 |
| Oli pakko laittaa tämän ihanan bussipysäkin kuva. Pysäkki oli intiaanireservaatille johtavan tien liittymässä. Liekkö tuolla lämmityskin, valot nyt ainakin. |
Niin kuin kerroin eilen, nukuin öljymiesten kanssa. Sen verran siitä viimeöisestä majoituksesta
vielä, että se paikka oli aluksi ”täynnä”.
Naisihminen sanoi, että seuraava mahdollinen paikka on vain tunnin ajomatkan päässä sinä
suunnassa, mistä olin tulossa. Sanoin, että tulin sieltä ja olen polkupyörällä,
mikä kyllä olisi pitänyt havaita asustani. No, hän keskusteli hetken
työkaverinsa kanssa ja pyysi tulemaan toimistoon. Kysyi, että voinko maksaa
käteisellä ja että tarvitsenko kuittia. Vastasin, että voin maksaa käteisellä,
enkä minä sitä kuittia tarvitse. Huone
löytyi. Minulle on käynyt näin jo useasti aikaisemmilla reissuillani. Ts.
työntekijät pistävät yöpymismaksun omiin taskuihinsa. Kuittiasia on sitten
erikseen, Eteläeuroopassa se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että yrittävät
kiertää veroja. Mutta se ei ole minun asiani.
Kotimaassa maksan veroni ja teen ostokseni kuitin kanssa.
Toinen asia majapaikasta. Siinä rakennuksessa oli varmaankin sellaiset 50 – 70
henkilöä. Koko paikka oli kuin siellä ei olisi ollut ketään klo 21:00, vaikka
huoneiden seinät olivat ohuita. Kahden
blokin välissä oli oleskelutila, jonka läpi kuljin pesuhuoneeseen. Siinä oli iso kori, jossa oli tyhjiä virvoitusjuomapurkkeja.
Utelias kun olen, silmäilin asiaa tarkemmin. Ei sattunut silmääni yhtään
olutpurkkia. Kerron tämän siksi, että työhöni
on kuulunut paljon matkatyöt ja olen nähnyt paljon Suomalaisten reissumiesten
elämää. Toki nykyään tilanne on aivan toinen kuin se oli urani alussa.
Tämän päiväinen matkani oli viikon lyhyin, 93 km. Tuli vähän
syntinen olo parkkeerata komeana iltapäivänä kesken ”työpäivän”
majapaikkaan. Tänne ajellessani tiellä
oli käsittämätön liikenne kaikenlaista erikoisajoneuvoa. Siellä oli mm. letka,
jossa oli parikymmentä generaattorirekkaa, ts rekka toimi generaattorin
kuljetuslaitteena ja oli pysyvä rakenne.
Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä siellä metsissä oikein on, niin
armoton määrä tuota kalustoa liikkuu täällä.
Osa motelleista on pantu kiinni ja muuttuneet pysyviksi öljymiesten
majapaikoiksi. Tämä kaupunki taitaa olla
myös keskeinen öljykenttien tukikohta, niin paljon täällä on sentyyppistä
toimintaa.
Minun pikkumurheeni tänään oli pyykinpesuaine. Suomesta
tuomani käsivarasto on loppu ja pienimmät kaupoissa näkemäni pakkaukset ovat
olleet 3 kg eikä sellaista oikein viitsisi (ei kerta kaikkiaan voi) lisätä matkatavaroihin. Pesin tänään pyykkiä
majapaikan saippualla. Huomenna, jos Luoja suo, jatkan matkaani Chetwynd:iin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti