Kuvassa Teslin-Lake:een laskeva sivujoki |
Matka jatkui taas, nyt itään, Watson
Lakea kohti. Päivän yleisilme oli asumatonta korpimaisemaa ja kaksi pitkää järveä.
Tämäkin Teslin on arvioni mukaan n. 150 km pitkän, kapean järven rannalla. Pari nimeä karttaan oli välille
merkitty, mutta kummassakin paikkaa
olleet motelliravintolat olivar lopettaneet.
Vielä ennen tätä paikkaa oli jokin leiriytymisalue, jossa siinäkin luki,
että ei palveluita. Niin minä sitten aikani kuluksi ajelin tänne, 182 km:n
matkan. Energiankulutus oli tämän
reissun kovin, yli 5700 kcal, tosin lepopäivän jälkeinen lukema.
Tiellä liikkujista sen verran, että tänään pysähtyi yksi
autokin kohdalle ja kysyi, että olisiko jonkun tarvetta, suklaan tms. Moottoripyöräilijät
nostelevat ahkerasti kättään ja toisinaan, kun olen pysähtynyt tien viereen
jonkin homman takia, joku niistä pysähtyy kysymään, onko kaikki kunnossa.
Pisteeni moottoripyöräilijöitä kohtaan on noussut matkan aikana. Tämä tuntuukin
olevan heille jonkinlainen pyhiinvaellusreitti.
Minä vaellan tänään nyt nukkumaan, venähti päivä sen verran
pitkälle.
16.8.2013 Continental Divide
Erämaavaellus jatkui noin 127 km:n matkan itään. Vielä
huominen päivä pitäisi ajaa itään, sitten kääntyy tie etelään. Koitan pinkoa tulevaa syksyä karkuun ja siksi
tämä kolmen päivän ajo itään tuntuu hieman hermostuttavalta. Tänään ajelin
aamusta jonkin aikaa sateessa, yhtä ukkoskuuroa lukuun ottamatta ensi kerta
koko matkalla. Loppupäivä oli puolipilvistä ja sadekuurot sattuivat johonkin
muualle kuin minun päälleni. Maisemat ovat edelleen erämaata. Jos jossakin on
joku paikka joskus ollut, sekin on kiinni. Tämä oli taas tänään ensimmäinen
paikka, josta sai kahvia ja sain ruokaakin. Kolme aivan ihanaa tätiä hössötti
ja sanoivat antava erityiskohtelun pyöräilijöille. Oliko se sitten se sitä
erityiskohtelua, että ruoka-annoksessa oli jauhelihapihvejä kolme oikein kunnon
kokoista. Kerrankin lähti nälkä.
Tänään pyykkäsin aluspaitani. Päivittäinen ajo on toisinaan
melkoista vaateshouw:ta. Vaikka ei
sataisikaan, olosuhteet muuttuvat nopeasti, riippuen tuulesta, onko ylämäki vai
alamäki, paistaako aurinko jne. vaatteita pitää
vuoroin lisätä tai vähentää.
Minulla on mukanani kaksi alusvaatekertaa merinovillasta tehtyjä. Vaikka
ne ovat aika kalliita, minusta ne ovat hintansa väärtejä. Villalla on monta
hyvää ominaisuutta, mm se lämmittää märkänäkin, mitä ei moni vaate tee. Toinen
erikoisominaisuus on, että se ei tahdo millään ottaa hienhajua ja kyllä tuolla
tiellä hikoiltua tulee. Käytän
merinovillaista aluspaitaa hyvin usein silloin, kun pelkällä ajopaidalla ei tarkene
ja takki on liikaa. Lämpötilan säätelyyn kuuluu myös huomioliivi ja toinen ohut
liivi. Oli minulla paksumpikin, mutta tiputin sen toisena ajopäivänä. Kevenipä
kuorma. Oikeilla liikkumisasuilla on
tosi iso merkitys liikkumisen mukavuuteen. Muistan, kun ensi kerran hiihdin
aikoinaan urheilualusasussa ja ihmettelin kuinka paljon mukavamman tuntuinen se
oli kuin puuvillainen aluskerrasto. Jos joku päättää alkaa harrastamaan
pyöräilyä, ainakin yksi sivulaukku olisi mukava olla. Siihen voisi laittaa
hieman vaatetta jotta pukeutumista voisi muuttaa olosuhteiden muutuessa ja
sitten tietenkin kunnollinen Goretex-asu
sateen varalta. Pitkää matkaa Goretexin
kanssa ei poudalla vapaaehtoisesti aja, olivatpa millaisia tahansa, niin kyllä
sen hengittävyys on tavallisiin vaatteisiin nähden huono. Vaatteet kastuvat
sisältäpäin.
2 kommenttia:
Hei Ahti,
on mukavaa lukea että täti-ihmiset ovat samankaltaisia kaikkialla.
Aini A.
Suomessa sataa, nauti reissusta!
Lähetä kommentti