lauantai 24. elokuuta 2013

23.8.Buckinghorse River, 24.8.2013 Wonovon

Kun niistä öljyputkista puhuin, niin laitan kuvankin sellaisen asennustyömaasta.

Mukavuudenhaluisena halusin ajaa ensimmäisenä päivänä lepopäivän jälkeen Buckinhorse Riverille, vaikka sinne oli matkaa. Halusin yöpyä motellissa.  Ajatukseni melkein onnistui. Tulin 182 km:n ja 1500 m_n nousujen jälkeen paikalle hieman yli yhdeksän ja paikan toimisto oli mennyt yhdeksältä kiinni. Hetken haikailtuani lähdin etsimään Gampingraund:ia, löysinkin sen ja pystytin teltan jo pimeässä. Tästä alkaa tulla tapa, osaankohan tuota päivänvalolla pystyyn laittaakaan. Nämä Gampingroundit ovat yleisiä leiriytymisalueita, joissa ei ole henkilökuntaa, eikä palveluita. Tässä oli pöytiä autopaikkojen välissä, tulentekopaikka ja halkoja. Paikalla oli porukkaa, osa nuotioi ja kaljotteli.  Oli seillä jossain kulmassa pari telttaakin.  Hirveästi oli tavaraa ja mikä kummallisinta, parilla majailijalla kävi auton lavalla agregaatti, läpi yön. Ilma oli tyyni ja minua vaivasi äänen lisäksi jonkin verran polttoaineen katku. No, maassa maan tavalla.  Oli sen verran liikuntaa, että kun sain myslisoppani syötyä, niin unikin tuli aika nopeasti.
Sen verran päivän matkasta, että arvioin jo Forti Nelssonissa, että nousua on. Lähtöpiste oli siinä 350 m:n paikkeilla, ainakin siellä joen kohdalla. Sitten näin kartasta, että tie kulki lähellä jokea samansuuntaisesti vastavirtaan.  Jossakin Firt St John:in puolessa välissä jokien kulkusuunta vaihtui toiseen mereen, siis minun oli ajettava mantereen vedenjakajan yli. Tämä siis pääperiaate, kovin tarkkaan ei tuosta suurimittakaavaisesta kartasta voi päätellä. No, sellaisiakin voi päätellä, että jos mennään joen yli, niin tulee ensin lasku ja sitten nousu, joskus kovakin nousu.  Yhtään kahvipaikkaa ei matkan varrelle 182 km:iin sattunut.



Aamulla teltan kasaus ja nyt oli motelli auki ja söin siellä tukevan aamupalan. Päätin, että otan tämän päivän keveämmin. Se nyt alkoi jokilaaksosta nousulla ja reilun kymmenen kilometrin päästä mentiin toisen jokilaakson yli, nyt pystysuoraa nousua oli n. 350 m ja osa melko jyrkkää.  Niitä riitti sitten päivän mittaan ja vaikka päivätaival olikin ”vain” 120 km, niin yli 1200 m:n nousujen kanssa majapaikka tuntui mukavalta. Päivää leimasi öljy. Kauhea trafiikkia kaikenlaisia ajoneuvoja hyrräämässä sinne sun tänne . Metsiin raivattiin uusia teitä yksi toisensa perään , rekka-autot ajoivat kaikenlaisia raskaita osia, porausputkia ja öljyputkia ja tien vieressä meni pitkin ja poikin putkia ja uusia kaivettiin lisää. Lieköhän tämä se Kanadan ruskokivialue, joka jostakin lukemani mukaan on valtavan laaja. Tämä paikkakin, missä majoitun on näiden öljymiesten täyttämä. Vieressä oli vielä paljon isompi parakkikylä komennusmiehille. Jos olisin nuori mies, saattaisi mieleen tulla opiskelun jälkeen tulla tänne pariksi vuodeksi töihin, tienaamaan rahoja opintolainojen maksuun. Muutoinkin täällä tuntuu olevan työvoimapula, olen nähnyt vaikka kuinka paljon kylttejä ”palvelukseen halutaan” ja mm Yokonin viranomaiset mainostivat Yokonia työnhakumielessä. Palkkatasosta en ole kysynyt, meinasin kyllä tänään kaupassa udella, mutta kun siinä oli enemmän porukkaa, niin en sitten kehdannut. Huomenna, jos Luoja suo, ajan lyhyemmän päivämatkan Fort St Jphn:iin.

Ei kommentteja: