8.9. Tacoma

Kaupunkinäkymää Seatlen keskustasta.

Minä päätin hyödyntää kalliin majapaikkani ja nukuin tavallista pidempään.  Ostin eilen uuden päälyrenkaan ja kannoin pyörän parvekkeelle aamupalan jälkeen ja käänsin sen nurinpäin.  Vaihdoin levyjarrujeni jarrupalat, olivat kulahtaneet niin, että kolmanneksesta jo paistoi metalli. Kokeilin  jarrulevyä ja ainakin tuntui siltä, että ei se vielä ollut juuri vioittunut. Otin eturattaassa olleen suhteellisen hyväkuntoisen 42-millisen renkaan pois ja laitoin ostamani 38-millisen tilalle kuvitellen, että nyt se mahtuu pyörimään lokasuojan kanssa kunnolla. No, oli profiililtaan korkeampi, eikä mahtunut. Hermostuin ja nakkasin koko lokasuojan roskikseen ja perään kuluneen takakumin, jonka paikalle laitoin eturattaasta ottamani parempikuntoisen.  Uusi eturengas tuntui kyllä hyvältä, kesti painettakin 100 psi:tä, eli eiköhän se siinä asiansa toimita jonkin aikaa.

Navigaattorini ohjasi minut suoraan Seatlen keskusta läpi. Havaitsin, että ei ole ihan pieni kaupunki. Menin keskustassa aivan kaikkein korkeimpien tornitalojen juuresta. Onneksi niin päin, että laskin alaspäin. Kadut olivat siinä tuhottoman jyrkkiä. Minua siunasi toisellakin tavalla, nimittäin liikenne oli melko hiljaista. Sunnuntaiaamu?  Matka jatkui sitten etelään ja valitsemani reitti johti Boeng:in jonkinlaisten tehtaiden läpi tai paremminkin tehdasalueen läpi. Siinä oli oma lentokenttä ja ilmailumuseo, joka jäi vähän kaivelemaan.  Olisi tehnyt mieli käydä tutustumassa.

Lopun päivää ajelin eteenpäin tällä reissulla ensi kertaa etukäteen varaamaani majapaikkaan.  Varasin sen siksi, että oli antaa osoite Pekalle, joka oli ajellut kolme päivää Sanfransiskosta. Hänkin totesi, että tämä on iso  maa. Nyt olemme käyneet syömässä ja tarkoitus en lepäillä tässä ystäväni kanssa pari päivää. Niin, matkaa tähän etappiin on kertynyt melko tarkkaan 4000 km Anchoragesta.