 |
| Eivät aivan vailla roskia ole täälläkään tienvarret sakkouhasta huolimatta. |
Minun matkapäivistäni lepopäivät ovat olleet aina
vaikeimpia. Tämä on nyt jotenkuten mennyt. Tällä kyllä, jossa matkailuesitteen
mukaan on vajaat 1500 asukasta, oli yksi
ravintola ja senkin paras ateria oli traditionaalinen hampurilainen.
Matkamuistomyymälöitä sen sijaan löytyy runsaasti. Oikeaa kauppaa ei eteen kävellyt.
Parissa minimarketissa pääasiallinen valikoima oli sipsejä ja alkoholijuomia.
En ihmettele, jos amerikkalaiset ovat lihavia.
Pari päivää sitten majoittuessani oli tiskillä vieressä pari
miestä naukkailemassa kaljoja ja utelivat matkani tarkoitusta. Kysyivät myös,
paljonko ajan päivässä. Kerroin
edellisen reissuni ajopäivien matkan n. 75 mailia keskimäärin (120 km). Toinen
tuumasi, että hänelle 5 mailia on jo liikaa.
Muistelin, että oli aika, jolloin minä pidin 5 km:n matkaa jo kuntourheilusuorituksena.
Toki sillä olisikin melkoinen vaikutus, jos sen suorituksen tekisi joka
työpäivä aamuun ja iltaan työpaikalle. Minä tein sen perjantai-iltana bubiin.
Tekemillämme valinnoilla on merkitystä. Onnekseni olen nyt valinnut jo yli
kymmenen vuoden ajan täysin päihteettömän elämäntavan. Minun osaltani sillä on
suunnaton merkitys sekä fyysisesti että henkisesti. Fyysisesti olen elämäni parhaassa
kunnossa ja henkisestikin tunnen olevani suhteellisen rauhallinen ja
tasapainoinen pääosan ajastani.
Kaikkia asioita tämä ei kuitenkaan korjaa. Oli aika, jolloin
ajattelin olevani hyvä isä, koska tein viikot ahkerasti töitä ja palkitsin
itseni ryyppäämällä viikonloput. Minä ”rentouduin” ja ”poistin stressiä”. Olen
nyt tietoinen, että alkoholin vaikutukset ovat päinvastaiset. Alkoholi tuhoaa aivoissa
mm. kserotoniinia (välittäjäaineita yleensä), aiheuttaa masennusta ja lisää
stressiä. Lasteni osalta juuri ne ajat, joilla olisi voinut olla merkitystä,
siis viikonloput, olin useimmiten päissäni tai krapuloissani! Joka tapauksessa
poissa pelistä. Sitten viikolla suoritin katumusharjoitusta tekemällä
kohtuuttomasti töitä ja olemalla kärtyinen kuin takapuolelle ajettu karhu.
Näitä asioita nykyinen päihteetön elämäntapani ei korjaa. Ei sekään, että
pyydän lapsiltani näin julkisesti anteeksi noita aikoja. Jos joku kuitenkin
tämän matkani takia alkaisi pohtimaan omaa elämäntapaansa ja suhdettaan
alkoholiin, silloin tästä päihteettömästä elämäntavastani olisi hyötyä
jollekulle muullekin kuin minulle. Liika alkoholinkäyttö ei koskaan ole pelkästään
henkilökohtainen asia, nyt sen ymmärrän. Siitä kärsii ne ihmiset, joita meidän
tulisi rakastaa eniten ja lisäksi yhteiskunta maksaa viulut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti