 |
| Kun niistä öljyputkista puhuin, niin laitan kuvankin sellaisen asennustyömaasta. |
Mukavuudenhaluisena halusin ajaa ensimmäisenä päivänä
lepopäivän jälkeen Buckinhorse Riverille, vaikka sinne oli matkaa. Halusin
yöpyä motellissa. Ajatukseni melkein
onnistui. Tulin 182 km:n ja 1500 m_n nousujen jälkeen paikalle hieman yli
yhdeksän ja paikan toimisto oli mennyt yhdeksältä kiinni. Hetken haikailtuani
lähdin etsimään Gampingraund:ia, löysinkin sen ja pystytin teltan jo pimeässä.
Tästä alkaa tulla tapa, osaankohan tuota päivänvalolla pystyyn laittaakaan.
Nämä Gampingroundit ovat yleisiä leiriytymisalueita, joissa ei ole
henkilökuntaa, eikä palveluita. Tässä oli pöytiä autopaikkojen välissä,
tulentekopaikka ja halkoja. Paikalla oli porukkaa, osa nuotioi ja
kaljotteli. Oli seillä jossain kulmassa
pari telttaakin. Hirveästi oli tavaraa
ja mikä kummallisinta, parilla majailijalla kävi auton lavalla agregaatti, läpi
yön. Ilma oli tyyni ja minua vaivasi äänen lisäksi jonkin verran polttoaineen
katku. No, maassa maan tavalla. Oli sen
verran liikuntaa, että kun sain myslisoppani syötyä, niin unikin tuli aika nopeasti.
Sen verran päivän matkasta, että arvioin jo Forti
Nelssonissa, että nousua on. Lähtöpiste oli siinä 350 m:n paikkeilla, ainakin
siellä joen kohdalla. Sitten näin kartasta, että tie kulki lähellä jokea
samansuuntaisesti vastavirtaan. Jossakin
Firt St John:in puolessa välissä jokien kulkusuunta vaihtui toiseen mereen,
siis minun oli ajettava mantereen vedenjakajan yli. Tämä siis pääperiaate,
kovin tarkkaan ei tuosta suurimittakaavaisesta kartasta voi päätellä. No,
sellaisiakin voi päätellä, että jos mennään joen yli, niin tulee ensin lasku ja
sitten nousu, joskus kovakin nousu.
Yhtään kahvipaikkaa ei matkan varrelle 182 km:iin sattunut.
Aamulla teltan kasaus ja nyt oli motelli auki ja söin siellä
tukevan aamupalan. Päätin, että otan tämän päivän keveämmin. Se nyt alkoi
jokilaaksosta nousulla ja reilun kymmenen kilometrin päästä mentiin toisen
jokilaakson yli, nyt pystysuoraa nousua oli n. 350 m ja osa melko jyrkkää. Niitä riitti sitten päivän mittaan ja vaikka
päivätaival olikin ”vain” 120 km, niin yli 1200 m:n nousujen kanssa majapaikka
tuntui mukavalta. Päivää leimasi öljy. Kauhea trafiikkia kaikenlaisia
ajoneuvoja hyrräämässä sinne sun tänne . Metsiin raivattiin uusia teitä yksi
toisensa perään , rekka-autot ajoivat kaikenlaisia raskaita osia, porausputkia
ja öljyputkia ja tien vieressä meni pitkin ja poikin putkia ja uusia kaivettiin
lisää. Lieköhän tämä se Kanadan ruskokivialue, joka jostakin lukemani mukaan on
valtavan laaja. Tämä paikkakin, missä majoitun on näiden öljymiesten täyttämä.
Vieressä oli vielä paljon isompi parakkikylä komennusmiehille. Jos olisin nuori
mies, saattaisi mieleen tulla opiskelun jälkeen tulla tänne pariksi vuodeksi
töihin, tienaamaan rahoja opintolainojen maksuun. Muutoinkin täällä tuntuu
olevan työvoimapula, olen nähnyt vaikka kuinka paljon kylttejä ”palvelukseen
halutaan” ja mm Yokonin viranomaiset mainostivat Yokonia työnhakumielessä.
Palkkatasosta en ole kysynyt, meinasin kyllä tänään kaupassa udella, mutta kun
siinä oli enemmän porukkaa, niin en sitten kehdannut. Huomenna, jos Luoja suo,
ajan lyhyemmän päivämatkan Fort St Jphn:iin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti