 |
| Jyrkkä on kotikallio noilla linnuilla! |
Pysähdyin tänään aikaisin, jo ennen kolmea. Siihenkin asti
olin ajellut aika hitaasti, koska olin päättänyt, että jään tähän paikkaan
pitämään lepopäivää. Koitan nyt
tosissani huolehtia siitä, että kuntoni pysyisi yllä enkä ylirasittaisi
itseäni. Tämäkin menovauhtini taitaa
tarkoittaa sitä, että kulutan yhden maratonin verran energiaa keskimäärin
jokainen ajopäivä. Matkaa on nyt takana
5280 km. Jos arvioni 26000 km:n tavoitteesta (joka tällä hetkellä tuntuu
saavuttamattomalta) pitää paikkaansa, niin n. 20% kokonaismatkasta olisi
takana. Tämä on viides pidempi reissuni
ja toistaiseksi vielä niistä toiseksi lyhyin.
Vain matkani Fuengirolasta Roomaan oli tätä lyhyempi.
Kalifornian ilmasto on toistaiseksi ollut jotakin muuta kuin
olin kuvitellut. Kuinkas muuten. Kuvitelmat ovat tietenkin kuvitelmia, kunpa
tämän aina muistaisin. Tänäkin aamuna
herätessäni rannikolta hieman etäämpänä, kostea sumu leijui täkäläiseen tyyliin
hieman vaihtelevana seudun yllä. Kun pääsin liikkeelle ja laskin eilen
ohittamaani tienristeykseen, alkoi mutkainen nousu jonkin harjanteen yli. Sumu
tiivistyy puiden oksistoon ja sataa sitten ihan kuin sade sieltä niskaan. Nousua harjanteelle oli n. 350 m ja aika jyrkkää, joten sain ihan
kunnon hien heti aamutuimaan. Sitten alas kohti rannikkoa mutkaista tietä
jarrutellen sillä ylimääräisellä levyjarrulla, jolla onneksi pyöräni varustin.
Minulla on pieni mutta ajoittain hankalakin ongelma, huono ääreisverenkierto.
Varpaat tahtovat paleltua ja sormet menevät hetkessä valkoisiksi ja
tunnottomiksi. Jalkojen kohdalla olen
asiaa hoitanut monellakin tavalla, nyt erittäin hyvillä ja tilavilla
ajokengillä. lämpöpohjallisilla tarvittaessa ja vuorelliset kengänpäälliset
viimeistelevät asian. Sormet ovat asia erikseen. Silloin kun alan epäilemään,
että ne saattaisivat mennä valkoisiksi, olen yleensä jo auttamattomasti
myöhässä. Niin tänäänkin. Kun olin päässyt rannan lähelle, alkoi vielä
yksi mäki ylitettäväksi. Pysähdyin ja haudoin käsiäni 10 minuuttia kainaloissa
(ohikulkijoille ihmettelemistä) ja sain verenkierron palaamaan. Se on kumma, se
alkaa sitten yhtä äkkiä uudestaan, aivan kuin se katoaakin yhtä äkkiä.
 |
| Tässä sitä kaunista "maksaruohoa" jota oli laajoilla alueilla. |
Meri oli taas mukava nähdä, vaikka en siitä monta päivää
eksyksissä ollutkaan. Taas jyrkkäseinäisiä törmiä rannassa, suuret mainingit, paljon lintuja ja suolaisen
veden huurua. Ja aaltojen pauhu, jossa on jotakin ikuista ja rauhoittavaa aivan
kuten rinnassa sykkivän sydämen lyönneissä.
Tein vähän ennen Fort Bragg:iin tuloa harharetken sillä kohtaa kauempana
olleeseen rantaan Cleonessa. Paikalla oli jokin puisto ja hyvin kaunista syksyn
ruskan värit saanutta kasvia, olisiko jotakin mehikasvia, minä sen nimeä tiedä.
Niiden seassa samoin kuin tiepuolessakin
touhusi maaoravia. Tarkkaavainen katsoja saatta havaita sellaisen
kuvassa.
 |
| Näitä veitikoita vilisteli "maksaruohon" keskellä. |
Huomenna on lepo/ huoltopäivä. Huollan itseäni, vaatteitani
ja pyörääni. Vaihdan Rohloff:in vaihteeseen uudet öljyt myös huomenna, käyn
parturissa jos voin, lihasharjoituksia ja venyttelyä. Matkaa LA:han on rantareittiä
noin 1000 km. Olen kaksi viimeistä ajoväliä ajanut aikaisempaa lyhyempiä
päivätaipaleita. Arvelin tässä jonkin aikaa sitten, että olisin LA:ssa 4- 6
päivä. Vielä se on mahdollista sille välille, riippuu siitä, kuinka saan
ohitettua San Franciscon.
Tämänpäiväiseen matkaanikin sisältyi 995 m nousua, vaikka matkaa oli
vain 76 km. Jos tiet ovat yhtä mäkisiä,
niin muutama litra täytyy hikeä vielä vuodattaa ennen LA:ta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti