maanantai 26. elokuuta 2013

26.8.2013 Chetwynd, Kanada, Brittiläinen Columbia


 
Nämä elukat tulivat kutsusta kuvattavaksi. Kiitin avuliaisuudesta.
Lähdin aamusumuiseen ja kylmään ilmaan kohti Dawson Creekiä.  Kylmyys toki katosi joksikin aikaa, kun laskin jokilaaksoon ja nousin siitä ylös.  Näillä jokilaaksoilla ei ole mitään tekemistä Suomalaisten jokien kanssa. Tämäkin joki, joka virtaa Fort St. John:in ohi, on uurtanut itselleen 300 m syvän kanjonin. Jos asia kiinnostaa, hakusanaksi G-mappiin Fort St. John ja sitten valinta  maastokartta, niin huomaatte mistä puhun.  Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun mennään joen tai puron poikki, tiessä on lasku ja nousu. Tänään oli toinenkin, lähempänä tätä päämäärääni, hieman pienitöisempi.  Näiden teiden rakentamisen logiikka on näiden pyörämatkojeni aikana selkiytynyt huomattavasti. Autolla ajaessa sitä ei oikeastaan tule edes ajatelleeksi. Miten tiet noudattavat jokilaaksoja, siirtyvät sitten jokilaaksosta toiseen vuorenharjanteen yli, seuraavat rinnettä siinä, missä on mahdollisimman tasaista jne. 

 Ilma on sitten matkaan lähtemiseni jälkeen viilentynyt kovasti. Jyrkissä nousuissa, missä vauhti on hidas ja energiankulutus maksimissaan, tarkenisi melkein miten vaan. Nousun jälkeen vaatteet ovat märkänä ja kylmä tuuli  märkään ihoon tuon oman lisämausteensa. Tänäänkin oli pieni hetki siinä klo 16:00 paikkeilla, kun T-paita riitti, sitten taas tarvittiin lisää vaatetta.  Olen kokolailla tyytyväinen, että matkaan, joskin toisinaan aika mutkitellen, etelää kohti.  Syksy vain tuntuu olevan nopeampi kuin minä. Olen kuitenkin olettanut, että lähempänä merta olisi leudompi ilmasto. Sinne minulta vain menee vielä tovin aikaa.
Maisema on tänään ollut eräässä mielessä kokolailla erilainen kuin tähän asti. Matkalla on ollut laajoja peltoaukeita, viljaa, heinäpeltoja ja lehmälaumoja. Oli siellä kyllä muitakin elukoita, kuten hevosia, näin ketun ja peuran sekä jotain, jonka niemeä en tiedä, liekkö laama  ti joku sellainen.


Ei kommentteja: