maanantai 2. syyskuuta 2013

2.9.2013 Cache creek

Kun puhuin siitä keinokastelusta, tässä yksi malli kastelijasta. Pyörivä sellainen.


Heitänpä tässä ensi alkuun sellaisen kuntoiluhaasteen.  Jos olet miettinyt että kuntosi suhteen voisi tehdä jotakin, tässä olisi haaste. Haastan sinut liikkuman tunnin jokaista minun matkapäivääni kohti. Siis kun minä olen liikkeellä keskimäärin 6 päivää viikossa (pyörä on liikkunut 8-12 tuntia päivässä), niin se tarkoittaisi 6 liikuntatuntia viikossa. Liikunnan voi jakaa  omien olosuhteiden mukaan, mutta 6 tuntia.  Haasteeseen voi vastata  FB:n viestillä tämän jutun linkin alla. Jos haasteen vastaanottajia  ilmaantuu,  ohjeistan liikuntaa jatkossa lisää. Nyt vain sen verran, että liikuntapäivinä ei mielellään yhtään alkoholia. Jos tavoitteena on esimerkiksi painonhallinta, yhden kevyen liikuntatunnin koko energiankulutushyöty menee yhteen oluttuoppiin.
Lyhyesti päivän kulusta. Vaikka edellinen yöpaikkani oli n. 900 m_ssä, oli heti aamulla vastassa noin 300 m:n nousu. Hermostuin lopullisesti etu-lokasuojaan,  joka on hangannut koko matkan. Etuhaarukka on liian kapea, 42 millinen rengas voisi mahtua siihen juuri ja juuri, jos olisi aivan suora ja aivan keskellä ja mielellään kuvioton.  Olen sitä oikaissutkin, mutta vaikka saan sen pyörimään hankaamatta kun pyörä on nurinpäin, alkaa se hangata kun lastaan ja nousen itse päälle. Pohdin sitäkin, jos laittaisi kapeamman renkaan eteen, siinä se voisi mennäkin, etupään paino  on niin paljon pienempi.  poudallahan tuo on aivan sama, onko lokasuojaa vai ei, mutta kyllä se sateella saisi olla. 
Alkupäivä oli aika nihkeää. Flunssa vaivasi ja tie oli huonoa. Reunakaista oli hyvin karheaa sepeliä ja sitten asfaltti oli katkeillut hyvin tiheään. Paikkaus oli tehty pikeämällä ja laittamalla pien päälle sepeliä. Ajokaistoilta sepeli on kulunut tai lentänyt reunakaistoille ja reunakaistoilla on irtosepeliä ja jatkuvia palteita joiden yli pyörä jumputtaa. Väännä siinä sitten.  No, itseppä olen hommani valinnut. Loppumatkasta olikin sitten apuja. Noin 40-50 km tultiin alaspäin, 1200 m:stä rapiaan 500 m:iin. Siinä sen kun laskettelin mitä nyt välillä vähän sekaan sotkin.  Päiväkin oli taas kaunis ja iltapäivästä suorastaan helteinen.  Viime yönä oli ukkosilmaa ja tänäänkin on tässä ennen kuin aloin tätä kirjoittaa ukkostanut. Maisema on muutoin ollut hyvin kuivan näköistä tänään. Laaksossa, jonka läpi ajoin, kaikki muu, paitsi keinokastellut alueet ovat olleet rutikuivia.  Kumma kyllä, puroissa on vettä, tässäkin creekissä, josta tämä kylä on nimensä saanut.  Mutta tämän verran tänään, katsotaan, missä kunnossa aamulla herään. Jos olen ajokunnossa, jatkan vielä pari päivää ennen kuin pidän lepopäivän. Ehkä vielä yksi lepopäivä Kanadan puolella.


2 kommenttia:

Antti Punkari kirjoitti...

Liikuntahaaste on hyvä Ahti! Uusia ihmisiä pitäisi saada pikkuhiljaa liikkumaan esim. kuusi tuntia viikossa. siitä se sitten kasvaa, kun hyvänolon tunne tulee sisäistetyksi.

37 tuntia viime viikolla HeiaHeiassa;) Antti

PS. Upeaa on nuo lasketteluosuudet!

Heikki Heinonen kirjoitti...

Haaste otettu vastaan ja vanha Retki Tunturi pyörä saatu liikkumaan. HeikkiH Syötteeltä.