14.8.2013 SUURET JA PEINET ”SYNTIMME”

Idyllinen kuva matkallani Whitehortse:een.

Suurista ”synneistä” kuten varkaus, tappo, raiskaus jne. meidät tuomitaan vankilaan. Ne pienemmät tuovat itse tuomiomme meille. Synnit tai luonteenvikamme, miten kukin haluaa niitä sanoa, tulevat salakavalasti elämään. Pikkuhiljaa niin, että niiden vaikutusta ei päivittäisessä elämässä huomaa. Vasta jos pystyy katsomaan asioita vähän pidemmällä aikajaksolla, olemaan rehellinen itselleen, kokonaisuus alkaa hahmottua.

Jos syön päivässä enemmän kuin kulutan, alkaa minulle kertyä ylipainoa, pikkuhiljaa mutta vääjäämättömästi. Jos 25. vuoden  iässä painoa on viimeisen viiden vuoden aikana kertynyt 2 kiloa vuodessa, tarkoittaa se 10 kilon ylipainoa. Tällöin voisi olla aika pysähtyä ja miettiä asiaa; Jos mikään ei muutu,  50 vuoden iässä ylipainoa on 60 kiloa, mikä taitaa tarkoittaa jo sairaaloista ylipainoa. Koko elämä on aivan toisin kuin mitä se voisi olla, lisäksi se on luultavasti 20 vuotta lyhyempi kuin normaalipainoisena.

Jos laiminlyön perhettäni ja puolisoani hieman joka päivä, vain vähän tai vain melkein joka päivä. Tästä kasvaa vähitellen taakka, ja eräänä päivänä huomaan, että suhde puolisoon ja ehkä lapsiinkin on menetetty, ehkä lopullisesti.

Jos juon niin kuin esimerkiksi 40% suomalaisista työikäisistä miehistä riskirajalla tai sen yli, ei vaikutus välttämättä näy heti vaan vasta vuosien päästä. Tuo riskiraja Suomessa on määritelty kohtuuttoman korkeaksi, 3 annosta päivässä, eli 21 keskiolutpurkkia viikossa.  Se on noin 1100 purkkia vuodessa. Jos purkit latoisi lattialle pystyyn,  tulisi siinä pieni makuuhuone täyteen. Näyttäisi ehkä paljolta, jos sen näkisi kerralla. Kaloreita tuossa määrässä 150 kcal/purkki mitalla on reilut 16 000 kcal, mikä rasvaksi muutettuna tarkoittaa 20 kg rasvaa. Alkoholi vielä palaa  maksassa merkillisesti, sen sisältämä energia siirtyy rasvaksi. Uskon Suomessakin olevan paljon ihmisiä, jotka tietävät, kuinka hankalaa kertyneestä rasvasta on päästä eroon.  Toki kaikki eivät liho 20 kiloa vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että oikea ruoka ainakin osittain korvautuu alkoholin sisältämällä energialla.

 Alkoholin vaikutukset ovat merkillisen laajat. Ne vaikuttavat kehoon, mieleen, elinikään, läheisiin, jopa  vähäiset määrät. Lapset ajattelevat  vanhempien muuttuvan omituisiksi jo parin oluen jälkeen. Reippaalla alkoholinkäyttäjällä eliniän odote on jopa 20 vuotta alhaisempi kuin vähän tai ei ollenkaan sitä käyttävällä.

Mihin sitten tarvitsemme viinaa? Minä en tänään mihinkään, mutta olen alkanut ainakin vähän käsittää, mihin sitä olen aikoinaan tarvinnut.  On olemassa sanonta; ”Joimme voittaaksemme pelon, pettymykset ja masennuksen”.  Epäilen, että liikajuomisen, liikasyömisen, liikatyönteon… ym.  addiktioiden taustalla on henkiset syyt.  Olisi kaikkien kannalta ja ennen kaikkea yksilön kannalta paljon järkevämpää pysähtyä miettimään mitkä nuo syyt ovat. Ja jos  ja kun yksin miettiminen ei johda kunnon lopputulokseen,  ehkä kannattaisi pyytää ammatillista apua ja  hakeutua sellaisten seuraan, jotka ovat samankaltaisen ongelman ratkaisseet.  Jos tarvitsen talon rakennukseen apua, kysyn sitä sellaiselta, joka on talon tehnyt.  Mutta niin kauan kuin ongelmaa ei myönnä, olipa se syöminen tai juominen tai jokin muu,  ei myöskään ratkaisua taida löytyä.

On myöskin toisinpäin. Kun alkaa korjata niitä elintapojaan, kaikki ei muutu hetkessä. Jos on ollut liikkumatta 30  vuotta, ei pidä odottaa, että lenkki kolme kertaa viikossa  korjaisi tilanteen kolmessa viikossa. Mutta kolmessa vuodessa taitaa muutos kyllä olla jo sellainen, että sen huomaa ja tuntee. Niin, elintavoilla on se ominaisuus, että ne ovat tapoja, siis pysyviä. Elintapamuutos tarkoittaisi sitä, että jättää jonkin tai joitakin huonoja elintapoja pois ja ottaa tilalle jonkun tai joitakin hyviä.