maanantai 23. syyskuuta 2013

23.9.2013 Fort Bragg

Jyrkkä on kotikallio noilla linnuilla!


Pysähdyin tänään aikaisin, jo ennen kolmea. Siihenkin asti olin ajellut aika hitaasti, koska olin päättänyt, että jään tähän paikkaan pitämään lepopäivää.  Koitan nyt tosissani huolehtia siitä, että kuntoni pysyisi yllä enkä ylirasittaisi itseäni.  Tämäkin menovauhtini taitaa tarkoittaa sitä, että kulutan yhden maratonin verran energiaa keskimäärin jokainen ajopäivä.  Matkaa on nyt takana 5280 km. Jos arvioni 26000 km:n tavoitteesta (joka tällä hetkellä tuntuu saavuttamattomalta) pitää paikkaansa, niin n. 20% kokonaismatkasta olisi takana.  Tämä on viides pidempi reissuni ja toistaiseksi vielä niistä toiseksi lyhyin.  Vain matkani Fuengirolasta Roomaan oli tätä lyhyempi.
Kalifornian ilmasto on toistaiseksi ollut jotakin muuta kuin olin kuvitellut. Kuinkas muuten. Kuvitelmat ovat tietenkin kuvitelmia, kunpa tämän aina muistaisin.  Tänäkin aamuna herätessäni rannikolta hieman etäämpänä, kostea sumu leijui täkäläiseen tyyliin hieman vaihtelevana seudun yllä. Kun pääsin liikkeelle ja laskin eilen ohittamaani tienristeykseen, alkoi mutkainen nousu jonkin harjanteen yli. Sumu tiivistyy puiden oksistoon ja sataa sitten ihan kuin sade sieltä niskaan.   Nousua harjanteelle oli  n. 350 m ja aika jyrkkää, joten sain ihan kunnon hien heti aamutuimaan. Sitten alas kohti rannikkoa mutkaista tietä jarrutellen sillä ylimääräisellä levyjarrulla, jolla onneksi pyöräni varustin. Minulla on pieni mutta ajoittain hankalakin ongelma, huono ääreisverenkierto. Varpaat tahtovat paleltua ja sormet menevät hetkessä valkoisiksi ja tunnottomiksi.  Jalkojen kohdalla olen asiaa hoitanut monellakin tavalla, nyt erittäin hyvillä ja tilavilla ajokengillä. lämpöpohjallisilla tarvittaessa ja vuorelliset kengänpäälliset viimeistelevät asian. Sormet ovat asia erikseen. Silloin kun alan epäilemään, että ne saattaisivat mennä valkoisiksi, olen yleensä jo auttamattomasti myöhässä.  Niin tänäänkin.  Kun olin päässyt rannan lähelle, alkoi vielä yksi mäki ylitettäväksi. Pysähdyin ja haudoin käsiäni 10 minuuttia kainaloissa (ohikulkijoille ihmettelemistä) ja sain verenkierron palaamaan. Se on kumma, se alkaa sitten yhtä äkkiä uudestaan, aivan kuin se katoaakin yhtä äkkiä.
Tässä sitä kaunista "maksaruohoa" jota oli laajoilla alueilla.



Meri oli taas mukava nähdä, vaikka en siitä monta päivää eksyksissä ollutkaan. Taas jyrkkäseinäisiä törmiä rannassa,  suuret mainingit, paljon lintuja ja suolaisen veden huurua. Ja aaltojen pauhu, jossa on jotakin ikuista ja rauhoittavaa aivan kuten rinnassa sykkivän sydämen lyönneissä.  Tein vähän ennen Fort Bragg:iin tuloa harharetken sillä kohtaa kauempana olleeseen rantaan Cleonessa. Paikalla oli jokin puisto ja hyvin kaunista syksyn ruskan värit saanutta kasvia, olisiko jotakin mehikasvia, minä sen nimeä tiedä. Niiden seassa samoin kuin tiepuolessakin  touhusi maaoravia. Tarkkaavainen katsoja saatta havaita sellaisen kuvassa.
Näitä veitikoita vilisteli "maksaruohon" keskellä.

Huomenna on lepo/ huoltopäivä. Huollan itseäni, vaatteitani ja pyörääni. Vaihdan Rohloff:in vaihteeseen uudet öljyt myös huomenna, käyn parturissa jos voin, lihasharjoituksia ja venyttelyä. Matkaa LA:han on rantareittiä noin 1000 km. Olen kaksi viimeistä ajoväliä ajanut aikaisempaa lyhyempiä päivätaipaleita. Arvelin tässä jonkin aikaa sitten, että olisin LA:ssa 4- 6 päivä. Vielä se on mahdollista sille välille, riippuu siitä, kuinka saan ohitettua San Franciscon.  Tämänpäiväiseen matkaanikin sisältyi 995 m nousua, vaikka matkaa oli vain 76 km.  Jos tiet ovat yhtä mäkisiä, niin muutama litra täytyy hikeä vielä vuodattaa ennen LA:ta.


Ei kommentteja: