1.12.2013 Cancun (Hotellialue)

Niin kuin näkyy, pyörä on turvassa huoneeni nurkassa.

Tämä viimeinen matkapäiväni tänne Cancuniin jäi aika lyhyeksi, 91 km. Se oli ihan hyvä, taisi olla niin, että ennen kaikkea henkinen vieteri oli vedetty tänne.  Siitä on melko tarkkaan 4 kuukautta kun lähdin liikkeelle Anchorage:sta, 3.8.2013 aamulla. Siis päivää vaille. Matkaa pyöräni mittariin on kertynyt 12150 km.   Ajattelin alussa, että tänne tulisi noin 12 000 km, eli aika lähelle arvio osui.  Nyt alkaa tuntumaan siltä, että saisi ase toinenkin arvio, optimistinen koko matkan mitan arvio 26 000 km pitää paikkaansa, ts ei ainakaan enempää.  Minä olen heittänyt lukuja 26000 – 30 000 km, josta se 26 000 km perustuu siihen, että yksi moottoripyöräporukka teki matkan 25800 km:n määrällä.  Mutta aika näyttää, nyt tuntuu, että 100 km:n matkakin on pitkä!

Tuohon tähänastiseen 12 000 km:n matkaan sisältyy minulle pari muutakin asiaa kuin että olen ns. henkisesti puolimatkassa (vaikka en aivan olekaan todellisuudessa).  Ensimmäinen asia on, että se on pisin matka, mitä olen koskaan pyöräillyt.   Ja se toinen asia on, että näiden viiden matkani yhteispituus on ylittänyt maapallon ympärysmitan. 

Glamouria, jota ei matkani varrella tässä maassa ole juuri näkynyt. Jotenkin viihdyn paaremmin vaatimattomimmissa puitteissa.

Nyt pidän taukoa,  rapiat parisen viikkoa. Koitan kerätä ennen kaikkea henkisiä voimavarojani matkan jatkamiseen. Tästähän olisi helppo palata kotiin, kenttä on tuossa aivan vieressä ja lentoja on vaikka millä mitalla.  Ei se kuitenkaan ole ainakaan vielä käynyt mielessä. Minähän olen töissä ja työ on kesken.  Koitan palautella myös fyysisiä voimavarojani. Olenhan minä kyennyt ajamaan ihan kohtuullisesti, kumma kyllä melko tarkkaan 100km/ päivä. Neljässä kuukaudessa on noin 120 päivää ja olen tullut 12 000 km. Minua on kyllä mietityttänyt, että mitenköhän se kunto riittää siellä Andeilla? Olen lähes varma, että maksimi voimantuotto on vähentynyt siitä kun lähdin.  Väsyneenä en ole oikein jaksanut tehdä lihasharjoituksiakaan. Ehkä niitä nyt jaksan pidemmän tauon aikana.  Meinaan kyllä ajaakin, mutta sellaista kevyttä juttua jotta toimintakyky säilyy.

Olisin varannut hotellin etukäteen, mutta kun varmentui milloin tänne saavun, olin niin huonojen nettiyhteyksien varassa, että ei siitä mitään tullut. Katselin  tänään tulomatkalla muutamia nimiä kännylällä, silloin kun se pelasi ja yhteen niistä sitten päädyin. Kyselin tulomatkalla hintoja ja koviahan ne oli siihen verrattuna, mihin olen tässä tottunut.  Eilen maksoin 230 pesoa, nyt yli 900 pesoa ja tätä paikkaa piti metsästää. Eilen maksoin ruuasta 70 pesoa, tänään 270. Eli majapaikan hinta ja ruuan hinta 4-kertaistui. Lisäksi siirryin toiseen maahan. Tämä on sellainen lomamaa, voisin olla melkein missä tahansa, kaikkialla on lähes samanlaista näissä maissa. Siitä Mexicosta, jossa olen ollut viime viikot, ei näy oikeastaan mitään.  Mutta on tämä ihan mukavaakin, hetken hemmotella näin itseään. Hanasta tuli lämmintä vettä, kekkoja ei näy lattialla,….  ja aamulla ei ole liikkeellelähtöä. En kyllä ole vielä varma, että jäänkö tähän muuta kuin kahdeksi päiväksi, katson huomenna, löydänkö mieluisemman paikan.

En tiedä vielä, miten kirjoittelen blogini päivityksiä täällä ollessani. Ainakin nyt aluksi kirjoitan jotakin. Mutta älkää lukijani karatko, jos Luoja suo, matka väliameriikkaan  jatkuu kuitenkin ennen joulua. Ainakin minulle se  on etukäteen ajateltuna jännittävä kokemus.