 |
| Näitä seimiasetelmia täällä on tosi paljon Joulun tunnelmaa tuomassa. Tätäkin kirjoittaessa kadulta kuuluu kovaäänisestä joulumusiikkia. |
Tänne Tulumiin oli hotelliltani 141 km ja kun en tiennyt
tuulen suuntaa, heräsin varmuuden vuoksi jo 5:20. Tuuli oli sitten keskimäärin
aika neutraali, puhalsi mereltä maalle päin pääpiirteittäin. Cancunin Zona
Hotelleria on tehty hiekkariutalle, joka rajaa sisäänsä suuren laguunin. Tie
kulkee tuota riuttaa pitkin n. 27 km. Sen aluosassa hotellien taso on
monipuolisempi, 10 km:n jälkeen ei ole juuri muita kuin jättimäsiä 5 tähden
hotelleja ja golfglubeja. Ihme kyllä,
juuri tämä väli on kaikkein hankalin ajaa, siis se, missä olisi potentiaalisin
määrä pyöräilijöitä? Tuon riutan jälkeen
käännytään rantatielle, joka on moottoritienomainen, 4-kaistainen ja kunnon
reunakaistat. Myös tämän tien varrella on jättihotelleja mutta löytyy sitten
kyllä joitakin edullisempiakin alueita, kuten Puerto Moreloksesta ja tietenkin Playa del Carmenista. Edellisessä
paikassa vapaajaksoni majapaikka oli sanalla sanoen upea jopa hintaansakin
nähden, jälkimmäinen paikka ei meluisuutensa takia jäänyt suosiooni, vaikka
varmaan sieltäkin löytyy rauhallisempia kohteita.
Minä kuitenkin ajelin
kaikkien ohi. Aurinko paistoi ja vettä
kului. Kaivoin myös lomani aikana unohduksissa olleen Espanjan kurssini ja
aloin taas harjoittelemaan sitäkin. Kunnostani en oikein osaa sanoa mitään, paitsi
ei minua ainakaan väsyttänyt mitenkään tänne tulo. Eikä mikään paikka ole kipeä
tai ei ollut aamulla lähtiessäni. Ajoin pätkän pyörätietä Zona Hotelleria tien
loppupäässä ja yhdessä kohdassa mutkassa oli kostea lima maalatun tienpinnan
päällä, aivan kuin olisin osunut liukkaalle jäälle. Olin nurin ennen kuin
huomasinkaan. Muut kivut häipyivät
vähitellen, vasemman kämmenen tyvi on mustana ja voitelin sitä matkalla
Voltarella. Olisi taas voinut käydä
huonomminkin, niin kuin joka päivä.
Mikään ihmisen elämässä ei ole varmaa, paitsi epävarmuus.
Tuosta aurtingonpaisteesta sen verran että hukkasin
vapaajaksolla eräässä mieleenpainuneessa majapaikanhaeskelussa toisen
ajokäsineeni. Minun kädenselkäni olivat edellisen matkani jälkeen kuin ohutta
paperia ja niihin tuli hyvin helposti hitaasti paranevia haavoja vähäisestäkin raapaisusta. Nyt kin olen
käyttänyt hanskoja, iho on pysynyt parempana. Samoin aurinkovoiteena olen
käyttänyt 30 ja 50-kertoimisia voiteita.
Myöskin käsivarret ovat aika siedettävät, vaikka ne kyllä saavat
aurinkoa. Olenpa joskus jopa käyttänyt illalla jotakin kosteusvoidetta ja on sitä nytkin
laukussa. Sain eilisellä reissullani
kaupunkiin hankittua myös uudet hanskat, jotka sotkin kaatuessani ja valutin
vielä varmuuden vuoksi jogurttia päälle. (Jogurtti on aika liukasta, kun se
lämpiää kolme tuntia auringonpuoleisessa ajolaukussa). Tällaisia tänään, tämän
pidemmälle en edes uskalla ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti