 |
| Laitoin oman kuvani, että ei syntuisi epäilystä, että tehtailen näitä juttuja Syötteeltä. |
Lahdin liikkeelle Muncho Laken pohjoispäästä sateeseen, jota
kesti aina kahden paikkeille asti. Tämä
Muncho Lake kuuluu pieneen kansallispuistoon, pitkänomainen kirkasvetinen järvi
korkeiden vuorten ympäröimänä. Ehdin päivän aikaan vielä toiseenkin
kansallispuistoon, ”Stone Mountain ..” kansallispuistoon. Olin
katsonut että kahden päivän matkaksi tulisi noin 260 km, joten koitin tähdätä
majoitusta noin puolisväliin ja se sattui suunnilleen jälkimmäiseen
kansallispuistoon. Siellä olikin navigaattorin mukaan motelli, mutta sen pitäjä
väitti sitten illalla kun sinne saavuin, että ei ole tilaa. Tosiasiassa siellä
ei ollut ketään, mutta ilmeisesti oli hauskempaa särpiä olutta kun ei asiakkaat
häirinneet. Kysyin muista
majapaikoista, sanoin että kahden mailin päässä on leirintäalue ja 10 mailin
päässä motelli. Se kaksi mailia oli pitkä, jyrkkää nousua ja sitten se
leirintäalue oli 1400 m:n korkeudella ja niin kylmä ja tuulinen paikka, että jatkoin matkaa vaatteita lisäillen.
Kun olin ajanut reilut 30 km, alkoi olla jo hämärää. Klo 21:30, ajoin metsään
ja laitoin jo otsalampun valossa telttani pystyyn komeiden kuusien
katveeseen. Se siitä majoituspuolesta.
 |
| Näitä upeita jokia täällä riittää. |
Päivän muu anti oli jylhiä vuoristomaisemia, pari hirveä
jotka jolkottivat pois ennen kuin sain kameraa esille ja jokin peura, senkin
kohdalla sama juttu. Päivä oli aika raskas, matkaa kertyi 134 km ja nousuja
oli reilusti yli kilometrin. Yksi
kahvipaikka sattui Muncho Laken jälkeen alkumatkalle, Toad Riverille. Muutoin tämäkin päivä oli asumatonta korpea,
tai vuoristoa. Matkaväsymys painoi jo
selvästi, kuudes ajopäivä Whitehorsen lepopäivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti