 |
| Nämä elukat tulivat kutsusta kuvattavaksi. Kiitin avuliaisuudesta. |
Lähdin aamusumuiseen ja kylmään ilmaan kohti Dawson
Creekiä. Kylmyys toki katosi joksikin
aikaa, kun laskin jokilaaksoon ja nousin siitä ylös. Näillä jokilaaksoilla ei ole mitään tekemistä
Suomalaisten jokien kanssa. Tämäkin joki, joka virtaa Fort St. John:in ohi, on
uurtanut itselleen 300 m syvän kanjonin. Jos asia kiinnostaa, hakusanaksi
G-mappiin Fort St. John ja sitten valinta
maastokartta, niin huomaatte mistä puhun. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun mennään
joen tai puron poikki, tiessä on lasku ja nousu. Tänään oli toinenkin,
lähempänä tätä päämäärääni, hieman pienitöisempi. Näiden teiden rakentamisen logiikka on näiden
pyörämatkojeni aikana selkiytynyt huomattavasti. Autolla ajaessa sitä ei
oikeastaan tule edes ajatelleeksi. Miten tiet noudattavat jokilaaksoja,
siirtyvät sitten jokilaaksosta toiseen vuorenharjanteen yli, seuraavat rinnettä
siinä, missä on mahdollisimman tasaista jne.
Ilma on sitten
matkaan lähtemiseni jälkeen viilentynyt kovasti. Jyrkissä nousuissa, missä
vauhti on hidas ja energiankulutus maksimissaan, tarkenisi melkein miten vaan.
Nousun jälkeen vaatteet ovat märkänä ja kylmä tuuli märkään ihoon tuon oman lisämausteensa.
Tänäänkin oli pieni hetki siinä klo 16:00 paikkeilla, kun T-paita riitti,
sitten taas tarvittiin lisää vaatetta. Olen kokolailla tyytyväinen, että matkaan,
joskin toisinaan aika mutkitellen, etelää kohti. Syksy vain tuntuu olevan nopeampi kuin minä. Olen
kuitenkin olettanut, että lähempänä merta olisi leudompi ilmasto. Sinne minulta
vain menee vielä tovin aikaa.
Maisema on tänään ollut eräässä mielessä kokolailla
erilainen kuin tähän asti. Matkalla on ollut laajoja peltoaukeita, viljaa,
heinäpeltoja ja lehmälaumoja. Oli siellä kyllä muitakin elukoita, kuten
hevosia, näin ketun ja peuran sekä jotain, jonka niemeä en tiedä, liekkö
laama ti joku sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti