 |
| Merta Washingtonin osavaltiossa. |
Aamulla sati vettä sen verran paljon, että jatkoin unia
puoli seitsemään. Sade oli vähentynyt siihen mennessä kun pääsin liikkeelle,
mutta sain ajaa kuitenkin sadekamppeet päällä pari tuntia. Otin ne pois vähän
ennen Yhdysvaltojen rajaa. Kun
suunnittelin matkaa, Alaskan lentoa varatessani jouduin täyttämään verkossa
sellaisen sähköisen maahantulolupa-asiakirjan. Itse asiassa sitä lentolippua ei
voinut ostaa ennen kuin tuo lupa oli
hankittu. Maksoikin hieman. Siinä oli kuitenkin, että sillä saa olla maassa
vain kolme kuukautta. Tiedustelin asiaa USA:n suomen suurlähetystöstä, kerroin että tulen
alaskaan, poistun kuukaudeksi Kanadaan ja sitten taas USA_n puolelle.
Vastauksena oli, että voin tulla niitä kolmen kuukauden jaksoja useita eli kun
tulen maahan taas toisen kerran, alkaa toinen kolmen kuukauden jakso. No, nämä
rajaviranomaiset olivat eri mieltä, heidän mielestään minun olisi pitänyt käydä
välillä Suomessa, että olisi taasen alettu laskemaan kolme kuukautta. Tämä oli
hieman ongelmallista, en nimittäin ajatellut, että ehtisin välttämättä Alaskaan
tulosta laskien kolmen kuukauden sisällä tästä maasta ulos. Siinä nyt meni aikaa ja neuvottelua aika
monen ihmisen kanssa, mutta viimein sain passiin leiman, että saan oleskella
joulukuun 20 päivään asti tässä maassa. Siihen mennessä olen kyllä kaiken
järjen mukaan jo ties missä. Niin, se todistus sen matkustusluvan haustakin
olisi pitänyt olla mukana. Mutta summa summarium,
pääsin viimein rajalta läpi hyvän matkan toivotuksin.
Alkumatkaan nähden olosuhteet ovat todella muuttuneet. Nyt joudun töihin reitinvalinnan kanssa,
väistelemään moottoriteitä, liikennettä on, ajoa kaupunkimaisissa olosuhteissa,
ruokapaikkoja ja kahvipaikkoja on… Pyöräilijöitäkin on, muutama on käynyt
jututtamassa. Oli yksi, joka oli ajanut tänne Kaliforniasta, hänellä oli tosin
vaimo mukana, joka ajoi sellaista pyörillä liikkuvaa loistohotellia. Mutta
kuitenkin. Sitten oli yksi maestro,
jolla oli erikoinen pyöränistuimen jousi,
olisi passannut minunkin istuimen alle, tosi kätevän näköinen värkki.
Maksoi vain kuuleman 300 dollaria, joten en raaskinut ajaa kaverin pajaan, joka
olisi ollut puolen mailin päässä. (WWW.cirruscycles.com).
Maisemaa ehti päivään sattua monenlaista. Tasaista laakeaa
peltoa, lehmiä, puhveleita, hevosia. Meren rannalla oli aika jyrkkäseinäistä
kalliota ja todella isoja puita. Muutenkin oli mukavaa ajella meren rantaa,
siitä kun on aika pitkä aika, kun sen olen viimeksi nähnyt. Päivä oli kaiken
kaikkiaan aika kevyt, vaikka rajalla jonotuksen kanssa sille mittaa kertyikin. Matkaa pyörän
mittariin kertyi 120 km. Niin , sain minä mukavan viestinkin. Selitin hieman
olotilojani coach:ille ja hän oli vastannut seikkaperäisin ohjein. Peli ei kuulemma
ole vielä kokonaan menetetty. Nyt alan kuitenkin valmistautumaan yöpuulle
motellissani. Ensimmäinen paikka, mistä
huonetta kysyin, sanoi 115+verot. Jatkoin matkaa ja löysin motellin, 55$, mutta
pahalaisen ottivat 50$ kaniin sen
varalle, josko sotkin huoneen niin huonoon kuntoon. Urputin kyllä kovasti,
mutta ei auttanut. Katsotaan, saanko taalani aamulla takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti