 |
| Näitä maaoravia näkyi päivän varrella runsaasti, olivat vain kovin vikkeläliikkeisiä, ehtivät yleensä karkuun ennen kuin sain kameran valmiiksi. |
Annan raporttia
lyhyesti olosuhteista, vaikka se saattaa tuntua pitkästyttävältä. Joku saattaa
ehkä joskus miettiä jonkinlaista matkaa niille seuduille millä liikun. Sää täällä
on ollut todella hyvä. Hellelukemissa lähes joka päivä. Ehkä tämä on sitä
mannerilmastoa tai nyt vain sattuu olemaan niin. Tänäänkin pilvetön päivä,
aivan loppumatkasta oli lyhyt ukkoskuuro, jossa tuli sen verran kipeitä
rakeita, että piti hakeutua puun alle suojaan.
Ajomatkaa kertyi pyörän mittariin 159 km, lähes sama kuin mikä väli oli
kartan mukaan. Vaikka tie kiemurteli vuorien välissä, oli se yllättävän
tasainen (vain 750m nousua) ja siksi hieman pidempi päivätaival sujui helpohkosti.
Polvikaan ei tänään vaivannut kovin paljon. Kesällä hapottavia harjoituksia
tehdessäni ajoin seisaaltaan ja se yhden kerran siinä yliojentui aiheuttaen
kiputilan. Tuntuu kuin se ei olisi parantunut kunnolla vieläkään. Koitan taas
lepopäivänä venytellä ja voidella Voltarella, ehkäpä se siitä. Muutoin tuntuu,
kuin ajoa alkaisi sujumaan helpommin. Ehkä se keho vähitellen tottuu tähän
rytmiin.
Ymmärrän niin, että tällainen elämänmuutos on kaikella
tavalla jonkinasteinen shokki. Vaikka
liikkumiseni olikin ehkä keskivertokansalaiseen nähden reippaampaa, niin muutos
on joka tapauksessa iso. Keskimääräinen
liikuntamääräni yli kaksinkertaistui kertarysäyksellä. Valmentajani Juha
Rankinen arveli, että kuuden viikon päästä alkaisin olla varsinaisesti
ajokunnossa. Näin se oli viime kesänäkin. Jos joku tekee viikon pyörälenkin,
hän on vasta siinä totutteluvaiheessa. Tietenkin arvelen nuorempien tottuvan nopeammin. Mutta mihinkä minulla kiire,
paitsi sovittuun tapaamiseen.
Olen ihmetellyt näitä pohjoisia jokia. Lapissa on tottunut
pääsääntöisesti kirkasvetisiin jokiin ja toisinaan hieman tummempiin soisilla
alueilla. Täällä toistaiseksi oikeastaan kaikki isot joet ovat olleet sellaista
mutavelliä, että on vaikea kuvitella kalan elävän siellä. Pienemmissä puroissa
ja joissa on joitakin poikkeuksia ja tämä Whitehorsen läpi virtaava joki on
aika kirkasvetinen. Kalastaakin tekisi mieli, mutta kaikkea ei voi saada. Eräs
monista asioista, minkä olen pannut merkille on majapaikkojen lopettaminen. Vähintään 2
kolmesta ohittamastani majapaikasta on ollut suljettuna, opettanut toimintansa.
Olisiko syynä se, että turistit ajavat noilla minun mielestäni järjettömän
suurilla matkailuautoilla. Tyypillinen auto on linja-auton kokoinen, josta vielä
puhkeaa levikkeitä kummallekin puolelle kun se leiriytyy. Auton perässä on joko
V-haaraisella puomilla kiinni henkilöauto ja sen perässä vielä pyöriä tai
skootteri. Ei ne tarvitse kuin sähköä ja
kaiketi hirveästi polttoainetta. Ajattelin, että 100 000 euroa ei
riittäisi kuin käsirahaksi sellaisesta.
Lepopäivänä aion taas lepäämisen ja venyttelyn lisäksi
tutkailla tulevaa reittiäni. Pekka aikoi lentää Seatleen jaa aikataulutin
itseni sinne syyskuun 11. päiväksi. Matkaa olisi n. 2600 km. Lisäksi pitäisi
ostaa jotkin evästä, näyttää tuleva osuus taas hyvin harvaan asutulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti