punapuumetsikön välille. Aamusumua ei ollut eikä
punapuumetsikkö ollut siinä kohta, jossa olin sen arvellut olevan. Tosiasiassa
alueella on useita luonnonpuistoja, suojelualueita, punapuille. Wikipedian mukaan ne kasvavat kapealla
alueella ja aika lyhyellä matkalla Kalifornian rannikolla. Lähdin Cresent
Cit6y:n jälkeen nousemaan ensimmäiseen luonnonpuistoon, jonka läpi valtatie 101
kulkee. Kartan mukaan tie poikkeaa vain vähän sisämaahan. Nousua kuitenkin
tuolla poikkeamalla oli n. 400 m. Vesisade alkoi melko alkumatkasta ja sitä
kestikin sitten loppupäivän. Punapuut
ovat minun silmissäni käsittämättömän upeita. En edelleenkään jaksa olla ihmettelemättä
maailmaa ja sen ihmeitä. Sade vei kokemuksesta kyllä osan terää ja kun viimein
oääsin korkeimmalle kohtaa ja lasku alkoi, vettä tuli niin rajusti, että
jouduin keskittymään lähes yksinomaan ajamiseen. Päästyäni alas katselin jo
lähintä motellia, oli sen verran märkä ja viluinen olo. Vaihdoin kuitenkin
kuivan fleesin goretex-takkini alle ja niin motellin kohdalla katsoin, että
eiköhän tämä tästä.
Uusi nousu alkoi ja pyöräreitti poikkesi päätieltä sivuun toisen punapuusuojelualueen läpi. Tämä vasta oli upea. Isoimmat puut olivat tyvestään ehkä 3 – 5 me läpimitaltaan. Yhdessä kohtaa oli kyltti, että suuri puu? Puu oli kuitenkin tieltä sivussa ja olisin joutunut jättämään pyörän yksin levennykselle, enkä sitä halunnut tehdä. Niinpä se ”suuri puu” jäi näkemättä. Tältä jälkimmäiseltä puistoalueelta laskiessani alkoi tulla tosissaan kylmä. Sormet valkoisina ajelin kohti seuraavaa motellia ja vaikka muutoin olisin voinut jatkaa vielä eteenpäin, kaipasin lämmintä suihkua ja lämmintä vettä käsilleni, että saisin niihin väriä.
Uusi nousu alkoi ja pyöräreitti poikkesi päätieltä sivuun toisen punapuusuojelualueen läpi. Tämä vasta oli upea. Isoimmat puut olivat tyvestään ehkä 3 – 5 me läpimitaltaan. Yhdessä kohtaa oli kyltti, että suuri puu? Puu oli kuitenkin tieltä sivussa ja olisin joutunut jättämään pyörän yksin levennykselle, enkä sitä halunnut tehdä. Niinpä se ”suuri puu” jäi näkemättä. Tältä jälkimmäiseltä puistoalueelta laskiessani alkoi tulla tosissaan kylmä. Sormet valkoisina ajelin kohti seuraavaa motellia ja vaikka muutoin olisin voinut jatkaa vielä eteenpäin, kaipasin lämmintä suihkua ja lämmintä vettä käsilleni, että saisin niihin väriä.
Tosiasia on, että pitkään kunnon vesisateessa ajaminen menee
ainakin minun mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos kuitenkin meinaa pidempiä reissuja tehdä,
ei auta olla turhan nirso. Lisäksi säät kaiken kaikkiaan tällä reissulla ovat
olleet hyvät. Päivä oli joka tapauksessa upea.
Nuo puujättiläiset ovat ainutlaatuisia ja vaikka wikipedian mukaan ne
ovat erittäin uhanalaisia, minusta tuntuu, että kyllä nuo loput saavat olla
rauhassa. Kyllä niiden arvo on varmasti ymmärretty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti