Aamuaurinko valaisee järven takaisen vuoren rinteen Beaver Creekissä. |
Heräsin aamulla ennen kuutta ja olin matkalla jo puli kahdeksalta
paikallista aikaa. Edellispäivään nähden aika aikaisin ottaen huomioon että
kello on täällä Kanadan puolella tuntia edellä Alaskaa. Täällä on tosiaan
monissa kylteissä sanonta; ”YOKON , LARGE THAN LIFE”. Se tuli tänäänkin esiin, ajoin 120 km ja
pysähdyin ensimmäiseen paikkaan, josta sai ylipäänsä mitään. Tässä kun oli
kahvin lisäksi majoitus, päätin yöpyä siinä kahvia lipittäessäni vaikka kello
ei ollutkaan kovin paljon. Tämän kartan sivussa on maininta, että tämän
piirikunnan koko on (jos oikein muutin neliömailit neliökilometreiksi) 482 300
m2. Muistaakseni suomen pinta-ala alkaa kolmosella. Eli on tässä melko iso ”lappi”.
Matka tänään taittui keskikorkeudella 750m merenpinnasta,
suhteellisen loivia nousuja ja yllättävän vähän, vaikka tie kulki koko ajan
korkeiden osin lumihuippuisten vuorenharjanteiden välissä. Aamulla oli aika
viileää, navigaattorissani on lämpötilanmittaus ja jos siihen on luottamista, niin noin 6C. Lämpötila nousi
kuitenkin päivällä hellelukemiin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Koska ruokapaikkoja ei ollut, jouduin tyytymään omiin eväisiin. Testasin ensi
kertaa käytännössä monipolttoainekeitintäni, jonka polttoaineeksi ostin
Anchoragesta bensaa. Kyllä sillä pussipasta valmistui. Nämä hiilihydraattipitoiset
ruoat vain eivät pidä nälkää kauan loitolla. Tänään tuli täysi viikko tuohon
minun sykemittariini. Se kun laskee
yhteen maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan kalorit. Viikon kulutus oli 22 500
kcal. En pidä näitä lukemia kovin tarkkoina, mutta kyllä ne suuntaa antaa
liikunnan suhteen.
Karhunkarkoitus-spray on keikkunut pääosin sivulla vyössäni.
Kyselivät tullissa aseita ja kerroin spraystä. Pyysivät näyttämään ja sanoivat
sen nähtyään, että ok. Ei ole karhua näkynyt, en niin kovasti haluaisi nähdäkään.
Ovat nuo täytetyt olleet sen verran kookkaita. Hirven tänään näin järvessä syömässä vesikasveja.
Niin, olen minä varmaan karhun jälkiä nähnyt, useampiakin. Tien vieressä on
toisin paikoin ohutta hiekkaa, jossa jäljet näkyvät helposti. Tuota hiekkaa
ihmettelen, onko se osin tulivuorten tuhkaa. Kaikki isot joet tähän asti ovat
näyttäneet minusta mutavelliltä. Vaikea ajatella, että niissä on kaloja, mutta
kai niissä on. Puroja on kyllä kirkasvetisiä, samoin kuin järviä. Tällaista tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti