 |
| Kaunis suo matkan varrelta. |
Ajoin tänä lepopäivän jälkeisenä päivänä 123 km, aamupäivän
noin yhteen asti ajoittain rankassakin sateessa. Havainto oli, että mielestäni hyvät ajokengät,
jotka alkuun pitivät vettä, eivät enää pidä.
Värkkäsin toisen kerran pohjanlämmittimet kenkiin ja ajattelin, että
seuraavalla sateella laitan kengänpäälliset paikoilleen. Muutoin matka oli
rauhallinen. Päivällä pysähdyin syömään ja siinä (roska)ruokapaikan vieressä virtasi matala joki. Näin jotain liikettä pinnassa ja ajoin niin,
että pinta ei häikäissyt ja siinähän pyöri komea punaselkäinen lohi. Oli muuten
ensimmäinen tällä reissulla. Katson yleensä veteen, että näkyykö siellä kaloja.
Kanadalaiset ja amerikkalaiset ovat aika puheliaita
Suomalaisiin verrattuna. Minulta tullaan jatkuvasti kyselemään, mistä olen ja
minne menossa. Ongelmana vain tahtoo olla, että kielitaitoni on huonontunut!
Tajusin vasta äsken, että Euroopassa ajaessani ihmiset ovat puhuneet Englantia vieraana kielenä niin kuin minäkin.
Täällä he puhuvat sitä äidinkielenään ja mahdollisesti murteella ja kun en
muutenkaan tahdo puhuttua ymmärtää, saan monesti kysyä useaan otteeseen ennen
kuin aivan tutut sanat valkenevat. Minua tuli tuossa majoittuessani jututtamaan
kalifornialainen mies, joka oli menossa Alaskaan kalastamaan ja
metsästämään. Hänellä oli tosi upea
Jeeppi. Menin sitten syömään ja kuinkas ollakaan,
hän tulla tupsahti viereen syömään samaan paikkaan. Hän oli ajanut LA:n läheltä
ja kertoi teistä ja muusta siinä syödessä. Olisi aika kulunut pidempäänkin,
mutta kun oli vielä muuta hommaa täällä majapaikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti